22.10.2015 - Jännittävä päivä!

Sain sydämelleni aloittaa Ilosanomapiirin sellaisille, jotka eivät tunne ehkä Raamattua ollenkaan. Tänä iltana se kokoontuu ensi kerran!

Lisäkseni tulee eräs ystäväni ja hän on etsinyt tekstin www.ilosanoma.fi -sivulta ja se on nimenomaan teksti tällaista ensiaskelpiiriä varten.

Tuleekohan ketään muita?

Olen kutsunut monia, mutta

... he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'.
Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'. -Luuk 14:18-

Muistanhan minä,

kun kaverini aikoinaan alkoi puhua minulle hengellisiä asioita, Jumalasta ja Jeesuksesta. Ei kyllä yhtään kiinnostanut sellaiset jutut. Mutta aikaa kului ja yhtäkkiä olinkin valmis menemään raamattupiiriin mukaan. En keksinyt kerrassaan muutakaan tekemistä!

Toivon, että tänä iltana

jollakin naisella (kutsun vain naisia, mutta jos naisella on mies, joka haluaa tulla mukaan, en estä tulemasta) olisi tuo sama tilanne: ei ole muutakaan tekemistä, voisinpa mennä katsomaan, mitä siellä tapahtuu! Oma tieni alkoi avautua ensimmäisestä hetkestä, kun menin mukaan raamattupiiriin. Ja sillä tiellä olen enkä halua lähteä pois.

Elämä on rikasta,

kun on toivo ja tulevaisuus. Ei tarvitse ajatella, että kaikki loppuu kuolemaan eikä mitään sen jälkeen ole. Sehän on umpitoivoton ajatus! Elää vain kuollakseen ja kokea monenlaista kärsimystä, saada ehkä lapsia, mutta ei koskaan mahdollisuutta olla heidän seurassaan, kun kuolema korjaa.

Kauheaa kuvitellakin, mutta niinhän siinä käy, jos meillä ei ole Puolustajaa Jumalan edessä, Jeesusta. Sitä varten on kirkko ja seurakunta, että me kaikki kuolemme. Mutta kun tunnemme Jeesuksen, ja vielä enemmän: kun hänkin tuntee meidät, niin saamme elää Jeesuksen ja kaikkien jälkeemme ja ennen meitä uskoneiden perheenjäsentemme kanssa!

Eilispäivänä

kävin uimassa enkä kastunut, vaikka matkalla alkoikin vähän sataa. Meressä tietysti tulin vesimäräksi. Oli mukavaa, kun uimapaikan uksi aukeni omalla avaimellani. Ei tarvinnut toisten siivellä mennä sisälle kuten parin viikon ajan täytyi tehdä.

Arin luona olin päivällä pari tuntia. Olimme parvekkeella tunnin, mutta kauempaa en arvannut, sillä siellä oli koleaa ja ulkona satoi. Kuuntelimme Raamattua, se on Arin lempikuuntelukirja, ehdottomasti.

Koska lapsenlapsi

ei tarvinnut hoitoani eilen, olin Keskiäkäisten tapaamisessa. Meitä oli neljä naista siellä vaihtamassa kuulumisia ja kahvia hörppimässä. Itse tietysti kudoin, sillä sukkabuumi jatkuu.

Illan vietin kotona haahuillen, lukien ja miettien kaikenlaista. Katsoin ohjelman Paluumuuttajat, ja jotenkin se ohjelmasarja aina saa kyyneleet silmiini. Ohjelmassa nuoret parit ja perheet palaavat Pohjois-Karjalaan, juurilleen, asuttuaan vuosikymmenen tai vuosia Etelä-Suomessa. Ohi on perheen kanssa elämiseni ja olemiseni jokapäiväisessä elämässäni. Se on haikeaa, vaikka ei vallan epätavallista. Rukoukset nousivat Jumalan puoleen ohjelmaa katsoessani.

Pullataikina on kohoamassa,

osan jo leivoin. Aika ryhtyä pullanpaistamiseen. Olkoon päiväsi taas siunattu ja hyvä, arvoisa lukijani!