04.09.2015 - Pilvinen aamu

Eilinen hieronta teki tehtävänsä. Nukahdin iltapäivällä sohvalle hetkeksi ja osa Norvannon raamattuopetuksesta meni ohi korvieni. Ei haitanne, voin kuunnella uudestaan, sillä netistä sitä kuuntelin.

Minulle on kolme vuodenaikaa, sanoi joku ystävistäni: kesä, syksy ja kevät! Se kuulostaa mukavalta minustakin. Ei mitään kolkkoa, kylmää talvea. Mukava, leppoisa syksy kynttilöineen ja ulos jäävine myrskyineen. Pitkä valostuva kevät, joka tuo kesän. Nyt on kesä auttamatta ohi ja tuo ihastuttava kynttiläsyksy on aukeamassa riemuineen eteemme.

Minulla siintelee matka

edessä viikon päästä. Kerron siitä ehkä jotain hiukan lähempänä. Nyt vaan rukoilen ja odotan ilolla, että olisin kunnossa ja pääsisin matkaan. Olen alitajuinen jännittäjä ja sisäisesti mahdoton arkajalka, vaikka ulkonaisesti vaikutan rohkealta.

Toivoisin niin, että puolisoni olisi kunnossa ja voisi huolehtia minusta ja liikkua kanssani kuten hän varmasti haluaisi tehdä. Sen sijaan hän rukoilee ja minä kuljen Sanan valossa ja askel askeleelta selviän, sillä Jumalan Sana on valo minun tielläni. Tarvitsen sekä rukousta että valoa joka päivä, enenevässä määrin.

Valokuvauksessa

valo on merkittävä tekijä. Tässä puhuu amatööri, joka on tehnyt kyseisen oivalluksen. Harmaina päivinä on vaikea saada mieleistäni kuvaa. Hengellisesti ajatellen valo on myös oleellinen asia.

Jos kuljen "omilla valoillani", kuljen pimeässä. Jeesus Kristus on maailman valo, hänen valonsa valaisee minut. Jeesuksen sisimpääni antama valo avaa hengelliset silmäni näkemään sellaista, mitä en luonnollisilla silmillä näe.

Ilmestyskirja sanoo:
3:18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Nuo valkeat vaatteet saa

tekemällä vaihtokaupan Jeesuksen kanssa. Annan hänelle likaiset vaatteeni, tunnustan, että en voi itseäni saada puhtaaksi. Hän lahjoittaa minulle verellänsä pestyt vaatteet, jotka saan ilmaiseksi, armosta. Hän antaa ne sitä paitsi ilolla, mielellään, sillä sitä varten hän kuoli. Hänen kuolemansa on turha jokaisen kohdalla, joka ei luovu omasta likaisuudestaan ja ota vastaan hänen puhtauttaan.

Ehkä olet kastettu, mutta et tunne olevasi uskovainen. Sinun tarvitsee, hyvä lukijani, palata omilta yksinäisiltä teiltäsi takaisin laumaan, seurakuntaan, jossa kuulet Paimeneni ääntä ja uskosi vahvistuu. Yksinäinen lammas on vaarassa joutua suden raatelemaksi, sen takia on turvallista ja tarpeellista olla toisen lampaiden seurassa. Paimen huolehtii laumastaan, hänen tehtävänsä on karkottaa susi. Hyvä paimen tekeekin niin, hän ei anna laumansa hajota eikä saada pilaantunutta ruokaa. Hän ruokkii lampaansa puhtaalla sanalla, elävällä vedellä ja leivällä. Ehtoollisessa pääset maistamaan ja kokemaan pyhien yhteyttä.

Aloin lukea

jälleen Eilan Kurkelan Sinun kanssasi -kirjaa. Se on lohdullista tekstiä. Hän kertoo, että autiomaassa auton kanssa liikkuessa ehdoton sääntö on: älä jätä autoa! Auto löydetään ehkä piankin ja matkustajat voidaan pelastaa, mutta kangastusten perässä autiomaahan lähteneet ihmiset tuhoutuvat eikä heitä ehkä edes löydetä.

Jumala itse on kuin tuo auto, jonka luona meidän on pysyttävä. Siitä meidät korjataan talteen, se on turvapaikkamme. Matkaohjeetkin Kurkela antaa Jumalan sanasta:

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: `Älä pelkää, minä autan sinua!`-Jes 41:13,14

Uimassa kävin

tänäkin aamuna. Valokuvia en ottanut, valoa ei ollut, en löytänyt mitään kiinnostavaa. Tiirailin tarkasti portinpieliä ja huomasin, että kyllä hämähäkin seittejä oli, mutta ne eivät erottuneet mitenkään, kun aurinko oli pilvessä. Valo paljastaa monia asioita, jotka muuten jäisivät meiltä salaan! Ja kun valo paljastaa meidän sydämemme mustia tekoja ja aivoituksia, saamme luovuttaa nekin Jumalan käsiin, sillä

minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa. Ja joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon.

Nokkoskeitto

valmistui eilen. Tein sen Valion ohjeen mukaan, netistä sen kaivoin. Pakasteesta otin pari jäistä nokkospakettia ja leikkelin ne paloiksi. Tuli makoisaa keittoa, kananmunia keitin kyytipojaksi. Sitä syön seuraavat pari päivää. Tänään kylläkin aion käydä kalamarkkinoilla sisäsatamassa ja ostaa jotain kalaa. Muuten en markkinoista välitä, mutta kalaa tekee mieleni. Torillakin on markkinat, mutta ne kierrän, sillä en todellakaan välitä ihmisvilinästä.

Arin luokse menen päivällä. Eilen soittelin, kun hänen veljensä oli sairaalassa käymässä. Luultavasti kuuntelemme jälleen jotain saarnoja, sillä nyt hoksasin, kuinka niitä voi kuunnella kännykälläni. Hitaasti opin, mutta opin kuitenkin.

Siunattua päivää tänään ja mukavaa viikonloppua, arvoisa lukijani!