17.08.2015 - Vain pikkarainen juttu
Kategoriat: Ajankohtaista
Mustikkametsässä
vietin tämänkin päivän Mirellan seurassa. Ajelimme ihan toisen pitäjän puolelle, Vöyrin reunamille. Kävelimme toista kilometriä kunnes tulimme hyvälle apajalle, suon reunaan.
Välillä joimme termospullokahvit, söimme eväitä ja taas jatkoimme. Taikasana oli "mennään", jolloin jompi kumpi löysi niin makoisan mättään, ettei vielä voinut lähteä.
Paluumatka oli pitempi kuin menomatka, vaikka reitti oli sama. Se tuntui siltä, sillä minulla oli toisessa kädessä kaksi täyttä ämpärillistä marjoja, toisessa yksi. Päivähän oli helteinen muutenkin, joten olimme kohtalaisen poikki autolle päästessämme. Mutta emme niin poikki, ettemmekö olisi jaksaneet mennä mansikoita poimimaan paluumatkalla. Auto täynnä kaikenlaista marjaa ajelimme tyytyväisinä takaisin kotiin.
Kotona
minulla oli imuriin liitettävä marjanpuhdistaja, ja seuraavat pari tuntia perkasin marjoja. Tupu kävi hakemassa yhden sangollisen ja kaikki
muutkin sain menemään. Jätin kyllä itselle riittävästi syömämarjoja ja tyttärellekin vien huomenissa. Mamman marjapiirakan leivoin aiemmin, nyt siitä on vielä pari palaa jäljellä.
Liekö mansikan syönnistä
johtuvaa, mutta silmäni alkoi kutista äkillisesti iltasella. Hinkkasin sitä ja se turposi. Nyt se alkaa vähitellen tulla kuntoon. Allergiaoire se oli, tuttu vanhastaan. Olin jo niin onnellinen, kun saatoin syödä mansikoita ilman oireita, mutta ehkä se ei niin mennytkään.
Huomenissa
on tiedossa monenlaista säpinää. Käyn Arin luona, saan vieraita mökille, jonne tietysti menen ennen vieraiden tuloa, jo iltapäivällä. Ehkä nurmikkokin olisi ajettava, sillä nyt ruoho kasvaa, kun on lämmintä. Mustikkaan en varmaan huomenna ehdi, mutta eipä se mitään. Onhan niitä päiviä jatkossakin, eikä nyt juuri ole ketään tiedossa, joka tahtoisi ostaa niitä.
Iltahartaudessa
eräänä iltana puhuja kertoi lapsuuden kotinsa hartaushetkistä. Isä oli kysynyt vuorotellen lapsilta, mitä nämä tahtoivat laulettavan. Eräänä iltana isä kysyi kertojan veljeltä, mikä tämän lempilaulu on. -Ei mikään, tokaisi poika. Sitten laulettiin pojan lempilaulu, ja se olkoon iltahartauslaulu sinulle, arvoisa lukijani, ja minulle. Tai aamuhartauslaulu, jos luet tätä aamulla!
Virsi 299:
| 1. Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa, ei autuutta saa suurempaa kuin minkä Jeesus lahjoittaa. 2. En lepoa mä löytänyt, en muusta mistään tyyntynyt, ennen kuin löysin aartehen, ystävän, Herran Jeesuksen. 3. Muu vaivoissa ei lohduta, ei auta kuolon tuskissa, ei päästä alta murheitten kuin läsnäolo Jeesuksen. 4. Valmisti kuuliaisuuden, aukaisi oven autuuden Jumala meille Pojassaan, kun antoi hänet kuolemaan. 5. Ainoa anteeksantamus, ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Jeesuksen risti yksin on. | 6. On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous. 7. Maailman viettelyksistä, kiusauksista, synneistä ainoa ompi pelastus Jeesuksen suuri rakkaus. 8. Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys. 9. Muut kuollessa ei rauhaa saa, ei kestä Herran kunniaa, ei pysy eessä Jumalan kuin seuraajat vain Karitsan. |
Lars T. Nyberg 1745. Suom. Elias Lagus 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1901. Virsikirjaan 1938.