Kategoriat: Ajankohtaista

Camino-katti!

Päivitin tietokoneen tänään ja rakkine alkoi toimia. Tosin yhteys katkesi juuri, kun olin saanut kirjoitetuksi monta palstaa. Ja sinne meni kuin Kankkulan kaivoon kyhäelmäni.

Olen oppinut

En ole oikein kärryillä kuvien kanssa, mutta kissoja lisää

hiukan lisää uudesta kännykästäni. Löysin kuvat tietokoneelta, jotka lähetän kännykästä. Kätevää. Ei mitään johtojen kanssa räpläämistä enää. Toivon oppivani käyttämään kapistusta niin, että Portugalista ja Espanjasta lähtee hienoja kuvia ja juttuja kotisivulleni kolmen kuukauden kuluttua!

Herra suokoon, että pääsen lähtemään matkalle. Tänään polvi näytti nurjaa naamaa, kun yksinkertaisesti vaan avasin ikkunan ja käännyin lähteäkseni ikkunan luota. Auts! Oikullinen on ihmisen anatomia, jos nyt siitä on kyse.

Kirkkoreissu

Avantoreissulla

sujui mukavasti. Toimin kanttorina ja mielessäni ajattelin, että olen edistynyt parissa vuodessa aika lailla soittamisessa. Saman tien sekosin virsikirjan riviltä ja kesti, ennen kuin sain taas kiinni seurakunnan, joka jatkoi lauluaan hienotunteisesti, vaikka kanttori ähräsi pianon takana silmät kierossa.

Koska eilen

onnistuin olemaan lähinnä auton ratissa tai sitten kotona, tänäänkin oli vaikea saada itseäni ulos. Piti oikein kovistella, ennen kuin tarkenin pihalle. Jotain hileitä satoi taivaalta, tuuli kävi kai pohjoisesta. Mutta minähän marssin avannolle ja uin Isä meidän -rukouksen verran, vaikka kylmältä tuntui. Kotiin päin palatessani sää sen sijaan oli suorastaan leppeä, vaikka tuuli oli yhtä hyinen ja kiidätti lunta sinne tänne.

Tölkkien ja pullojen bongailu jatkuu hedelmällisenä säästä huolimatta. Janoisia ihmisiä riittää, eivätkä nämä tiedä, missä roskakorit sijaitsevat ja sehän koituu minulle pelkäksi tuloksi. Vähästä on ihmisen mieli tyytyväinen. Niiden, jotka pääsevät roskista eroon ja meikäläisen, joka ne löytää.

Säitä ja ilmoja

olen pitkään tutkaillut netistä. Olen lähdössä äidin syntymäpäiville, ja tammikuun kelit voivat olla mitä tahansa kovan pakkasen, pyryn ja vesisateen väliltä. Nyt näyttää aika mukavalta, ja tarkoitukseni on lähteä autolla liikkeelle. En tosin nauti pitkien matkojen ajamisesta yksin ja talvikelillä varsinkaan, mutta junalla köröttelykään ei ole mistään kotoisin, kun minut pitäisi sitten hakea 30 km:n päästä. Autolla siis aamulla matkaan.

On aika

tehdä lista mukaan otettavista tavaroista, huilailla ja nauttia pyhäillasta. Matkalaulun turvin lähden aamulla matkaan, jos Herra sen suo; siunausta sinullekin, arvoisa lukijani!

Psalmi 121:

Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle
apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

jk. Latasin kissoja, Herra tietää minne ne menivät! No, kärsivällisyyttä, niin hyvä tulee jossain vaiheessa...