20.03.2018 - Leskeys on lahja kuten surukin

Leskiryhmässä tänään joku jakoi artikkelin, jossa sanotaan, että suru on lahja. En ehtinyt lukea artikkelia, joku toinen lainasi sen ensiksi. Ehkäpä leskeyskin on lahja, kuten naimattomuus tai avioliitto. Se vaan on sellainen lahja, jota ei oikein tahtoisi kukaan, joka on rakkaudesta ollut naimisissa puolisonsa kanssa ja sitten menettänyt tämän.

Mutta joka ottaa Jumalan kädestä

kaiken, tuntui miltä tuntui, niin

kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat,

lupaa Raamattu. Tie tuntuu kohtalaisen kolkolta ja masentavalta aika ajoin, mutta ei ihme. Ei ollut Tien tekijänkään tie helppo, eikä seuraajillekaan luvattu ruusutarhaa. Leskiryhmä itsessään on mukava, mutta sieltä lähtiessäni tunnen itseni entistä yksinäisemmäksi. Luultavasti koen toistenkin suruja ja yksinäisyyttä, joka ainakin tänä iltana raskauttaa mieltäni.

Ei pidä jäädä kuitenkaan

tuleen makaamaan. Työ auttaa suruun kuin suruun. Koska liukkaat kadut eivät innostaneet lenkille, tulin kotiin ja aloin surisuttaa ompelukonetta. Olen ommellut lähes sata penaalia ja aion jatkaa työtä vielä aina, kun on aikaa. Jahka saan lisää vanua, ompelen kissoja. Mitä ihmettä ihmiset mahtavat tehdä kodeissaan iltaisin? Minä en tiedä. Kattoon en viitsi sylkeä, sillä siivoamispuoli on nihkeää muutenkin, joten teen sitä, mikä huvittaa.

Aina en jaksa lukea,

tosin minulla on mukava romaani aluillaan. Aamuisin luen Raamattua, seuraan Sano vain sana-hartauskirjan teksejä, joten Raamattu tulee vuodessa luetuksi. Aikakirjat ovat nyt menossa.

Tänään aion etsiä

Huojentavan kirjoittamisen viikonloppua varten ostamaani kirjaseen kuvan naistenlehdestä. Se liimataan kirjasen ensi lehdelle. Myös viimeiselle lehdelle liimaan kuvan; sellaisen tehtävän saimme. Voi kirjoittaa jonkin lauseenkin tai vastaavan, mutta minä etsin ja liimaan kuvan. Vaikka rakastan sanoja, kuva on aina kuva ja se puhuttelee toisella lailla.

Sano vain Sana -kirjassa sanotaan eilisen päivän tekstissä:

Älä vaella synneissä. Vaikka synti on jokaiselle ihmiselle tuttua, älä sinä pidä siitä kiinni vaan luovu siitä päivittäin. Synnistä ei kuitenkaan voi luopua lakkaamalla sen tekemisestä. Luovu siitä synnintunnustuksen kautta. Tunnusta rohkeasti Jumalalle syyllisyytesi ja saat luottaa, ettei tänään tai koskaan ole sinulle rangaistusta luvassa. Siksi jää Herran rauhaan. -Lhpk

Eilen koin ilonhetken,

kun tapasin sattumalta tyttären lapsineen matkalla kirjastoon. Palasin takaisin ja olin heidän mukanaan lastenosastolla etsimässä kirjoja ja äänitteitä. Olikin jo ikävä pikkuisia, toivon näkeväni heitä huomenna, jos Herra suo.

Autoni ei pihahdakaan,

kuukauden seisokin jälkeen; kokeilin eilen. Ensin se hörähteli muutaman kerran, mutta sitten kuten arvasinkin, ääntely loppui tykkänään. Akku tyhjänä tietenkin. Jahka keskipoika ennättää, hän saapunee latamaan akun tai jotain muuta mystistä tekemään sille, en ymmärrä. Perjantaina toivon pääseväni omin neuvoin Vestikseen muskaria pitämään. Ja sitten myöhemmin vielä Björköbyhyn kirjoittamisviikonloppuun. Sitä odotan kuin kuuta nousevaksi. Toivottavasti en turhaan.

On aika

siirtyä sohvalle ja yrittää pitää mielessä, etten laita mitään suuhuni enää tänään, sillä aamulla menen verikokeisiin ja torstaina selvinnee, mitä kokeet näyttävät.

Siunausta sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Soinnut sisältävä iso virsikirjani on hukkateillä. Pari soitintakin oli, mutta kävellessäni eilen ulkona yhtäkkiä muistin, minne olin ne jemmannut. Virsikirjan olinpaikasta ei ole mitään tietoa.