03.03.2018 - Ulkoilua

Eilinen vapaapäiväni oli ihana! Kävelin tunnin päivällä, halusin tavata Saarukkaa, 1v, ennen kuin hänen äitinsä vei häntä päiväunille. Leikittiin, syötiin välipalaa, luin kirjaa tytölle ja rukoiltiin Isä meidän. Saarukka istui sylissäni tyytyväisenä. Jonain päivänä menen häntä hoitelemaan niin että vanhemmat voivat lähteä kahdestaan jonnekin.

Paluumatkalla

kävelin Huvilatietä ja koska aurinko paistoi eikä tuullut, lähdin kävelemään jäätietä pitkin kaupunkiin. Siitä on kauan, kun olen jäällä viimeksi kävellyt, enkä ole sitä paria kertaa useammin edes tehnyt. Monet talvet ovat olleet leutoja ja minua vähän etoo ajatella, että jalkojeni alla on paljon vettä.

Ihmisiä oli paljon liikkeellä, koirien kanssa, lasten kanssa, yksin ja yhdessä aikaa viettämässä. Monet hiihtivät ja jotkut luistelivat auratulla jääradalla.

Minullahan ei ole suuntavaistoa ollenkaan. Juuri kun kurvasin oikealle menevälle tielle päästäkseni Hietasaareen, näin onnekseni vasemmalla kädellä kaukana entisen tulliaseman, joka on Hietasaaren lähellä. Täyskäännös vasempaan siis.

Kävelylenkenkistä tuli pitempi kuin suunnittelin, 1,5 tuntia, mutta sainpahan reippaan lenkin. Ja aurinko paistoi, oli helppo olla kiitollisella mielellä! Illemmalla vasta mukavalta tuntui, kun poskia kuumotti ja olin sangen tyytyväinen päivääni!

Päänsärystä

olen ollut ihmeissäni. Sitä ei ole nimittäin ollut viime maanantain jälkeen ja silloinkin se oli lievänä. Mahtoiko se sittenkin johtua kolesterolista eikä uniapneasta? No, sen näen, jos päänsärky pysyy poissa. Olen syönyt clopidogrel-nimistä lääkettä, joka estää trompien muodostumista sekä kolesterolia alentavaa Simvastatinia (40mg) alle pari viikkoa. Jos herään yöllä ja nousen ylös, olen "selväpäisempi": en hoipu pitkin ovenpieliä kuten tähän asti. Ei se nyt mahdotonta hoippumista ole ollut - olen pitänyt sitä heräämisestä johtuvana unisuutena, mutta kiintoisaa joka tapauksessa seurata tilanteen kehitystä: olla koekaniini ja kaniinin tarkkailija!

Tänä aamuna

pohdin, mihin ryhtyisin, mutta asia selvisi tuota pikaa. Keittiöstä kuului rysäys ja mennessäni katsomaan näin, että eräs rasia, joka sisälsi pikkusälää, oli pompannut lattialle. Pari tuntui kului kevyesti, kun järjestelin nappeja, helmiä, hakaneuloja ja muuta. Tuskin olisin viitsinyt ruveta tuohon hommaan, mutta oli pakko, joten tulipa tehdyksi ja hyvä mielihän siitä tietysti tuli.

Laitoin imurinputkeen nailonpuolisukan ja sen kiinni kumilenkillä ja sitten jahtaamaan helmiä ja muuta. Kun sammutin imurin, sukasta valuivat helmet ja hakaneulat käteeni, mutta pölyt jäivät sukkaan kiinni eikä mikään mennyt suoraan imurin pussiin.

Lähdin avannolle,

tapasin seurakuntalaisia, sen jälkeen tein lenkin meren jäällä. Nuorin pojistani soitteli aiemmin, lähdenkö hänen kanssaan syömään iltapäivällä. Juniori tekee diplomityötään ja oli työpaikalla sitä vääntämässä. Vaimo oli vienyt hänet työpaikalle, sillä pojalla on kainalosauvat pelissä hajonneen pohjeen takia eikä autolla ajokaan kai suju - tai vaimo tarvitsi autoa. Urheilu se vasta vaarallista on! Onneksi jalka alkaa parantua, mutta jäisellä kelillä on turvallista käyttää sauvoja, joissa on jääpiikit.

Liukasta siellä olikin, kerran oli aivan liki, etten tehnyt ilmalentoa. Menin sitten poikani kanssa kebabille ja sieltä kotiin. Vähitellen alan tajuta, että juniorikin asuu Vaasassa, se on mukavaa.

Luin mielenkiintoisen

kirjan, Kabulin kauneuskoulu. Sain työkaverilta lainaksi, ja lukaisin sen melkein yhdeltä istumalta. Kirjan takakannessa sanotaan: "Elämänmakuinen tarina naisesta, joka kauneuden salojen ohella opettaa afgaanitytöille ystävyyden, vapauden ja itsenäisyyden merkityksen." Sellainen tuo kirja olikin. Rankkoja tarinoita naisen elämästä miehen vallan ja islamin alla. Ja toisaalta juuri sitä samaa, mitä itse koen työssäni: noiden maahanmuuttajanaisten kanssa voi kokea ystävyyttä ja yhteisyyttä, aitoa yhdessäoloa, mikä ei ole mitenkään itsestään selvää oman maalaistenkaan kanssa.

Kaktukset

ovat sellaisia sisäkukkia, joita suosittelen sellaiselle, joka onnistuu aina tappamaan kukkasensa. Vanhapoika-kaktukset ovat helppoja nekin, mutta tarkoitan joulukaktusta, joka lienee samalla myös pääsiäiskaktus, en tiedä. Joka tapauksessa minulla on niitä kaksi, ollut joitakin vuosia ja vien ne ulkoilemaan kesäkuusta syyskuulle seinänviereen, niin että ne saavat aurinkoa ja sadetta. Siellä ne alkavat kukkia syyskuun alussa, jolloin tuon ne sisälle.

Ne kukkivat myös joulun paikkeilla ja nyt taas niissä on nuppuja!

Anopinkielestä en aiemmin pitänyt, mutta liekö se, että itse olen neljän nuoren anoppi, lisännyt myötätuntoa anopinkieltä kohtaan ja nyt pidän siitä kovasti. Helppo kuin mikä kasvattaa. Joskus, harvoin, laitetaan vettä. Mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Kun se saa valoa, sen lehdet vaalenevat. Pimeänä aikana tai varjossa lehdet jäävät tumman vihreiksi. Kasvatan niistä näkösuojaa kadulle päin.

Sano vain sana -kirjasta:

Seurakunta käy jatkuvaa puolustustaistelua. Sillä ei ole sota ihmisiä vastaan vaan

tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. -Ef 6:12

Nuo pahat voimat koettavaa murskata seurakunnan ja syöstä ihmiset kadotukseen. Kristityt käyvät siis ennen muuta hengellistä sotaa pahoja henkivaltoja vastaan.

- - Goljat edusti näitä pahjoa voimia ja Daavid Jumalan kansaa. - - Paavali sanoo, että

meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.-2. Kor 10:4,5

Kristittyinä me emme pyri nujertamaan meitä vastustavia ihmisiä. Päinvastoin me huolehdimme kaikin keinoin siitä, että myös vastustajat voisivat uskoa Kristukseen ja pelastua. - - -Lhpk

Pilvinen päivä,

mutta ei haittaa, valoa on kuitenkin riittävästi. Harjoittelen huomisia virsiä. Pastorimme on koulutuksessa, joten pidämme seurat messun sijasta ja minä soitan virret. Tunnin päästä pääsen saunaan ja iltaa viettämään.

On aika

keittää teetä ja lueskella jotain. Mukavaa, kun on luppoaikaa, vaikka yksinäisiäkin mietteitä riittää. Voi hyvin, arvoisa lukijani!