05.03.2018 - Valo lisääntyy!

Pyhäpäivä oli sangen kirkollinen päivä. Aamulla kävelin kirkolle, meillä oli seuratilaisuus, ei messua. Kolme virttä soitin, Olle piti seurapuheen ja hyvän pitikin. Rukoiltiin uskontunnustus ja Isä meidän. Kirkkokahvit juotiin pitkän kaavan mukaan. Mukava seurustella kahvien lomassa. Pullaa en syönyt, vaikka oli monenlaista herkkua tarjolla.

Pakkanen oli

kipakampi kuin kuvittelin, ehkä oli vähän viimaa. Mutta köpöttelin takaisin kotiin ja valmistauduin Seinäjoelle messuun lähtöön.

Kehonpuhdistusliemi

on valmista! Perjantai-iltana pullotin valkosipuli-sitruuna -juomani pulloihin. Kunnon ainetta. Ei sitä tule juoneeksi enempää kuin sen 3 rkl kerrallaan, kumma juttu! Ei se pahaa ole, mutta hyvin terveellisen makuista kylläkin. En ole varma, kuinka kovasti lemuan; ainakin Karinin nenään oli lemahtanut jotain tuoksahtelua eilen, kun olimme porukalla Seinäjoella. Aine vaikuttaa riittoisalta, vaikka olen nämä pari päivää ottanut uskollisesti puoli tuntia ennen joka ruokailua määräannoksen.

Kaalikeitto,

jota saa kuulemma syödä niin paljon kuin haluaa, on sekin riittoisaa. Vielä on yksi satsi jäljellä. Olen ohessa syönyt myös hernekeittoa ja aamuisinhan pistelen annoksen siemeniä, sokerijuurikashiutaleita ja mustikoita. Laitan annokseen jäiset mustikat ja satsin yöksi jääkaappiin, jossa se saa turvota ja sulaa rauhassa aamuun asti.

Tänäkään aamuna

ei ollut päänsärkyä, ja olen äimän käkenä siitä. Häntäluu sen sijaan kenkkuilee edelleen, ei niin pahasti enää, ja sen kanssa pärjään. Pakkoko ihmisen on alvariinsa istua; voihan toki seistä tai kävelläkin, siitä häntäluu ei ole moksiskaan.

Seinäjoelle

menimme sen takia, että Ville Typpö oli saarnaamassa paitsi aamupäivä- myös iltapäivämessussa Luukkaan seurakunnassa, ja jälkimmäiseen me ennätimme. Villen kotipaikka sijaitsi muutaman kilometrin päässä lapsuudenkodistani, hänen perheväkensä on tuttua minulle hengellistä kuvioista. Viimeiset 12 vuotta Ville on ollut perheensä kanssa Istanbulin luterilaisen kirkon pastorina. Olen yksi perheen lähettäjistä. Kesällä perhe palaa Suomeen ja jää nähtäväksi, josko se kutsutaan Seinäjoelle työyhteyteen.

Iloitsin kovasti Villen saarnasta: hänellä oli miellyttävä ääni ja sillä on yllättävän suuri merkitys, kun saarnaa tai opetusta kuuntelee. Lisäksi mies oli valoisa ja hänellä on raitis opettamisen lahja. Saarna oli intensiivinen, kuuntelin korvat hörössä alusta loppuun. Se on kuultavissa www.lhpk.fi -sivustolla, saarnat-osiossa. Olipa se tosi onnistunut reissu, nautimme kovasti koko autolasti.

Töihin

en meinannut selvitä, kun touhusin kaikenlaista aamusella, mutta työpäivä oli sitten kyllä oikein mukava. Ulkoilimme kaupungin suunnalla äitien ja lasten kanssa, jotkut kävivät ostoksilla ja asioilla.

Olen iloinen siitä, että vaikka olin taas ihan puhki, kun tulin töistä, minä kuitenkin palaudun. Se on suuri kiitoksen aihe sen takia, että minulla oli vuosia, jolloin en palautunut ollenkaan, vaan olin uupunut aamusta iltaan ja illasta aamuun. Kolmen vuoden kotona roikkumisen jälkeen joitakin vuosia sitten pääsin kirjastoon töihin ja silloin olin kuntoutunut niin paljon, että kuminauha, joka oli ollut äärimmillen pingottunut, alkoi taas joustaa.

Niinpä tiesin,

että kun olen vähän aikaa pörrännyt kotona, jaksan lähteä ulos. Tein ison kulhon salaattia iltaa varten. Söin annoksen kaalikeittoa valkosipuli-sitruunahörppyjen jälkeen ja sen jälkeen pakkasin uikkarit reppuun. Vein postilaatikkoon pari korttia, poikkesin markettiin. Ostin kolme saippuaa (Joulunlapsi) ja tonnikalapurkin.

Avannossa oli vilpoisaa, mutta sen jälkeen olo oli taas raikas ja pirteä. Kävelin jään yli Hietasaaresta tulliasemalle ja kiertelin vähän katuja ennen kuin palasin kotiin. Ja kotona taas hörpyt ja syömään! Katsoin samalla Areenalta prinsessa Margaretan ja hänen miehensä elämäntarinaa. Nätti rakkauskertomus. Teeveestä ei näytä tulevan mitään, mikä kiinnostaisi tai mitä jaksaisin katsoa.

En ole koskaan

hoksannut, että seuraava Daavidista kerrottu raamatunkohta tarkoittaakin oikeasti Jeesusta:

Hän on rakentava huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani.-2. Sam 7:13,14

- - Kuitenkin jo hänen (Daavidin) hallitessa huomattiin hänen olevan vain syntinen ihminen. Pahat kuninkaat seurasivat häntä. Lopulta ikuinen valtaistuin näytti kadonneen kokonaan, kun koko kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen ja kuningaskuntaa ei enää ollut.

Jumalan lupaus ei kuitenkaan rauennut tyhjiin, koska varsinainen Daavidin poika oli tulossa. Enkeli rohkaisi neitsyt Mariaa, joka odotti Jeesusta: "Hän on oleva suuri, ja hänet on kutsuttava Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen ja hän on oleva Jaakobin  huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallaan ei pidä loppua oleman." -Luuuk 1: 32,33

Valtakunta, jonka Jumala rakensi ikuisiksi ajoiksi, on Kristuksen ruumis, Pyhä kristillinen kirkko. Tämän Herran huoneen jäsenenä ollaan kasteen ja uskon kautta. Kaikki kastetut, jotka uskossa tunnustavat Jeesuksen, Kristukseksi, elävän Jumalan pojaksi, ovat tämän huoneen asujia. - - Sano vain sana, Lhpk

Ilta on vilahtanut

nopeasti. Pari penaalia olen ommellut, mutta vetoketjut alkavat olla vähissä. Kutoa en ole jaksanut ollenkaan, tai ei ole huvittanut. Olen tainnut oppia hiukan löysäämään.

On aika

tuijottaa kynttilää lipaston päällä ja nauttia illasta ennen kuin menen nukkumaan. Siunattuja unia sinulle, arvoisa lukijani!

jk. Kansainvälinen naistenpäivä on torstaina 8.3. Vaasassa Palosaaren seurakuntasalissa on NAISTEN ILTA klo 18 alkaen. Olin siellä 7 vuotta sitten ja naisia oli yli 100 paikalla; illasta jäi hyvä olo. Nyt olen taas menossa!