01.04.2018 - Pääsiäispäivä, ei mitään aprillia!

Aprillinpäivästä en ole koskaan pitänyt. Suutun, jos minua huijataan ja joudun naurettavaan asemaan. Tuskin kukaan ihastuu, jos tulee aprillatuksi, mutta ehkä jotkut osaavat nauraa makeasti itselleen tässäkin kohtaa.

Kristus on totisesti

ylösnoussut, se ei ole aprillia, vaan se on tämän pääsiäispäivän kirkkain sana ja totuus. Itse olen pitänyt pääsiäisestä oikeastaan enemmän kuin joulusta, koska pääsiäisenä ihminen ei ole kohteena juhlinnalle (ei pitäisi olla joulunakaan!), vaan Jeesus, syntiemme sovittaja, on pääosassa ja me saamme juhlia hänen ylösnousemustaan. Se on merkki siitä, että myös me, jotka häneen uskomme, nousemme kerran ylös haudoistamme tai jos elämme hänen palatessaan takaisin hänen lupauksensa mukaan, nousemme häntä vastaan taivaaseen.

Seuraavaa 1. Tessalonikalaiskirjeen selitystä kannattaa lukea sivustolta:

http://www.luterilainen.net/1-tessalonikalaiskirje/

Onnekseni löysin juuri tuon selityksen ja aion lukea itsekin sen kokonaan. Tässä lainaus sieltä, tutki itse ja arvioi:

Jos nyt aivan tarkalleen haluttaisiin kuvata sitä, mitä tuolloin tapahtuu, voitaisiin asiat hahmottaa jotenkin näin: Maailmanlopussa taivaiden voimat järkkyvät ja on suuri ahdistus. Koko elämän olemassaolo tuntuu olevan vaakalaudalla. Silloin Jeesus ilmestyy niin että kaikki maailman asukkaat voivat nähdä hänet. Kristus tuhoaa samalla hetkellä kaiken Pahan vallan maailmassa. Kuuluu suuria ääniä ja komentoja. Ylösnoussut Vapahtaja herättää kaikki kuolleet ylös. Uskossa kuolleet nousevat Kristusta vastaan yläilmoihin. Sitten enkelit kokoavat maan päällä yhä olevat Kristuksen omat ja heidät temmataan myös Kristusta vastaan. Yhdessä taivaan sotajoukon ja kaikkien pyhien kanssa Jeesus sitten laskeutuu alas maan päälle tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Jako on kuitenkin jo tapahtunut: Jeesuksen omat ovat jo hänen kanssaan ja ne, jotka hänet torjuvat, jäivät maan päälle. Toisten tie vie sitten taivaaseen, toisten kadotukseen. – Tällainen kokonaiskuva meille muodostuu Uuden testamentin opetuksen pohjalta.

Tänä aamuna

jälleen viiden jälkeen heräsin päänsärkyyn, siihen tuttuun vasemman puoleiseen. Itsestäni tuntuu, että niskassa ei veri kierrä, hieron aina niskaa. Parilla panadolilla särky hellitti ja olin kirkkoon menokunnossa. Sitä ennen ehdin itkeä ja valittaa Jumalan edessä. Kuuntelin netistä Jesajan 53. luvun, joka on 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Jesajan kautta annettu ennustus Jeesuksen kärsimyksistä. Lempikohtani on myös Jes 43. luku, jota kuuntelin ja itkin. Se on lohdullinen, siinä kuulin Jumalan sanat myös itselleni:

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi.

Jumala lupaa olla väkevä,

silloin kun minä olen heikko. Joka kerta ennen pitempää matkaa, niin nytkin, ajattelen, että olen täysin hullu, kun lähden kotoa minnekään! On vastoinkäymisiä, lähinnä sairautta. Vuosi sitten lähdin Kreikkaan Lähetyshiippakunnan matkalle. Juuri sitä ennen alkoi migreeni- ja poskiontelokierre, mutta niin vaan selvisin matkasta. Vai oliko se kaksi vuotta sitten, kun lähdin Saksaan samaiselle matkalle. Joka tapauksessa näköjään unohdan matkaa edeltävät vaivat, sillä aina iloisesti olen järjestänyt lähtöni, ja sitten alkaa "lähtöselvitys".

Tutkin sivujani,

ja tässä kuvaus ennen viime kevään matkaa ja myös kahden vuoden takaa - päänsärkytilanne on ollut jo silloin - voi ei!

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2017/04/19/arjen-pyoritysta/

https://phakkola.jurge.fi/blogi/2016/04/26/takaisin-varikolle/

Nyt olisi totisesti

tehtävä jotain radikaalia päänupin suhteen! Rukoilen viisautta, että osaisin ottaa yhteyksiä oikeaan suuntaan. Herra auttakoon ja kyllä hän auttaa. Ja esirukoukset kantavat, sen uskon ja kiitän jo etukäteen Jumalaa ja heistä/teistä, jotka rukoilevat!

Voi hyvin, arvoisa lukijani!