20.08.2015 - Väkisinkin väsähtää

Kiirusta riittää, kun mustikka-aika on lyhyt. Eilisen olin jälleen metsässä, yksin mökin lähistöllä. Kesti tuntikausia saada ämpäri täyteen ja puhdistaminen otti yhtä lujille. Mutta niin vaan selvisin siitä. Otin homman slow-tyyliin, mutta ei se väsymistä estänyt.

Yön nukuin

kuin tukki, mutta aamupäivän olen ollut väsynyt. Unohtelu ja höhläily moninkertaistuu väsymystilassa. Kävelin uimaan aamuvarhain. Tai en niin kovin varhain, sillä palasin kahdeksan ruuhkan aikoihin. Jatkossa on päästävä aiemmin liikkeelle tai mentävä myöhemmin. On ikävä sompailla kaupungilla, kun autoja on joka risteys pullollaan. Varsinkin kun se ei ole välttämätöntä.

Olin yötä mökillä,

palasin kotiin eilisiltana. Ajattelin olla lauantaihin asti vaan kotona, mutta tänään lähdin käymään siellä kuitenkin. Ruohonleikkuri piti saada korjattavaksi, sillä se alkoi rämistä kesken töiden alkuviikosta. Ensin se muka toimi, mutta kun lähdin syömään kesken leikkuun, se kai otti nokkiinsa. Ihmeellinen räminä vain kuului, kun koetin sitä käynnistää. Otin kuulokkeetkin pois kuullakseni päkätyksen, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Nyt asiantuntijat selvittelevät rakkineen saloja.

Hellesäät ovat hellineet,

mutta yöt ovat tähtikirkkaita ja pimeitä. Pakkasen rajojakin jo hipovat mittarilukemat jossain päin, mutta ei sentään hallaa vielä näillä nurkilla. Päivisin tarkenee paremmin kuin hyvin.

Arin kanssa

olimme ulkona tänään jälleen. Hän on tykästynyt kovasti Johanneksen evankeliumiin, jota Hallikainen lukee taustamusiikkinaan hengellistä laulua. Sitä me ulkonakin kuuntelimme. Minä ryystin termospullokahvia jalat jakkaralla, jonka olin raahannut mukaani kotoa. Halusin varmistaa itselleni sopivan istumapaikan; Arilla on aina oma penkki mukana. Ari voi mielestäni oikein hyvin taas. Hän saa jotain limaa irrottavaa lääkettä ja se näköjään tehoaa.

Olen lukenut

Henry Denkerin kirjoja. Mieskirjailija. Hmmh, osaa hänkin näköjään kirjoittaa. Hänen kirjojensa aiheet hipovat, ainakin tähän asti, jotain sairautta tai lääketieteellistä ongelmaa. Minun ongelmani taas on se, että en osaa lopettaa, kun kirja on tarpeeksi mielenkiintoinen. Nytkin piti oikein raastaa ja repiä itseni ylös sohvalta harjoittelemaan sunnuntain virsiä messua varten.

Ei niin ettenkö haluaisi harjoitella, mutta kun luen ensin vaan yhden kappaleen, sitten enää yhden, sitten sivulle 200 asti, sitten onkin pian uusi luku, johon asti voin lukea... loppumatonta itsepetosta. Ja pitkään luettuani silmät tuntuvat olevan kierossa.

Kesän aikana

luin mökillä Uutta Testamenttia ruotsiksi ja pääsin Johanneksen evankeliumiin asti. Tarkoitukseni on jatkaa sen lukemista. Kronologista Raamattua luen vuoden 1938 käännöksen mukaan. Aikakirjoissa ja Kuningasten kirjoissa ja osin Psalmeissa on samat asiat joissakin luvuissa. Sitä en tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta kun ne ovat kronologisessa raamatussa peräkkäin, sitä ei voi olla huomaamatta.

Tänä aamuna

palasin aamu-uinniltani. Takaani tuli pyörillä perhe, jonka isä jatkoi matkaa lapsi kyydissään toista tien haaraa, äiti toista pyöräilevän lapsosen kanssa. Minä kävelin näiden teiden keskellä kulkevaa tietä ja näin, kuinka perheenjäsenet vilkuttivat toisilleen innokkaasti ikään kuin minun ylitseni. Pieni tyttö huusi pyöräillessään kypärä päässään: "Hyvää päivää!" toista tietä ajavalle isälleen. Näin isän iloisen ja onnellisen ilmeen ja kaikki ne monet vilkutukset. Tulin itsekin onnelliseksi. Hyvä päivä tuli minullekin!

Jouduin perumaan

erään vattupuskareissun tältä illalta. Tunsin itseni liian väsyneeksi ja sitä olen ollutkin. Arin luota tultuani laitoin jo yöpuvun ylle ja olen lojunut sohvalla ja syönyt voileipiä. Ulkona on kaunis ilta, mutta onhan se kaunis, vaikka minä en ulos menekään. Ilahduttaa se minua, vaikka en jaksakaan mennä kävelemään. Sain valoa tarpeeksi sairaalan lammella, kun istuimme siellä Arin kanssa.

Mielessäni on soinut

tänään laulu, jonka sanat kuuluvat:

Miksi hylkäsit minut, miksi hylkäsit minut, Jumala!

Nehän ovat Jeesuksen sanat ristillä. Yritin vaihtaa hauskempaan lauluun, mutta se ei onnistunut. Mietin Jeesuksen huutoa ristillä. Janatuinenkohan se sanoi, että Jeesus huusi sen takia, että tiesi joutuvansa helvettiin. Sen takia meidän ei tarvitse huutaa eikä mennä helvettiin, sillä Toinen meni sinne meidän puolestamme, otti meidän syntimme ja tuli Jumalan hylkäämäksi. Me saamme luottaa armoon, jonka Jeesus valmisti ristillä. Kiitos siitä hyvälle Jumalalle!

Ja koska Jeesus oli puhdas, helvetti ei voinut häntä pitää, vaan Jeesus nousi ylös. Niin mekin saamme tehdä, kun uskomme häneen.

Sen takia

on tärkeää lukea ja kuunnella Jumalan sanaa, sillä usko syntyy Jumalan sanan kautta. Uskoon tullaan kuulemalla sanaa ja sana vaikuttaa sen, että usko syntyy. Se on ihmeellistä, se on lahjaa.

Hyvää yötä, Jeesus myötä. Olkoon elosi ja olosi tyytyväinen, arvoisa lukijani!