26.01.2018 - Motivoiva viikko takana!

Työviikko oli erityisen innostava. Sain käydä laulamassa ja laulattamassa sekä vauvoja että veteraaneja normityöni ohessa ja monta muutakin lapsiryhmää äiteineen ja isineen kohtasin. Tänään ryhmässä oli 30 lasta vanhempineen ja muskari sujui kuin rasvattu, vaikka itse sanonkin. Onneksi kaikki eivät olleet vielä tulleet muskarin alkaessa, sillä emme olisi todellakaan mahtuneet samaan tilaan.

Olen omalla paikallani

tuossa työpaikassa ja työssä. Se, mitä olen elämäni varrella kokenut, oppinut ja omaksunut, saa olla käytössä. Kiitän sydämestäni Jumalaa! Saan myös kannustavaa palautetta; tultiin tänne muskarin takia, esimerkiksi, ja kukapa meistä ei ilahdu ja saa lisää polttoainetta, kun kehutaan.

Laitoin neljä kattia

ikkunaan ohikulkijoita ilahduttamaan. Jos siis näet tuollaisen ikkunan, minä asun ilmeisesti siinä osoitteessa. Lisää katteja on tulossa, lisää norsuja myös hissun kissun.Minun on saatava tehdä käsilläni jotain, en voi istua kädet helmassa. Tänään töissä kylläkin kanniskelin vauvoja ja se on sitä parasta käsityötä.

Jotkut hakevat

perjantaipullon kaupasta, minä hain perjantaileluja. Autoja sekä tukkalenksuja. Puseroita minä aina jahtaan, mutta alennus pitää olla riittävä, muuten en osta. Romanian lapsille on tulossa joulu tänäkin vuonna, mikäli se meidän Romantikkojen ryhmästä on kiinni, vaikka eihän sota yhtä miestä kaipaa, sanotaan. Teemme 120 pakettia 2-4 -vuotiaille lapsille, puolet tytöille, puolet pojille. Jos siis Herra suo ja minä elän ja saamme projektin hoidettua.

Eilen kipaisin

avannolla. Pukuhuoneessa muuan rouva alkoi kysellä, olenko minä Paula; oli tuntenut äänestä. Pistin rillit päähän ja tunnistin meillä aikoinaan käyneen kodinhoitajan. Näimme viimeksi kai 20 vuotta sitten tai kauemminkin siitä lienee. Hän jäi leskeksi jo vuosia sitten. Kävelimme yhtä matkaa kaupunkiin, juttelimme niitä näitä.

Joko tänään tai huomenna aion käydä taas avannolla, tai ainakin lenkillä. Nastakengät on parasta pistää jalkaan, keli on todella liukas sekä teillä että jalkakäytävillä. Nastakengät on hyvä sijoitus, vaikka niitä ei monesti tarvitsisi käyttää talven aikana.

Kyykkyyn kaikki,

tai ainakin meidän työporukka. Aamulehdessä oli kai vähän aikaa sitten juttu, miten tärkeää ihmiselle olisi kyykkyasento. Se parantaa selkävaivoja ja ties mitä vaivoja. Siinä pitäisi voida jopa rentoutua! Niin tekevätkin kiinalaiset ja ties minkä maan kansalaiset. Lepäilevät kyykkyessään.

Niin minäkin aion lisätä verenkiertoani kyykkymällä muutaman minuutin useita kertoja päivässä. Joku sanoi, että tehokkaaksi homman tekee, jos tekee kyykkyyn-ylös -liikkeitä. Ystäväni kertoi, että hän sai sillä lailla nivelpussin tulehduksen ja se on tosi ikävä kokemus. Aion siis kököttää vaan kyykylläni ja opetella, jos en nyt rentoutumaan, niin ainakin vaan kököttämään.

Toinen asia,

josta toitotan tällä hetkellä, on artikkeli, jonka ystäväni vahingossa löysi vanhasta Pohjalaisen lehtileikkeestä. Siinä kerrotaan, että vettä tulisi juoda litra/25 painokiloa kohtaan - ei sinänsä mikään uusi tieto. Veteen kannattaa lisätä ruusu- eli himalajasuolaa. Joku tiesi, että kannattaa ostaa sellaista, jossa on jodia, koska sitä ei yleensä ole valmisruuissa esimerkiksi ja jodiakin me tarvitsemme.

Onhan selvää, että jos juo paljon, myös aineenvaihdunta lisääntyy ja tällöin suolat ja tärkeät mineraalit voivat livahtaa elimistöstä. Mutta se, mikä jutussa erityisesti kolahti, oli se, että eräs tohtorismies oli sata vuotta sitten parantanut vatsahaavasta lukuisan määrän vankeja Iranin vankilassa pelkällä vedellä!

Artikkelin mukaan myös aivomme tarvitsevat nestettä ja solut voivat kuulemma ottaa paljasta vettä käyttöönsä eivätkä niinkään esimerkiksi ruuan mukana tulevaa nestettä.

Vettä tulisi juoda ruuan välissä. Aina kun tekee mieli kaljaa (ei tee) tai tupakkaa (ei tee mieli), niin juo lasi vettä, kehottaa artikkelin kirjoittaja Ulla Grynstein Helsingistä.

Ensi pyhänä

minulla on kanttorivuoro messussa. Dekaani Juhana Pohjola tulee saarnaamaan, oma pastorimme on muualla. Pääsen siis taas kohtaamaan Jumalaa ehtoollisessa, kuten seuraava sana vakuuttaa.

Sano vain sana -kirjasta jokin ajatus:

Ja siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat lain arkin päällä.-2. Moos 25:22

- - Uudessakin Testamentissä Jumala osoittaa paikan, missä Hänet voidaan kohdata. Nyt se ei enää ole Kaikkeinpyhin, jonka esirippu repeytyi ylhäältä alas asti, kun Jeesus kuoli ristillä. Nyt on kaikilla jatkuvasti pääsy Pyhän Jumalan eteen.

Meidän armoistuimemme on siellä, missä Kristus jakaa meille ruumiinsa ja verensä syntien anteeksiantamukseksi. Siellä hän myös julistaa meille armon sanomaa seurakunnan ja paimenen suulla. Me siis tiedämme, missä Jumalan voi kohdata: ehtoollispöydässä ja saarnatuolista julistetusta Sanasta. Siellä Hän ainakin varmasti on kohdattavissa.

Käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.-Hepr. 4:16 -Vuosi Jeesuksen seurassa, LHPK

On aika

nousta kipeän häntäluunsa päältä istumasta - (kysehän on pianotuolin pettämisestä joulukuulla seurakunnassa. Aina vaan naurattaa se tilanne, vaikka siinä olisi voinut käydä todella pahasti.)

Siirryn ompelemaan jalkoja kissoille, imuroimaan kotiani, juomaan kahvia ja nauttimaan ylipäänsä vaan siitä, että on viikonloppu! Voi hyvin, arvoisa lukijani ja Jumalan siunausta sinulle!