23.02.2018 - Olo normalisoitunee!

Päivän kohokohta oli Psalmi 121, jonka Sindu minulle jakoi, kun soitin ja pyysin rukoilemaan kanssani. Sain uutta voimaa ja rohkeutta, sillä olin vähän matalapaineessa. Heräsin kahdelta, valvoin viiteen. Otin hammaskiskon pois, sain nukutuksi viiden jälkeen. Kun heräsin puoli yhdeksän maissa, pää tuli vasemmalta puolelta kipeäksi. Onneksi se parani omia aikojaan jo tunnin sisällä. Vähän jännittää tämä olotila, en oikein tiedä, mitä arvaan ja uskallan tehdä, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä - sikäli kuin voin niitä välttää.

Pieni kävelylenkki

eilen väsytti minut aivan kuin olisin ollut pitkäänkin pois pelistä. Tänään tein kaksi samanlaista lenkkiä, mutta nytpä voin paremmin! Olen puuhastellut pieniä juttuja kotosalla ja sellaisesta tulee hyvä mieli.

Kävin saunassa neljältä,

laitoin sen jälkeen väriä päähäni. Pari tuntia annan värin olla päässä. Pidän kovasti tuosta luonnonmukaisesta väristä, siinä ei ole mitään myrkkyjä. Ei se tosin kovin kauan pysy, mutta eihän mikään väri pysy, kun hiukset kasvavat vikkelästi juuresta. Vielä haluaisin hiusteni olevan ruskeat enkä harmaat, joten keinoja on käytettävä itseni ja muidenkin huijaamiseksi.

Ollessani sairaalassa

olin väsynyt ja tuntui ihanalta saada valmis ruoka eteeni. Kotona on aina työtä enemmän kuin viitsin tehdä, että paikat olisivat siivouslautakunnan hyväksymät. Sairaalassa tunsin olevani kuin hotellissa. Oloa tietysti auttoi se, etten ollut kipeä mistään sen kummemmin. Ei ollut velvollisuuksia, vaikkakin ne letkut estivät nukkumisen kunnolla eikä petikään tuntunut maailman parhaalta, ainakaan enää toisena yönä.

Mutta, mutta,

pari päivää makoiltuani selkäni kipeäksi minulle kävi kuin israelilaisille erämaassa. Aina vaan tätä iänikuista mannaa, Egyptissä oli paremmin! Alkoi tympäistä makoilu ikkunattomassa sellissä. Tosin pakko puolustautua sen verran, että keksin miten selviäisin, jos joutuisin olemaan vielä kolmannen yön sairaalassa. Minähän voisin lukea Raamattua ja rukoilla - huomattavasti ahkerammin kuin olin tehnyt!

Tämän iloisen päätöksen ja hyväksymisen jälkeen sainkin tiedon, että pääsen lähtemään kotiin toisen päivän iltana.

Eli ei ole kaukana marina ja valitus meikäläisestä. Ei ole ihmisen luonne jalostunut yhtään sitten erämaavaelluksen. Hetken on hauskaa, mutta sitten alkaa vikinä ja vinkuminen ja muutoksen tarve.

Näen johdatuksen

tia-kohtausten ajankohdassa. Olin etukäteen varannut junaliput mennäkseni junalla kotiseudulle, kuten teinkin viikonloppuna. Mitenhän matkat olisivat sujuneet, jos olisin ollut autolle matkassa? Sitä ei voi tietää, mutta ainakin olisin väsynyt enemmän. Puhuin myös veljilleni paljon olotilastani, joten he olivat heti kartalla, kun soitin, mitä on tapahtunut. En tosin vieläkään ole varma, mikä mistäkin johtuu, mutta kyllä minä sitä uniapneaa epäilen. Sillä vaikka minulla eivät piuhatkaan olleet kunnolla kiinni, niin niistä kävi kuitenkin ilmi jonkinasteinen hengityksen vajaatoiminta. No, jää nähtäväksi. Minun ei kannattaisi jauhaa tätä juttua mielessäni.

Päivällä

istuskelin keinussa ja juttelin Jumalalle joitakin asioita. Olisi se Ari saanut olla terveenä, niin että olisi nyt minua kuuntelemassa, kun näitä asioita vatkaan.

Mutta onhan minulla kuuntelija koko ajan, ja uskollinen onkin: Jeesus itse on paikalla uskollisemmin kuin yksikään aviomies. Hän kuulee, Hän vastaa ja minä saan avun. Hän ei höpötä turhia ja vääriä neuvoja, ei väsy toistoihin eikä jankutukseen, vaan kärsivällisesti valvoo askeleitani, että kuljen oikeaa tietä. En epäile sitä yhtään. Pitää vain takoa asiaa jatkuvasti paksuun kallooni, niin että asia muuttuu lihaksi, kuten sanotaan.

Koska tekeminen

on minusta hauskaa ja tulen iloiseksi siitä, tuntuu mukavalle, kun sain pari keskeneräistä norsua valmiiksi samalla, kun katsoin norjalaista luonto-ohjelmaa. Eilen katsoin Sininen talo -ohjelman Areenalta, suosittelen sitäkin.

Kissojen tekemiseni on katkolla, mutta penaaleja olen ommellut vähän silloin tällöin. Tänään valmistunee aika monta. Strömsön jossain ohjelmassa ommeltiin vetoketju koristetyynyyn ja sain siitä vinkin, miten ompelen penaalien vetoketjut, todella mainiota.

Kaksi vihkoakin

on ollut vaiheessa, sain ne ommelluksi tänään. Ja lieden kiskoin irti seinästä. Joku roiskuttanut ruuan muruja ja muuta sotkua sen väleihin ja taakse. Miten oli onnistunutkin. Pikku homma, kunhan sen vain saa tehdyksi. Alkaminen on paljon isompi asia kuin itse tekeminen.

Veljen syntymäpäivillä

viikonloppuna hänen naapurinsa ja me sukulaiset annoimme MLL:n valmiiden korttien kautta veljelleni palautetta. Minulle vahvistui se asia, että veljet ovat aivan samanlaisia kuin minäkin. Kun nämä kolme veljeäni pitävät yhdessä hauskaa, he menevät metsään kaatamaan puita tai raivaamaan risukkoa ja tekevät sitä hikipäässä kilpaa. On jotenkin niin tutun kuuloista! Muutenkin oli tosi mukavaa, että veli sai paljon hyvää palautetta ja kehumista. Sitähän me jokainen välillä kaipaamme, nähdä itseämme toisten silmillä ja sydämen kautta.

Minun sydämeni

on täynnä iloa siitä, että niin monet ovat ottaneet kovasti osaa tähän äkilliseen sairaalakeikkaani ja sen syyhyn. On yllättävää olla näin tärkeä monelle. Itsellenikin ihmiset ovat tärkeimpiä ja toivon, että osaan olla kaiken sen huolenpidon ja ystävyyden arvoinen, mitä minulle osoitetaan.

Uskon, että paras tapa nähdä itsensä oikeassa valossa, on ottaa todesta Jumalan sana. Meillä jokaisella on kuningas, joka meitä hallitsee. Jos se olen minä itse, joka muka tiedän kaiken parhaiten, voin erehtyä pahasti. Jos kysyn neuvoa Jumalalta ja hän saa olla minun kuninkaani, tilanne on huomattavasti parempi. Sano vain sana -kirjassa sanotaan:

Viisas on se ihminen, joka kaipaa hyvää kuningasta. Aikaa sitten Israelissa ei ollut kuningasta, mutta kansalla siellä oli Jumala. Sinulla on Jumala. Hän haluaa hallita sinua hyvin ja oikein. Hän haluaa aina vapauttaa sinut pahan kuninkaan ja tuon kavalan synnin vallasta. Jumala haluaa kertoa, mikä oikein on, ettet olisi oman mielesi ja vajavaisen ymmärryksesi vanki.

Silloinkin kun pelkäät hallituksi tulemista, kuuntele ilolla hyvän kuninkaan ääntä. Vapaus ilman häntä ei ole vapautta, vaan orjuutta pahalle kuninkaalle. Paha kuningas orjuuttaa ja tuhoaa. Hyvä kuningas on orjuuttanut ja tuhonnut itsensä. Siksi hyvä kuningas vie omansa pian juhlimaan iankaikkiseen valtakuntaansa ja silloin paha menettää kaiken valtansa. Silloin lopullisesta tapahtuu se, mitä kristitty aina rukoilee: " - - vaan päästä meidät pahasta." -LHPK

On aika

syödä iltapalaa, sohvailla ja nauttia kynttilänvalosta. Aamulla saan espoolaiset vieraakseni. Pikkuinen Tiitiäinen oli eilisillan tulomatkalla poikani mukaan "nukkunut ja viihtynyt", mutta loppumatkalla "ei nukkunut eikä viihtynyt". Huomenna tulee hauska päivä, sillä kokoonnumme lasteni perheiden kanssa Karhulaan yhteiseen tapaamiseen, jos Herra suo. Iloa sinullekin, arvoisa lukijani!

Psalmi 121:1. Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle
apu?
2. Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
6. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.