11.03.2018 - Lunta tulvillaan!

Lumiukkoni oli vajonnut kovin pieneksi. Tein sille saunareissulla uuden pään ja laitoin taas myssyn päähän. Aamulla myssy päineen oli pudonnut hankeen, mutta nostin sen taas ukon harteille ja harjan käteen, tai oikeastaan olalle. Se on harvinaisen pitkäikäinen lumiukko, mutta onpa tämä talvikin ollut pitkästä aikaa kunnon talvi.

Lumiukolta

näytti myös pastorimme, kun hän saapui aamulla kirkkoon mustan hatun lierit ja hartiat lunta valkoisenaan. Itsekin pukeuduin pitkään toppatakkiin etten kastu, sillä lumi oli märkää ja sitä satoi runsaasti. Paluumatkan tulin ystävien autolla.

Eräs uusi seurakuntamme jäsen oli täyttänyt 80 vuotta ja hän toi vaimoineen ison täytekakun kahvipöytään. Monta muutakin herkkua pöytään taas katettiin. Auttelin pöydän kattauksessa Krisseä, kun ei minulla ollut muutakaan hommaa. Kirkkoon on niin lysti mennä porisemaan ihmisten kanssa, että olen yleensä siellä vähintään puoli tuntia ennen messun alkamista.

Pääsimme

ehtoolliselle, sehän on meillä joka sunnuntai. Aiheesta on kuunneltavissa monta erinomaisen hyvää saarnaa, kuuntelin paitsi oman pastorimme, myös muutaman muun saarnan. Markus Pöyry esitti saarnassaan, että syöminen on usein osana tärkeitä tapahtumia Raamatussa. En muista tarkkaan, mitä kaikkea hän asiasta kertoi, mutta suosittelen kuuntelemaan itse www.lhpk.fi -sivustolta. Hän sanoi, että sen sijaan että menisit hengellisessä tilaisuudessa jonoon saadaksesi Jumalan KOSKETUKSEN, mene ehtoollispöytään, jossa saat syödäksesi Jeesuksen ruumiin ja veren. Syöminen on paljon enemmän kuin pelkkä kosketus. Konkreettista ruokaa, iankaikkiseksi elämäksi. Tulin hyvin hoidetuksi näiden saarnojen opetuksen kautta.

Kirkkokahvien yhteydessä

tai heti sen jälkeen meillä oli seurakunnan vuosikokous. Jäin pois johtokunnasta, jossa olen ollut nelisen vuotta eli alusta lähtien. Toimettomaksi en toki jää, sillä kaikkien seurakuntalaisten apua tarvitaan. Suuri osa väestä on iäkkäitä, sitten on lapsiperheitä ja aika vähän keski-ikäistä väkeä. Kerran olen toiminut suntiona, joskus kahvittamassa, pitänyt pyhäkoulua, mutta pääasiassa toiminut kanttorina. Mielekästä tekemistä on yllin kyllin.

Aamullahan nukuin pommiin,

mutta onneksi heräsin ajoissa ehtiäkseni kirkkoon. Kirkosta tultuani ja syötyäni väsytti ja sohvailin jonkun aikaa. Koska sää kirkastui, lähdin ulos ja uimaan. Eilenkin kävin avannolla, ja vesi tuntui kumpanakin päivänä kylmältä, mutta vain sen aikaa, kun olin vedessä! Heti olo virkistyi, kun nousin pois. Joten kannattava keikka!

Joka kevät

otan kuvan näköjään samasta punaruskearunkoisesta koivusta, vai mikä puu se lienee. Se erottuu muista puista kauniin värinsä takia. Kaikki muu on vielä kuollutta, mutta tuo puu on kovin kaunis!

Kirkossa

puhuttiin uhrista. Vanhan liiton aikana piti uhrata eläimiä syntien sovitukseksi. Kun Jeesus uhrasi itsensä meidän puolestamme, ei muuta uhria enää tarvita. Sen sijaan Raamattu sanoo, että meidän tulee rukoilla ja kiittää Jumalaa, ja hän vastaa varmasti:

Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.
Te miehet, kuinka kauan minun kunniaani pidetään pilkkana, kuinka kauan te rakastatte turhuutta, etsitte valhetta? Sela.
Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
Vaviskaa, älkääkä syntiä tehkö. Puhukaa sydämissänne vuoteillanne ja olkaa hiljaa. Sela.
Uhratkaa vanhurskauden uhreja ja luottakaa Herraan.
Moni sanoo: "Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?" Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.
Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon, kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. -Ps 4

Ihana Psalmi! Kuuntelen usein netmission.fi ja sieltä ääniraamattua. Psalmeja on erityisen mukava kuunnella ja ajatella niiden sanoja.

Huomenna

menen luennolle, rankkaa aihetta kuuntelemaan. Tyttöjen ja naisten ympärileikkaukseen liittyvää asiaa. Herra antakoon viisautta, että voisin tukea ja auttaa naisia, jotka eivät ole saaneet syntyä kristilliseen maahan, vaan joiden etuja ei puolusta kai kukaan, kun kulttuuri on aivan jotain muuta kuin esimerkiksi meillä Suomessa. Toivottavasti kansamme ei ajadu pakanuuden myötä yhtä syvään allikkoon kuin ollaan noissa maissa!

On aika

nauttia vaan mukavasta illasta, levätä ja kiittää kaikesta. Iloa sinulle, arvoisa lukijani!