08.02.2018 - Heti alan tylsistyä!

Olen vissiin kärsimätön tyyppi. Muutaman vaivaisen päivän joudun lojumaan sisällä, kun olen sairaana, ja heti ovat täit vaivaamassa. Siis ei oikeat täit, vaan se tunne, että elämä on kutistunut liian ahtaalle. Ja minä jos kuka, tunsin hyvinkin ihmisen, joka jaksoi vuosikymmeniä maata vuoteessaan ilman että näytti pahemmin hermostuvan! Mutta minä olenkin toisenlainen, aina pitäisi olla säpinää.

Eräs leski

hyvin sanoitti omaakin oloani. Haluaisi olla ihmisten kanssa, mutta ei jaksa kuitenkaan olla. Tosin tilanne ei liittyne itselläni samalla lailla leskeyteen kuin tuolla ihmisellä, mutta sittenkin tunne on sama. Haluaisin, että ihmisiä on ympärilläni, mutta en kuitenkaan jaksa olla kovin seurallinen, kovin usein, kovin paljon, ainakaan aina. Aika usein kuitenkin, mielelläni, kiitos!

Joku ystävä

innostui sipuliperunalaatikostani, joten lisään yhden tiedonmurusen reseptiin liittyen. Oman kokemukseni lisäksi sain asiantuntijan vahvistuksen asialle, sillä olen töllöttänyt tänään silmät kierossa Strömsö-ohjelmia, ruokareseptejä ja muuta. Siellä kokki sanoi, että liha pitää maustaa hyvin ennen kuin hän laittoi sen muiden mössöjen sekaan.

Itsekin sain erinomaisen maistuvaa tuosta laatikkoruuasta, kun maustoin jauhelihan perusteellisen hyvin suolalla, pippurilla, timjamilla, rosmariinilla ja mitä nyt käteen osui maustekaapista. Toisella kerralla lisäsin maustetta vain noin yleisesti ja lopputulos oli kohtalaisen laimea ja mauton. Luultavasti suuri osa lukijoistani huokailee, että tuon nyt jokainen tietää, mutta tunnustan, että oma ruokaskaalani on hyvin yksinkertainen ja suppea. Eikä ruuanlaitto ole ykkösprioriteetti, jos saan valita, mihin aikaani käytän.

Tätä nykyä aikaa

tavallaan on liikaa, ja tavallaan liian vähän. Liian vähän sitä on silloin, kun joku ilkeä lasku tai epäselvä paperi pitäisi päivittää tai muuten hoidella jokin keljumainen asia loppuun. Siihen minulla ei ole aikaa eikä voimia ollenkaan.

Liikaa aikaa on esimerkiksi joskus iltaisin. Puhelin ei soi ollenkaan, kukaan ei muka laita viestejä, ketään ei näy eikä kuulu. Haloo, onko tällä planeetalla ollenkaan ihmisiä! Ja toisaalta en oikein kamalasti jaksaisi, että tapahtuisi niin kovin paljon. Yksi hyvä, oma ystävä riittäisi. Sellainen, jonka kanssa olisi yhteisiä harrastuksia: nuotiontekoa, lenkkeilyä, äkkilähtöjä retkille tai mukavia suunnitelmia. Onhan minulla onneksi muutamia läheisiä ystäviä, mutta en toki heillekään voi monesti päivässä tai illassa soittaa. Ja heillä on muutakin tekemistä kuin minun seurani. Heillä on varmaan elämää, he ovat tyytyväisiä osaansa, ja Raamattukin minulle osoittaa selvästi:

Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. -1 Tim 6:8

No, tuossahan viitataan rikkauden havittelemiseen ja sitä minä en kylläkään kaipaa. Rikasta elämää minä haluan, mutta rahalla ei ole sen kanssa tekemistä juurikaan. Sitäkin olen tosin saanut niin paljon, että aina on riittänyt, kun olen laittanut suun säkkiä myöten, kuten sanotaan. Kun tarkemmin ajattelen, olen saanut kyllä viettää erityisen rikasta elämää tähän asti. Miksipä en siis eteenkin päin! Itsestäni se on kiinni aika pitkälti.

Jahka tästä paranen

kaikesta yskimisestä ja kröhimisestä, niin saattaapi melkein nolottaa tällainen vuodatus. Mutta nyt olen tällä päällä, sitten kun pääsen liikkumaan ja ulos avannolle, niin voi olla toinen ääni kellossa, ainakin vähän heleämpi.

Tänään olen paitsi kuluttanut sohvaa, yskinyt ja juonut milloin vettä, milloin teetä tai kahvia. Katsonut monta monituista hyödyllistä Strömsötä. Tehnyt lukuisia hienoja vihkoja - kohta on paperi loppu - mutta vielä sitä riittää muutamiin vihkoihin. Kun jalkaudun, menen ruinaamaan kaupungille muutamaan tiettyyn paikkaan, josko heillä olisi jätepaperia annettavaksi. Olen ekonaisia, kuten tytär totesi kirjassa Mökkini mun, jota olen taas ties kuinka monetta kertaa lukemassa.

Onneksi on tämä kirjoittaminen!

Mitähän elämästäni olisi tullutkaan ilman tätä, ei mitään varmaan. Jahka olen tämän jutun saanut taas valmiiksi, olen yhtä terapiaistuntoa terveempi, kuten joku viisas on sanonut.

Sano vain sana -kirjastä pätkä tänään:

Pronssikäärme pelasti jokaisen, joka katsoi siihen. Samalla tavalla Jeesuksen ristinkuolema pelastaa jokaisen, joka uskoo häneen. Ja tämän uskon Jumala lahjoittaa meille edelleen luotujen asioiden välityksellä saarnaamalla lupausta syntien anteeksiantamisesta ihmisten suulla ja liittämällä tuon saman lupaukseen veteen, leipään ja viiniin. Siksi sanaa, kastetta ja ehtoollista kutsutaankin armonvälineiksi. Niiden lupaus pysyy voimassa, oli oma uskomme kuinka heikkoa ja vajavaista hyvänsä. Ne ovat meille lääke synnin, kuoleman ja perkeleen kadottavaa myrkkyä vastaan. -Päivän sanasta tänään, LHPK

On aika

keksiä jotain mielekästä tekemistä kunnes painun nukkumaan. Sitä ennen napsin läjän pillereitä vahvistaakseni itseäni, antibiootin lisäksi. Tylsistelykin on terveellistä, joten ei huolta: kyllä minä pärjään! Pärjäile sinäkin, arvoisa lukijani!

jk. En meinannut ehtiä laittaa kuvia sivulle, kun puhelin on soinut; kaksi ystävää soitti peräjälkeen...