16.03.2018 - Hyvä, paha auringonvalo

En saanut nettiä pelittämään eilen enkä muistanut, miten voin kännykän kautta saada sen toimimaan, joten kirjoittamatta jäi. Se ikääntymisessä on ikävää, että asiat, joita ei tarvitse jatkuvasti, unohtuvat nopeasti. Se on turhauttavaa.

Unohdin

myös ottaa iltalääkkeet eilen. Ihmettelin vaan, miksi pyörin vuoteessa eikä uni tule. Kolmelta muistin, mutta senkin jälkeen uni oli huonoa. Puoli kuudelta pamahti pää kipeäksi vasemmalta puolelta. Se vähän huolestuttaa minua, koska se on muistutus mahdollisesta aivoverenkiertohäiriöstä, vaikkakaan silloin ei ollut pää kipeä, kun se tapahtui nelisen viikkoa sitten.

Pari panadolia ja selvisin työstä. Muutama ystävä myös rukoili. Työkaveri haki autolla minut ja kitaran Vestikseen Gergyhyn ja muskari pidettiin. Se on todellinen ilo minulle ja kaikesta päätellen myös läsnäoleville äideille ja lapsille; lapsosia oli taas toistakymmentä.

Jätin kitaran

odottamaan maanantaita, jolloin menen samaiseen paikkaan pitämään vauvamuskaria. Kävelin sieltä töiden jälkeen keskipojan luo Savelaan, noin 15 minuutin matkan päähän. Aurinko paistoi ihanasti, mutta minä olin varustautunut aurinkolaseilla ja mustalla lipalla sen lisäksi, että silmälasini tummuvat auringon valosta.

Nämä heikkouteni

ovat minulla varmasti sitä varten, etten unohda, keneltä voimani tulee. Se on täysin Herrani varassa ja hänen taskustaan tuleva joka päivääni. Välillä melkein naurattaa, kun häntäluuta jomottaa istumisen jälkeen ja ainakin kovalla tuolilla pitää kiemurrella ja vääntelehtiä, että saatan istua. Ja noustessa ja kävellessä pitää varoa, ettei polvi lonksahda huonoon asentoon, jolloin pitää voihkaista, auh! Ja sitten tuo päänuppi, joka on kipeä milloin sitä huvittaa ja se yrittää lamaannuttaa minua.

Paavalin pistintä

on pohdittu ja selitelty, mutta itse ajattelen, ettei sillä ole merkitystä, mikä se oli. Meillä jokaisella on oma pistimemme, jonka me haluaisimme vaihtaa toiseen. Joku haluaisi puolison, joku toinen kuvittelee saavuttavansa onnen, jos puolisosta pääsisi eroon. Milloin ovat lapset onnen tuojana, milloin sen nakertajana. Lista on loputon. Kuitenkin Jumala sanoo meille jokaiselle:

Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.-2. Kor 12:9

Samaa asiaa hipoo 14.3. -päivän teksti Sano vain sana -kirjassa:

Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.-1. Kun 19:11

- - Vasta lopuksi tuli heikko tuulenhenkäys, ja siinä Herra oli. Kun Elia sen kuuli, uskaltautui hän jälleen valoon, pois kaikesta synkeydestä. Jumala näin lähestyi masentunutta ja maahan poljettua palvelijaansa - ei voimassa, vaan heikkoudessa.

Jumala lähestyy sinuakin tavalla, joka saa sinut uskaltautumaan pois synnin, pimeyden ja pelon luolastasi. Hän ei saavu kirkkauden valtaistuimellaan hirmuisena istuen, vaan hän tulee luoksesi paljastaen sinun vuoksesi rikotut, haavoitetut kätensä. Ehtoollisella hän tulee murtuneen luokse murretussa leivässä.

Herra - - on läsnä heikkoudessa. Jeesus on niin voimallinen itsessään, ettei hän tarvitse voimallista välinettä. Hän käyttää mielellään heikkoa palvelijaa - sinuakin. -Lhpk

Ihana, kun on viikonloppu

jälleen kerran. On taas levättävä. Olen iloinen, että saatoin käydä tapaamassa pojan perhettä ja sain hetken leikkiä ja lukea Saarukan kanssa. Sydämeni täyttyy ilosta, kun tyttönen istuu sylissäni pienet kädet yhdessä, kun ei hän osaa ristiä niitä vielä, ja katsoo vuoroin äitiä ja isiä ja kuulee, kun mummo lukee samaa Isä meidän -rukousta yhdessä vanhempien kanssa. Ja hän osaa sanoa siihen aamenen, pian varmaan osaa koko rukouksen. Mitään suurempaa ja enempää en voi toivoa jälkipolvilleni kuin uskon lahjaa. Ei kukaan muukaan voi, sillä sitä suurempaa aarretta ei ole olemassakaan, ei maassa eikä taivaassa.

Toivon pääseväni

avannolle viikonlopun aikana. Pyykkitupaa menen katsastamaan ja varaamaan pyykkivuoron sekä saunavuoron lauantaille. Pyhäaamuna menen kirkkoon, jos Herra suo, ja toimin kanttorina. Lepoa ja sydämen iloa toivon ja rukoilen. Sitä myös sinulle, arvoisa lukijani!