Kategoriat: Ajankohtaista

Kontion ruislestyistä jauhoista sämpylöitä

Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta ei näköjään muista vanhojakaan. Eilen kävelin sateessa ja kotona totesin, että farkut ovat kosteat, mutta eivät märät. En siis vaihtanut niitä. Parin tunnin päästä yskin monta kertaa. Vieläkään ei raksuttanut. Illan olin ihan puhki. Henkistä väsymystä, päättelin.

Katin kontit: aamulla tajusin, että flunssa on kehitteillä! Pitäisi AINA vaihtaa kuiva paita ja kuivat muutkin vaatteet, jos on yhtään "kosteusvaurioita"... ei tullut flunssan mahdollisuus mieleenkään!

Heitin buranaa

helttaan aamusella sekä allergialääkettä ja yritin levätä. Varmaan vartin lepäsinkin. Sitten oli ihan pakko ruveta kokeilemaan eilen ostamiani ruislestyjä jauhoja. Rukiin ydinjauhoja, valkoisia. Tein sämpylöitä, hyviä tuli. Samalla tekaisin suolaisen piirakan ja paistoin pieniä perunoita ja jauhelihapihvejä, kun uuni kerta hohkasi kuumuutta.

Arin luo

Rakas ystävä Lene ruokatunnilla vieraana eilen

menin autolla, oli vielä epävakaisen oloista säätä enkä enää ottanut mitään riskejä. Vaikka mitäs tuosta, kun on jo ryöstänyt pankin. Silloin on aivan sama ajaako vielä päin punaisiakin, jos ymmärrät vertauksen, hyvä lukijani.

Emme menneet parvekkeelle, etten saa lisää kylmää. Sen sijaan soittelin heprealaista musiikkia päiväsalissa pikku-uruilla Arille ja muillekin. Join termospullokahvit ja Ari istuskeli. Vilkuilin päivän lehden, aloitin uudet sukat. Rukoilimme yhdessä. Lähtiessäni hoitajat tulivat laittamaan Arin vuoteeseen ja pyysin laittamaan Raamatun kuulumaan hänelle, kun lähtevät huoneesta.

Jatkan Eila Kurkelan

tekstiä, jossa hän puhuu Joosef Arimatialaisesta, joka

... kypsyi koetuksessa ja otti opetuslasten joukossa paikan ja tehtävän, johon kukaan muu ei siinä tilanteessa yltänyt. Luukas kirjoittaa: "Joosef Arimatialainen, hyvä ja hurskas mies, joka ei suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa."

Tyrannien vastustaminen on aina hengenvaarallista. - - Silloin kun toiset opetuslapset jättivät Mestarinsa, kieltäen Hänet kuka milläkin tavalla, Joosef Arimatialainen tunnusti neuvostossa värinsä.

Mikä ylimaallisen vapauden ja voiman tunne valtaakaan ihmisen, joka tekee henkisen ratkaisun ja sen myötä ylittää uuden kasvamisen rajan. Siitä hetkestä alkaen Joosef ei enää ollut opetuslapsi, joka seurasi Jeesusta salaa. Hän oli tehnyt julkisen valinnan käyttäen rohkeasti puheenvuoronsa, ä ä n e s t ä e n  t o i s i n kuin enemmistö - eikä mikään saanut häntä enää kääntymään takaisin. -s 120 Sinun kanssasi -kirjasta

Arvoisa lukijani,

oletko sinä koskaan ollut tilanteessa, jossa olet äänestänyt toisin kuin enemmistö? Voin kertoa, ettei se ole hauska tilanne. Mutta kun itse kerran ainakin olen ollut sellaisessa tilanteessa - yksi ylitse muiden tulee mieleeni - niin siinä on sellainen "historiallinen" tunne, että tässä seison enkä muuta voi.

Ilosanomapiiri

kokoontui eilen ensi kertaa ajatuksena ensiaskelpiirin aloittaminen sellaisille, jotka eivät tunne Raamattua kovin hyvin tai ollenkaan. Meitä oli kolme paikalla, tai tavallaan viisi. Näkyvästi paikalla oli Mimmi sekä minä. Näkymättömänä todistajana ja voimallisesti läsnä oli Pyhä Kolminaisuus, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Luimme 2 Kor 4. luvun, keskustelimme siitä innostuneesti ja rukoilimme. Tuossa luvussa kehotetaan olemaan sinnikkäitä eikä perääntymään. Niinpä kahden viikon kuluttua kokoonnumme toisen kerran.

1. Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Ne, jotka empivät eivätkä lähteneet paikalle, saavat uuden mahdollisuuden. Kiitos esirukouksistasi asian puolesta, arvoisa lukijani! Joslähistöllä on ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä sisäistä valoa, jotain enemmän kuin mitä heillä tällä hetkellä on, Herra tuokoon sellaiset koolle to 5.11.

Tänä iltana Rewell Centerissä

kokoontuu meidän seurakunnan Ilosanomapiiri. Sinne kaikki ovat tervetulleita! Sen aiheena on vanhurskauttaminen. Ilosanomapiirissä luetaan aina jokin rajattu teksti Raamatusta, sen jälkeen yksi lukee aiheeseen liittyvän kysymyksen yksi kerrallaan ja keskustelemme siitä. Näin pysymme asiassa eikä juttu lähde rönsyilemään liian kauas tekstistä. Alussa juomme kahvit/teet ynnä muuta ja juttelemme kuulumisia myös. Rukoilemme sekä alussa että lopussa ja veisaamme pari virttä.

Aurinko alkoi

paistaa. Hieno päivähän tästä tuli. Hauskaa viikonloppua sinulle, arvoisa lukijani!