13.01.2018 - Testailua

Uusi kännykkä on käytössä. En enää ihmettele, että äitini vaihtoi takaisin vanhan lompakkonsa, kun hankin hänelle uuden ja muka paremman. Hän ei varmaan löytänyt lompsasta rahojaan. En minäkään löydä kännykästä, en...

etenkään

ihmisten yhteystietoja. Nimittäin nimistä ei jostain syystä siirtynyt kuin etunimi ja numero uuteen kännykkään, joten tosi vaikea tietää, kenelle Annelle tai Jannelle on soitettava, jos aion jollekin tietylle soittaa. Saa nähdä, miten homma hoituu. Täytynee vaan odotella, että ihmiset laittavat joskus viestejä ja sitä kautta pääsen päivittämään etunimiin myös sukunimiä. Aika kuluttavaa touhua, mutta ei auta itku markkinoilla.

Pöytäkonekin kiukuttelee,

eikä nettiyhteyttä ole jostain syystä. Taistelin kauan, että osasin tehdä kännykälle jotain temppuja, että kotikone pelittää.

Verenluovutustilaisuudessa

möhlin, vaikka en mitenkään pöyristyttävästi kuitenkaan. Kun odottelin paperien täyttämisen jälkeen pääsyä hemoglobiinin mittaukseen, havaitsin yllätyksekseni, että muilla oli täyttämänsä kansiot sylissään, minulla ei. Mihin ihmeeseen se on joutunut? Kai minulla on jokin kansio ollut minullakin?! Kurkistelin tuolien alle, vessaan, jossa olin pistäytynyt ja ilmeisesti runsas paikalla ollut odottajajoukko huomasi, että jotain on kateissa. Yksi osoitti naulakon päälle, jossa kansioni kökötti kaikessa rauhassa.

Mehuautomaatti ei liioin toiminut. Kuulemma toimii samoin kuin viinilaatikko, jonka käyttöä en ole testannut. No, toimihan se, kun vieressä istuvat herrasmies neuvoi, kuinka viinilaatikko toimii. Sain mehuni ja ensi kerralla olen viisaampi. Hb oli 138, ja painelaastari lopetti verentulon alkuunsa. Kahvittelun jälkeen riensin kotiin.

Illalla

Mirella, Odessa ja Mariella tulivat kuudeksi ja Amekki esitteli meille ehostustuotteita. Ihan pökerrytti kaikki ne aineet, joita tällaisen vanhenevan naisen pitäisi naamaansa paasata, että tilanne hiukan kohenisi. Mutta yksinkertaisen opettelun kautta me kuitenkin saimme kummasti jokainen ehomman ilmeen ja tilauksia lähti, jotta jatkossakin meitä olisi mukavampi katsella. Ja jotta peilistä näkyisi toivottavasti vähän vähemmän ruttuinen mummeli.

Koska viikko

oli töissä aika hektinen, verenluovutuksen jälkeen naisia tupa täynnä koko illan, kävin ylikierroksilla. Nukahdin kyllä, mutta heräsin yhdeltä enkä saanut unta. Nousin lukemaan Raamattua, tekemään ristikkoa, syömään ja kutomaan. Sentään sain kolmelta vielä unen, kun oikein houkuttelin.

Minua puhutteli

Jaakobin kohtalo. Uudessa hartauskirjassa selitetään, että Jaakob petti sekä isäänsä että veljeänsä ja myös appeansa. Molemmista kodeistaan hän oli paennut. Nyt hän joutui kertomaan tuntemattomalle miehelle oman nimensä: Jaakob, joka tarkoittaa muun muassa petturia. Tämän synnintunnustuksen äärimmäisessä hädässään tehtyään, täysin kykenemättömänä itseään pelastamaan vastaan tulevalta veljeltään, hän saa synninpäästön, uuden nimen. Teksti rohkaisee lukijaa, että myös meillä voi olla kaikenlaisia nimiä itsellemme, mutta Jumala antaa meille toisenlaisen nimen, kun tulemme hänen tykönsä: Lapseni, Armahdettuni, Omani, Iloni, Rakkaani, Valittuni.

Tänään

tytär oli aamupäivällä kännykkää minulle opettamassa, söimme ja kahvittelimme ja sitten hän jo riensikin kaupan kautta kotiin lapsosia hoitelemaan miehensä avuksi. Minäkin lähdin kauppoihin Amekin kanssa. Vähän ruokaa, jotain hintavertailuja toisessa kaupassa ja sitten kotiin. Sauna iltapäivällä, ainoa vapaa vuoro. Nyt illanviettoa omassa seurassa ja aamulla kirkkoon, kanttorivuoro.

On aika

siirtyä sohvalle, ehkä tehdä jokunen kissa illan mittaan, jos huvittaa. Kännykän räpläystä, äidille soittamista ja sitten nukkumaan. Leppoisaa iltaa, arvoisa lukijani!

jk. Minulla on monta uutta kuvaa google drive -nimisessä paikassa. Missähän sellainenkin mahtaa olla? Laitoin siis vanhoja kuvia..