25.11.2015 - Ei ole hetikään niin nälkä kun syö välillä

Olin kai niin kierroksilla tai väsynyt eilen, että uni ei vaan tullut. Nousin lopulta ylös ja luin espanjan kappaleen puoliääneen kerran läpi. Sain merkitä viivan kappaleen loppuun: luettu taas kerran. Olen varmaan tosi lapsellinen, kun saan itseni narratuksi keräämään tölkkejä ja lukemaan läksyjä siitä ilosta, että saan vetää viivan paperille!

Tein vähän korttejakin yön tunneilla. Lopulta tuli nälkä. Söin pienoisen hiukapalan: kaksi grillimakkaraa ja pari voileipää. Suklaaseen en sortunut, sillä olin syönyt sitä jo iltapäivällä puoli levyä.

Tulihan se uni

sieltä viimein. Kömmin ylös vasta kymmeneltä. Aamukahvit vain tarvitsi keittää, kun muut pöperöt olin jo syönyt. Lenkille sitten vaan, kun päätä pakotti ja väsytti aina vaan.

Vesisateesta huolimatta kävin uimalenkillä ja tapaamassa erästä tuttua kaupan rouvaa. Hänen kauttaan hankin läjän terottimia ensi vuoden Joulun lapsi -paketteihin. Romanian lahjatiimi 2016 on hyvässä vauhdissa! Meillä (9) on loistava tiimi, hankintalistaan netissä kukin lisää sitä mukaan kuin on hankkinut tai tehnyt jotain. Kuten minä kaksi tyttöjen pipoa!

Muutenkin olen kehittänyt

keinon edistää lahja-asiaa. Vaihdan tavaraa netissä saadakseni lankoja tilalle. Olen käynyt vaihtokauppaa omilla ja ystävän ylimääräisillä vaatteilla ja muulla tavaralla ja lankaa on alkanut kertyä. Ei muuta kuin puikot heilumaan ja kyllä ne heiluvatkin.

Organisointi

on minun lahjani, vaikka itse sanonkin. Nautin suunnattomasti projektin järjestämisestä ja ryhmän eteenpäin luotsaamisesta. Yhdessä tekeminen on niin paljon enemmän kuin pelkkä minä yksin.

Veljien käynnistä

eilen kerron vielä erään hauskan tapahtuman. Rehellisyys oli isäni motto ja hän toteutti sitä omalla kohdallaan ja takoi minun ja veljieni päähän. Sinne se on uponnut. Tässä eilistä keskustelua ruokapöydässä:

- no, miltä se mun tekemä leipä maistuu?

- on tämä vähän kummallisen makuista, mutta kyllä tätä syö. Mitä sää oot tähän laittanu? Ai, siemeniä, jooo, arvasinkin (kuorolausuntaa)

- on se kyllä parempaa se meijän kyläsen tekemä ruisleipä. Se on kyllä, peto, niin hyvvää että aivan mahoton.

- joo minäkin ostan aina ruisleipää ko käyn kaupassa

Eihän tuohon ole mitään lisäämistä, vai mitä! Perin rehellinen selonteko, ei kaunistelua eikä mielistelyä.

Vesisade

lotisee aika mukavasti ikkunaan. Sen takia mukavasti, että on kiva olla vaan sisällä lämpimässä ja valoisassa. Luin Mailis Janatuisen uusimman kirjoituksen, jossa hän kehottaa tekemään muistiinpanoja Raamatunkohdasta, jota lukee. Se on minulle vaikeaa, mutta tarpeellista ja varmasti syvällisempää kuin pelkkä lukeminen, koska ajatukset karkaavat helposti.

Hesekielin kirjasta, luvuista 38, 39 sain tänään jonkun ajatuksen esille: Jumalan kädestä tulee rangaistus kansoille ja samoin yksityiselle ihmiselle. Mutta saman tien Jumala rankaisee sitä, joka koskee hänen omaansa. Tätä puolta ei voine liikaa korostaa ja muistuttaa itselleen: minulle ei tapahdu mitään Jumalan sallimatta!

Asko Matikka

kirjoittaa rukouskirjeessään samaa:

...turvallisin paikka maailmassa ei ole pommisuojassa eikä missään ihmisten aikaansaamassa rakennelmassa. Turvallisin paikka maailmassa on elää Jumalan tahdossa.

Miten se tapahtuu. Asko kertoo:

1. Jumalan tahto on että uskomme Jeesukseen omana Vapahtajana ja Herrana. Silloin Jumala on meitä rakastava ja meistä huolehtiva Isämme.

2. Jumala haluaa, että osallistumme aktiivisesti Hänen rakkautensa valtakunnan levittämiseen tässä maailmassa. Sitä tehdessämme Jumala on kanssamme, vaikka meille tapahtuisi ikäviä asioita.

Ulkomaalaiset ovat kuulemma ihmeissään

suomalaisten tavasta lähteä työpaikan pikkujouluun, jonne ei tule puoliso mukaan kuten muualla päin maailmaa on tapana. Sitten kun tiedämme alkoholinkäytön hurjuuden suomalaisen juhliessa, niin monta avioliittoa hajoaa näiden bileiden vaikutuksesta. Suhteita syntyy, sekoillaan hullun lailla. Jumala varjelkoon ja auttakoon ja kuulkoon rukouksemme tämän asian puolesta!

Itsekin olen menossa

pikkujouluun lauantaina, jos Herra suo. Yhdessä Arin kanssa, MS-yhdistyksen pippaloihin. Ari haluaa lähteä, joten minäkin menen. Aika näyttää, onnistuuko menomme.

Siunattua illan jatkoa ja hyvää yötä, arvoisa lukijani!