02.04.2018 - Salatut sanat

Luin innostavan kirjoituksen Wycliffen lehdestä ja aloin taas lukea Evensenin kirjaa Salatut sanat. Se on yksi innostavimpia kirjoja, mitä lähetystyöhön ja myös Raamatun kääntämiseen tulee. Kirja on äärimmäisen mielenkiintoisesti kirjoitettu. Se imaisee mukaansa. Nyt on tarjouksessa, 10€, etsipäs se netistä ja tilaa!

Olen lukenut

kirjan monta kertaa ja aina itken tai vähintään joudun suuriin väristyksiin sitä lukiessani. Se puhuttelee minua. Ehkä minäkin saan tehdä jotain Jumalan valtakunnan saralla? Ehkä omatkin taisteluni kertovat siitä, että minua johdatetaan!

Lehtijuttu kertoo siitä, kuinka Evensen ei vaimonsa kanssa kuullut mitään 15 tai 20 vuoteen sen jälkeen, kun he lähtivät kaukaisesta umanakaina-heimosta annettuaan sille kirjakielen, Raamatun käännettynä ja muutakin. He saattoivat jättää heimon Jumalan varaan, sillä sillä oli Hänen sanansa nyt.

Evensenit saivat siis aikojen päästä mutkan kautta kirjeen eräältä heimolaiselta ja kirje vahvisti sen tosiasian, että Jumala on luotettava. Hän oli pitänyt ja pitää tuosta 2500 asukkaan heimosta huolta. Uskomattoman ihanaa luettavaa! Evensenit saivat "palkkaa" työstään Jumalalta jo täällä maan päällä näin suloisella tavalla!

Mietin

omaa päänsärkyäni. Ettei se vaan tule sittenkin vanhoista vammoistani? Kun Ari kuoli toukokuussa 2016, olin siinä vaiheessa kohtalaisen loppuun prässääntynyt. Olin jo pitkään rukoillut itsekseni ja yhdessä Arin kanssa, että Jumala joko parantaa Arin, ottaa luokseen tai sitten antaa vaan lisää voimaa, että kestämme tässä pitkään jatkuneessa, uuvuttavassa tilanteessa.

Vuosikaudet elämäni reissuun lähdöt riippuivat Arista. Jos Ari on kunnossa, lähdemme lasten kanssa Nivalaan vanhempieni luo. Jos Arin kuume loppuu, keuhkokuume paranee, limaisuus ei ole ylivoimaista, tai mitä milloinkin, pääsen lähtemään vanhempieni luo, sukulaisten juhliin tai lasten kanssa jonnekin.

Kerran oli hiihtoloma

tulossa, olimme lähdössä lasten kanssa Vuokattiin erään ryhmän mukana. Sairaalasta soitettiin, että on lakko ja potilaat kotiutetaan. Ari tulee kotiin. Silloin sanoin, ettei onnistu. Lapsilla on loma, lähdemme matkalle.

Näitä asioita tapahtui kolmen vuosikymmenen ajan. Onko mahdotonta ajatella, että aina kun suunnittelen matkaa, vanhat muistot juuttuvat niskaani: mahtaako matkasta tulla mitään, luultavasti et pääse lähtemään? Odota viime hetkeen asti, miten käy. Et voi päättää mitään, kaikki riippuu itsestäsi riippumattomista syistä. - Minusta alkaa tuntua, että koko päänsärky saattaa johtua jännitystilasta, joka pitää minua ylikierroksilla, jumittaa niskat ja tukkii verenkierron päähän?!

Eilen lähdin

kävelemään, tuli oikein hinku päästä ulos. Minun onkin treenattava, että jalkani tottuvat kävelemään kauemmin kuin puoli tuntia kerrallaan. Hyvä onkin, sillä huomasin, että kun jalat turpoavat jonkin verran kävellessäni, kenkiin pitääkin laittaa ohuiden sukkien lisäksi toiset ohuehkot sukat villapohjaisten sijasta! Kahdet sukat on kuitenkin oltava, sillä näin hiertyminen jää sukkien väliin ja voi kenties ehkäistä rakkojen syntymisen.

Olin melkein kolme tuntia ulkona. Soitin äidille ja parille ystävälle kävellessäni. Menin jäällekin kävelemään, kun se näytti muitakin kestävän. Oli lämmintä ja leppoisa sää. Jalat kestivät hyvin, mutta varpaat eniten moittivat. Voitelen niitä innokkaasti kuten teen yleensäkin. Nyt ne tuntuvat aivan normaaleilta, joten pieni lenkki on taas paikallaan.

Tänä aamuna

joka tapauksessa kiitin Jumalaa erityisesti, niin kuin joka aamu, kun päänsärkyä ei ole. Eilen voitelin Voltarella niskan ja käärin kaninkarvahuivin kaulaani. Nukuin makoisat unet hyvällä mielellä. Ja heräsin, niin, niin kiitollisena!

On aika

kipaista pihalle. Haen maitoa ja munia kaupasta, olen kutsunut nuorisoa lapsineen lättykesteihin iltapäivällä.

Iloista päivää, arvoisa lukijani!

jk. Virsikirja lymyssä edelleen, mutta olen löytänyt kadulta sen sijaan siististi pudonneen suklaapatukan (söin jo) sekä ison paketin nenäliinoja, mintun tuoksuisia (osa käytetty jo). Tölkkisato on ollut heikko alkuvuoden, mutta pyrin terästäytymään löytöhommissa jatkossa!