01.06.2015 - Päivä tyyntyy iltaan, vai tyyntyykö?

Kävin reippaalla tunnin lenkillä,

juoksin osan matkasta. Sanotaan, että tuuli tyyntyy illalla, mutta ehkä ei ollut tarpeeksi ilta vielä. Tuuli ei tyyntynyt. Melkein lippa lensi päästä, vaikka en mennyt lähelle meren rantaa, kun näin, että meri lainehti ja myrskysi. Vaihteeksi ei sentään satanut.

Tulin ennen lenkkiä kotiin juhlatalosta, jossa olin ahminut täytekakkua poikineen. Teki mieli lähteä liikuttamaan itseäni. Perheen nuoret sekä rouva itse olivat leiponeet monenlaisia herkkuja, joita oli lysti nautiskella leppoisassa seurassa. Oli mukava tavata tuota perhettä sekä siellä vierailulla olevia muita tuttuja ihmisiä.

En lähtenyt

tänäänkään mökille, sillä jatkuvasti on tullut vettä taivaalta. Pesin

aamulla pyykkiä ja sen jälkeen olenkin hurvitellut kylillä ihmisten luona. Päivällä sain tyttärentyttären äiteineen vieraakseni. Siis juhlaa sekin. Ja koska huomisaamuna on myös sovittu tapaaminen, olen ensi yönkin kotona.

Pitkästä aikaa

pidimme polvirukoukset Helyn kanssa. Sain häneltä tarpeellista hengellistä antia elämääni. Toisten uskovien seura virvoittaa etenkin, jos keskustelun kohteena on Jeesus, yhteinen ystävämme, jota meidän on kaikesta kiittäminen.

Verhojen tarinan

kertoi ikäkäs ystäväni, kun niitä kovasti ihailin hänen ikkunassaan. Ystäväni täti oli virkannut jollekin tilaajalle kyseiset verhot. Välillä hän oli oikonut väsyneitä harteitaan. Mahtaako tilaaja ymmärtää, miten kova työ näiden virkkaamisessa on, hän pohti.

Ystäväni täti kuoli, myös verhot tilannut rouva kuoli ja hänen tyttärensä peri verhot. Ystäväni oli maininnut kerran tyttärelle, että sitten kun et enää välitä noista verhoista, voisitko myydä ne hänelle, sillä hän arvostaisi niitä kovasti, ovathan ne rakkaan tädin virkkaamat.

Tytär oli sanonut, että aikoo pitää niitä vielä kauan. Kului väin päivä tai pari, ei pitkää aikaa, kun tytär oli kuitenkin yrittänyt monta kertaa tavoittaa ystävääni. Viimein saatuaan tämän langan päähän, tytär oli sanonut, että Jumala kehotti antamaan ne heti pyytäjälle. Ystäväni sai sitten verhot vieläpä edulliseen hintaan itselleen muistona tädistään.

Tytär oli uskova ihminen, kuten ystävänikin.

Näin Jumala puhuu omilleen. Kunpa kuulisimme hänen puheensa, ettei hänen tarvitsisi huutaa meille vaikeuksien kautta! Itse toivon ja rukoilen, että korvani erottaisivat yhä paremmin Jumalan puhetta. En tahtoisi olla kovakorvainen, saati tottelematon.

On ollut ihana päivä.

Haen vielä pyykit narulta, ellei tuuli ole ehtinyt hakea niitä jo jonnekin muualle. Vielä venyttelen jalkojani ennen kuin ne aivan kangistuvat, sitten onkin levon aika.

Nuku hyvin, arvoisa lukijani!

jk. Kiitosaihe: hammassärkyni alkaa talttua!