Kategoriat: Ajankohtaista

Minulle tärkeä ja rakas kapistus tämä kone!

Tänään on Wycliffe-rukousilta, mutta en mennyt sinne. Tarvitsen joutenoloa kotona, tai en joutenoloa, vaan yksinoloa. Olen kuunnellut rentouttavaa musiikkia youtubesta, ommellut kissoille korvia, jalkoja ja silmiä, ommellut muutaman vihon kokoon.

Ompelukoneen sain

jokin vuosi sitten Pirjolta. Sehän oli rukousvastaus. Ompelin entisen koneeni sököksi ja ilmoittelin kotisivulla tai facebookissa, että sattuisiko kenelläkään olemaan turhaa konetta nurkissaan. Sain heti Lahdesta vastauksen, että siellä kone könöttää vain odottaen ompelijaa. Ja kuinka ollakaan: Pirjolla sattui olemaan reissu Vaasaan seuraavalla viikolla, jolloin hän toi koneen samalla minulle. Hän ei ottanut mitään maksua siitä, toivoi vaan, että tekisin jonkin verran hyväntekeväisyyteen sillä ompeluksia.

Niitähän olen sitten tehnyt. Kohta taitaa tämäkin kone kulua loppuun, niin paljon olen sillä vetoketjuja ja muuta pöräytellyt. Nyt se vähän temppuilee, katkoo lankaa tai tekee pitkiä pistoja. Olen vaihdellut neulaa ja lankaa samoin, mutta en ole keksinyt syytä oikutteluun. Pölyistä olen sitä myös puhdistanut aika ajoin eikä se tarvitse rasvaamista, joten sekin homma on hoidossa.

Pari päivää

sitten ilmoitin facebookissa, että mikäli joku täkäläinen poikkeaa Keskiselle, minulla olisi sieltä tuotavaa. Saman tien Romantikkojen ryhmäläisemme (joulun lapsi -ryhmämme) viestitti, että mitäs pitää tuoda, täällä ollaan. Ja kun hän oli marssinut miehensä kanssa Keskiselle, vetoketjut olivat olleet nenän edessä - jokainenhan tietää, että harva mies suostuu rättikaupoille, joten sikälikin tässä oli vinha johdatuksen maku.

Nyt minulla on 150 vetoketjua plakkarissa, niitä myytiin erinomaisen edullisesti Keskisellä. Kämmekän tuomat olen jo käyttänyt. No, nyt on kissojen vuoro, penaalit saavat odottaa.

Tänään sain

kyydin työkaverilta erääseen Setlementin työpisteeseen ja pidin siellä muskarin. Muutakin touhusimme lasten kanssa ennen kuin sain kyydin takaisin kaupunkiin ja Arkipajalle "kotiin". Ensi viikolla kaivan auton esille lumihangesta, jos Herra suo, ja pysyn terveenä edelleen ja sitten voin jo ajella; kuukauden ajokielto päättyy.

Sano vain sana -kirjassa

kysellään, miten suhtaudumme, jos saamme Jumalan sanasta kehotuksen tehdä jotain epätavallista:

Minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä.-1. Kun 17:4

- - Meidän saattaa olla helppo ojentautua Jumalan Sanan mukaan elämässämme silloin, kun Sana ohjaa sellaiseen, mistä itsekin olemme samaa mieltä. Mutta entä silloin, kun oma järkemme, kaikki toiset ihmiset ympärillä ja myös tunteemme varoittavat ja vastustavat toimimasta Jumalan Sanan mukaan? Mitä sinun elämässäsi tapahtuu silloin, kun ympäröivä yhteiskunta normeineen ja ihanteineen asettuu täydellisesti vastustamaan Raamatun Sanaa? Kenen ääni silloin ratkaisee: langenneen järkesi, aiempien kokemustesi ja sisäisten tuntemustesi, ympäröivän yhteiskunnan, ystävien tai vanhempien ääni?

Profeetta Elia alisti oman järkensä, kaikki aiemmat kokemuksensa ja tunteensa Jumalan Sanan alle ja lähti, vastoin niitä, kulkemaan Keritille. Elia sai myös kokea, miten se Jumala, joka vaatettaa kedon kukat ja ruokkii taivaan linnut, kykenee pitämään huolen yhdestä profeetastaan. Sama Jumala huolehtii kyllä sinustakin, kun Hänen Sanaansa elämässäsi turvaat. -Lhp

Olen jatkanut

sinnikkäästi valkosipuli-sitruunaveteni juomista. En tiedä, millaisia puhdistusvaikutuksia sillä on, mutta usko on luja, että elimistöni saa kunnon karaisun kaikkia basiliskoja vastaan. Juomaa riittää vielä ainakin pariksi viikoksi, riittoisaa näyttää olevan.

Myös salaatti- ja kaalikeittokuuri jatkuu. Tosin tänään söin pariin otteeseen hernekeittoa, sillä luulin tölkissä olevan kaalikeittoa, mutta hernekeittoahan siellä olikin! Mutta nyt otin kaalikeiton seuraavaan kattaukseen, joka saattaa olla vielä tänä iltana. Ainakin kävin jo ryypyt ottamassa edellä mainittua linimenttiä. Ankarasti olen syönyt terveellisiä pöperöitä, ettei karmiva ahneuskohtaus pääsisi iskemään, sillä jos se tulee, niin sitten tyhjenee kaappi kaikesta mahdollisesta, mieluummin epäterveellisestä.

Ja esimerkiksi jäätelö on sellaista, että jos sitä on jossain tarjolla, olen jo syönyt ennen kuin huomaankaan! Ei tulisi mieleenkään olla syömättä. Outoa, vai mitä! Pari kiloa olen saanut karistettua, mutta seuraavat ovatkin lujasti juuttuneet nahkani alle. Ensi viikolla menen verikokeisiin ja jännityksellä odotan, onko kolesteroli yhtään laskenut. Mukavaltahan se kyllä tuntuu, kun hame solahtaa päälle tuosta vaan! Tarkoitan hametta, joka aiemmin oli tiukahko.

7/2017 Maijanrannassa K ja minä

Eilisiltana soitin

Sindulle ja rukoilimme. Tyyni ja levollinen olo tuli väsymyksen ja levottomuuden tilalle. Kaikki on Isämme hallussa eikä hän tee edelleenkään virheitä asioittemme suhteen.

Mutta kyllä minua kovasti jännittää tuleva camino-matka. Olen alitajuinen jännittäjä. Ja aivan toivoton joissakin asioissa. Jurgeni kyseli, mikä liittymä minulla on kännykässä, että hän voisi hoidella jotain liittymäjuttuja matkaani ajatellen. Hmmh, mikähän liittymä minulla on. Voi itku, ei muuta kuin koneelle katsomaan laskusta, minkä liittymän omistan. Että ihminen voikin olla tollo, mutta kun asia ei vähääkään kiinnosta! Pitäisi varmaan kiinnostaa, mutta ikävä kyllä niin ei ole asia.

Minä olen suuresti skeptinen sen suhteen, onnistunko caminoltani kirjoittamaan ensimmäistäkään riviä nettiin. Mikäli en, niin sitten en. Perästä kuuluu siinä tapauksessa. Täytyy sitten kävellä vaan senkin edestä ja kirjoittaa vihkoon niin että kynä savuaa.

On aika

siirtyä sohvalle loikomaan ja vähitellen iltatoimiin. Siunattuja unia sinullekin, arvoisa lukijani!