Kategoriat: Ajankohtaista

Pieni tahtoo mukaan isojen tyttöjen Alias-peliin

Vanhimman pojan perhe oli luonani eilisestä tähän päivään. Sain höpötellä pienen koululaisen kanssamummo ja lapsenlapsi -juttuja ja sylitellä pikkuista Tiitiäistä. Ihanaa! Ja Jurgeni päivitti tietokoneasioitani yhtä näppärästi kuin leivän söisi. Kiitollinen olen tuollaisista lapsista!

Vietimme lasteni perheiden kanssa yhteisen iltapäivän eilen Karhulassa, tyttären perheessä, sillä heillä on tilavin koti. Isot tytöt, nimittäin 3 ja 7 vuotiaat leikkivät omia leikkejään monta tuntia yläkerrassa. Kolme vauvaikäistä nakotti lattialla tai jonkun sylissä, nukkuivat ja söivät omia aikojaan. Oli mukavaa, kun kaikki pääsivät paikalle ja saimme olla koolla.

Kanttorivuoro

tänään oli minulle melkoisen jännittävä juttu. Tarkkailen näköjään itseäni jatkuvasti: onko jotain oireita, miltä tuntuu missäkin. Ja soittaessani paitsi tarkkailin itseäni, kuvittelin, että kaikki muutkin tarkkailevat minua, ja senhän arvaa miten siinä kävi. Ensimmäinen virsi meni ihan plörinäksi. Aloitin ponnekkaasti, välillä en soittanut ollenkaan, kun en tiennyt, missä mennään. Unohdin kerrata virren alkuosan niin ettei kukaan osannut laulaa mitään. Sitten taas muka säntäsin sekaan pimputtamaan. Hohhoijaa. Mutta loppua kohti soitto parani, kun itseluottamukseni lisääntyi, vaikka en ole varma, oliko syytä.

Se hyvä puoli tuollaisessa möhlimisessä on, että muille tulee levollinen olo: kenenkään muunkaan ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, kun haluaa yrittää ja panee itsensä likoon, vaikka ei niin hyvin aina onnistuisikaan.

Ehkä jonkinlainen kontrollin menetyksen pelko

2014 -Anitanpelakuu. Kevään ja kesän odotuksessa!

jäi jäytämään alitajuntaan viime viikonvaihteen tia-kohtauksista. Että minulle voi sattua mitä vaan. Voin saada kohtauksen milloin tahansa. Ihmiset häkeltyvät, kun silmät alkavat pyöriä päässäni ja alan mongertaa kuin humalainen. Nyt minun on päästävä sinnikkäästi eroon tuollaisista ajatuksista ja katsottava luottavaisesti eteenpäin. Tuli sitten mitä tuli. On sanottava kuin äitini itselleen, kun hän meinaa ruveta valittamaan jostakin:nyt asetat ihtes!

Pääsin kirkkoon

pojan ja lapsenlapsen kyydissä. Itsehän sain ajokiellon kuukaudeksi. Se tuntuu vähän omituiselta, mutta on konkreettinen merkki siitä, että on syytä olla tarkkana tilani suhteen.

Olenkin tehnyt vähän suunnitelmia. Aion ruveta syömään enemmän salaatteja ja se onkin helpompaa kevään tullen. Aloitin jo tänään. Heti toimeksi eikä vasta huomenna.

Tein toisenkin kulhollisen salaattia odottamaan seuraavaa nälkää. Lisäksi aion pitää salaattipäivän silloin tällöin. Siihen kehotettiin Strömsössä. Myrkyt vähenevät elimistöstä, kun nakertaa päivän kurkkuja tai muuta vihannesta - eikä juo esimerkiksi kahvia. Se onkin kova juttu! Värväsin jo Amekin mukaan samaan liemeen. On helpompi olla asialla, kun on joku toinen mukana.

Myönnän auliisti, että joskus joulun maissa tai jälkeen räjäytin pankin. Päätin, että on aivan sama syödä iltaisin mitä mieleen tulee ja niin paljon kuin napa vetää. Mitä väliä? Ei muutakaan iloa ole. -No, tuohan on pötypuhetta, mutta siinä onkin tekemistä, että ei usko itseään, kun alkaa tuollaiset huuhaa-ajatukset velloa mielessä.

Sen takia

on hyvä, että välillä meitä pysäytetään ja pistetään ruotuun. Jos voin tehdä jotain terveyttäni edistääkseni, niin miksipä en tekisi sitä. Kuukauden päästä on verikoekontrolli ja silloin haluan kolesteroliarvojen olevan jo parempaan suuntaan. Lyhyt aikahan tuo kuukausi on, mutta jos siinä jo alkaisi tapahtua jotain. Eli taas voin innokkaasti tehdä jotain!

Eräs miniäni kertoi,

että yksi pojistani, siis hänen miehensä, rupesi kuntoilemaan, kun lääkäri vihjaisi painon noususta. Ja kyllä poika onkin ryhdistäytynyt: juoksee ketterästi ympäri kyliä kuin hirvi ja on niin vetreä ja norja, etten sanoa osaa. Olen oikein iloinen siitä. Itsekin tarvitsen suuttumista ennen kuin ryhdistäydyn. Ikävä kyllä suuttumukseni taitaa usein laantua seuraavan pimeän kauden maissa eikä kestävää lopputulosta ole saavutettu tähän mennessä. Mutta on hieno juttu, että aina voi aloittaa alusta!

Minua puhutteli

Kesähattu jo mielessäni!

50 km:n hiihto, jossa Iivo Niskanen voitti kultaa eilen. Niin kauan kuin kilpakumppani johti, tämä jaksoi sinnitellä. Kun Niskanen sitten ohitti loppuvaiheessa hänet, miehen puhti loppui. Hän tajusi, ettei pärjää suomalaiselle.

On hyvä, että mittelemme toistemme kanssa. Kuten minäkin Amekin kanssa alan popsia salaatteja ja kehumme toisiamme, kun niin teemme. Saamme toisistamme tukea, matka sujuu yhdessä sitä käyden. Mutta mitäs sitten, jos toinen alkaa laihtua kamalasti, mutta itsellä ei paino putoa eivätkä kolesteroliarvot laske? Pitääkö silloin luovuttaa ja ajatella, että turha tehdä mitään, kun tuo toinen on parempi?

Ei, mutta silloin olisi saatava voimaa jostain. On kilpailtava itseni kanssa eikä verrattava toiseen. No, onhan se selvä, että eväät vähenevät, kun suomalainen kirmaisee pakoon suksillaan eikä itse pysy perässä. Tai toisen kunto kohenee, mutta oma ei. Mutta sittenkin, voi edelleen kilpailla itsensä kanssa.

Jotain tällaista olen pohtinut, mutta minusta tuntuu, että asiaa pitää vielä miettiä. Se on yhä keskeneräinen, mutta tässä on jotain, mitä minun pitäisi oivaltaa. Ehkä oivallan sen jossain vaiheessa.

2015

Tämä kirjoittaminen

aukoo jotain solmuja. Minun tulee levollisempi ja selkeämpi olo. Alan nähdä paremmin, kun solmut on sidottu paperiin, tai tässä tapauksessa tietokoneelle. Tulee tilaa hengittää ja olo paranee. Vielä muuan lohdullinen ajatus Sano vain sana -kirjasta eiliseltä:

Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani. -Ruut 1:16

- - Tänään Jeesus sanoo sinullekin: "Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja minä jäät, sinne minäkin jään." Hän on luvannut aina olla sinun uskollisin ystäväsi, ja vielä paljon enemmänkin: sinun Armahtajasi. -LHPK

Niinpä mekin, arvoisa, hyvä lukijani, saamme armahtaa itseämme, niin heikkoja kuin olemmekin pyrkimyksissämme ja aikeissamme ja hyvän haluamisessamme, ja jättäytyä todellisen armahtajamme suojiin! Voi hyvin!

On aika

harrastaa kyykkymistä, jumpata vähän ja nauttia terveellistä vettä muutama lasillinen! Ehkä jokin virkistävä Strömsö tai muu puutarhasarja olisi sopiva illan piristykseksi, sekä saarna tai pari!

jk. Minulla alkaa olla niin monta "kakkosblogia", että olen jotensakin ulapalla! Mutta nyt etusivulta pääsee sellaiselle, johon saatan kirjoittaa ja laittaa kuvia silloin, kun en ole tietokoneen ulottuvilla vaan kännykkä on kuitenkin mukana! -Avustajani ovat huippuja, mutta oppilas on hidas oppimaan!