02.09.2015 - Riippuvainen Jeesuksesta

Ilokseni sain netin toimimaan niin että saatoimme yhdessä Arin kanssa kuunnella Markus Pöyryn pari viimeistä saarnaa. Siellä oli puhetta meille, meidän tilanteeseen. Kuten jokaisen tilanteeseen, joka saarnoja kuuntelee. Erityisesti mieleen jäi tällä kuuntelulla se, että olipa tilanne mikä hyvänsä, siihen on Jumala itse meidät asettanut. Sen takia sen täytyy olla tärkeä ja tarpeellinen paikka.

Lepäilimme saman peiton alla Arin kanssa,

pitkästä aikaa. Parvekkeella, Ari pyörätuolissa, minä keinussa, nokat vastakkain, minä jalat tuolilla. Arille levitin pussilakanan suojaksi ja kun itselleni tuli vähän vilu, vedin sen liepeet itsenikin päälle ja melkein me nukahdimme. Olin kuin Ruut Booaksen jalkapohjissa yön pimeydessä. Olin täydellisen onnellinen ja Arikin vaikutti sangen tyytyväiseltä. Jumalan sanan ja sen opetuksen kuuleminen yhdessä Arin kanssa on sellaista lääkettä kaikenlaista ulkoista ja sisäistä pimeyttä vastaan, ettei sen parempaa olekaan!

Kuuntelimme

myös jonkin verran Markus Esan lukemaa Markuksen evankeliumia youtubesta. Hän lukee hyvin, käännöksenä uudehko Raamattu kansalle -käännös. Parin merkille erään kohdan, joka on erilainen kuin vuoden 1933/38 käännös, joka lienee kohtalaisen luotettava. Jälkimmäisessä kerrotaan, että neljä miestä veivät halvaantuneen Jeesuksen luo, ja Jeesus näki heidän uskonsa.

Raamattu kansalle -käännöksessä sanotaan, että Jeesus näki heidän lujan uskonsa. Itselläni on tuokin käännös ja kotiin tultuani tarkistin kohdan. Kummallista: Markus Esa lukee jotain eri käännöstä kuin kyseinen Raamattu kansalle -käännös, mutta youtuben mukaan sen pitäisi olla sama. En ymmärrä. Mutta kuuntelin uudestaan youtuben version, ja siinä hän tosiaan luetaan miesten "lujasta uskosta".

Merkitys on eri, vaikka äkkiä tuntuu, onko sillä väliä, mitä sanoja käytetään. Jälkimmäisessä viitataan miesten uskoon, joka on luja ja sen johdosta Jeesus sitten paransi halvaantuneen. Edellisessä lienee kyse uskosta, joka miehillä on Jeesukseen. He luottivat, että Jeesus voi auttaa halvaantunutta. Heidän oman uskonsa määrällä ei ole merkitystä.

Minä luotan

siihen, että Jeesuksen varaan heittäytyminen uskossa, pienelläkin uskon määrällä, sinapinsiemenen kaltaisella, riittää. Minulla ei tarvitse olla lujaa uskoa. Hyvä jos on, mutta kun ei aina ole. Painopisteen on oltava Jumalassa, Jeesuksen voimassa, ei ihmisen uskon määrässä. Jos pelastuksemme on yhtään ihmisen varassa, se ei riitä eikä kestä. Kaiken on oltava Jumalan varassa, ja se onkin. Sitä on armo. Älkäämme harhautuko luottamaan omaan voimaamme, uskoomme, tekoihimme ja uskon ratkaisuihimme!

Paras pysyä

näköjään vaan omassa vanhassa käännöksessä, ettei mene "senat sakaisin" ja ajatukset kehällisiin asioihin.

Laitan aamullisia

kuvia, jotka otin uimareissulla. Olipa hauska, että otin eilen ne hienot kuvat, sillä eilisen aikana rannat oli niitetty ja kuvissa olevat kauniit nappikukat ja muut heinät olivat poissa! Eikä ollut sumuakaan tänään eikä niin hienoa aamua muutenkaan. Mutta aina ei voi olla yhtä kaunista, ainakaan samalla lailla.

Vaasalainen Matilda Wrede teki aikoinaan vankilavierailuja ja hän kävi myös murhamies Matti Haapojan luona. Tämäköhän se oli todennut naisen ulkonäöstä, että eipä tämä ole mikään kaunis nainen. Mutta nainen ei siitä häkeltynyt. Sanoi vaan, että kaikki eivät voi olla yhtä kauniita kuin Matti Haapoja. (Jos kyseessä olikin Isontalon Antti tai joku muu, niin kiitos tiedosta; olen unohtanut, kumpi se oli!)

Joten mitäpä sitä suremaan erilaisten päivienkään laatua. Jokaisessa on kuitenkin oma viehätyksensä kuten meissä ihmisissäkin!

Lähdin uusilla lenkkareilla aamulla liikkeelle. Lähtiessä jo arvelin, että mahtaako tulla rakot kantapäihin, kun sukat olivat vähän paksun tuntuiset uusiin kenkiin. Mutta lähdin vaan, tyhmä. Ennen kuin pääsin Hietasaareen, oli otettava kengät ja sukat käteen ja hilpaistava avojaloin perille. Uinnin jälkeen laitoin laastarit kantapäihin ja selvisin kotiin kunniallisesti kengät jalassa. Bongasin myös tölkkejä ja pulloja, joten kotimatka kesti melkein tunnin.

Mielessäni oli

joitakin hienoja ajatuksia, jotka olin ajatellut jakaa kanssasi, hyvä lukijani. Mutta koska olen aika väsynyt, en muista, mitä ne olivat! Toivotan siis siunattua, onnellista iltaa sinulle, arvoisa kanssakulkijani!