31.05.2015 - Pyhäiltana kotona

Lauantaipäivä oli mukava. Minulla oli hauskaa odotettavaa, sillä keskimmäinen poikamme oli tulossa luokseni grillaamaan ja saunomaan. Näin myös tapahtui. Sen lisäksi talon omistajat tulivat yllättäen sitä ennen ja innostuimme yhdessä leikkaamaan osan nurmikkoa, sen osan, joka oli kasvanut jo pitkäksi. Tosin ruoho oli märkää ja raskasta ja kone sammui usein. Mutta leikatuksi se tuli!

Ja kuinka ollakaan: yöllä taas satoi niin raskaasti, samoin aamulla, että koin todella johdatuksena eilisen ruohonleikkuun. Näihin tapaamisiin mahtui paljon mukavia keskusteluja, erityisesti poikani kanssa. Hänen opettaja-vaimollaan alkoi kesäloma, ja hän lähti sisartaan tapaamaan, joten poika jouti äidin seuraksi, mikä oli tietysti mieluinen asia minulle.

Eilen oli muutenkin tähän asti lämpimin päivä. Tosi kummallista on tämä sää ollut: jatkuvasti sataa tai tuulee kolkosti!

Hammassärkyni jatkuu, tosin lievittyy vähitellen, mutta viime yönäkin heräsin yhteen mennessä monta kertaa, kunnes nousin ottamaan buranaa. Sen jälkeen nukuin makeasti yli seitsemään. Ja auringon paistaessa kävin uimassa. Mahtaako vesi olla jo päälle 10 astetta, ei tullut mitatuksi.

Aamukahvin aikaan taas satoi. Mutta mitäpäs se haittaa, kun sisällä pysyy kuivana!

Hammassärkykö risoo

vai mikä on, kun mieli meinaa synkistyä? Kävin Arin luona palatessani mökiltä tänään päivällä. Kaikki tuntui kovin ankealta sairaalassa. Yleensä ei tunnu. Ehkä tämä oma särkylääkkeitten napsiminen monena päivänä alkaa kuluttaa voimia. Ehkä lämpö ja aurinko hoitaisivat ja virkistäisivät.

Messuun lähdössä

olen kuitenkin piakkoin, viideksi. Olen harjoitellut virsiä ja liturgiaa enkä hermoile sitä. Kun on alakuloinen olo, tuntuu aivan samalta, miten virret menevät. Aivan samoin menevät, hermoilen tai en. Luotan että selviän riittävän hyvin. En ole esiintyjä messussa, olen palvelemassa seurakuntaa ja Jumalaa, joka itse palvelee meitä sanansa ja ehtoollisen kautta. Kaipaan kovasti kumpaakin. -Markus käynee tänäänkin Arin luona ennen messua ja pitää Arin kanssa pienen messun ehtoollisineen. Olen sanomattoman kiitollinen siitä!

Messun jälkeen

Markus oli käynyt Arin luona! Virsistä ja liturgioista selvisin. Alkaa tulla pikkuisen rutiinia enkä tehnyt aivan kamalasti virheitä. Tein kyllä, mutta veisaajat saivat kuitenkin tolkun hommasta ja se on pääasia.

Saarnasta opittua:

- Lähetyskäsky ei ala sanoilla: Menkää ja tehkää. Se alkaa sillä, kun Jeesus sanoo:

Minulle on annettu kaikki valta.

Tuo menkää ja tehkää on alkukielessä muodossa: kun menette niin tehkää - tai mennessänne tehkää. Eli se ei ole varsinaisesti käskymuoto. Pääpointti on siinä, että Jeesuksella on valta, hänessä opetuslapset kulkiessaan tekevät opetuslapsia. Meillä ei ole valtaa, me emme tarvitse sitä, mutta Jeesuksella on kaikki valta, häneen meidän tulee turvautua ja luottaa.

Jeesus sanoo kaksi kertaa minä olen teidän kanssanne: toisen kerran puhuessaan kasteesta, toisen kerran ehtoollisesta. Näissä armonvälineissä hän on meidän kanssamme Sanansa välityksellä.

Opetuslapsi-sana

on myös erikoinen. Markus selitti, ettei kukaan opettaja sano koskaan, että teen teistä oppilaita eikä professori sano, että teen teistä  opiskelijoita, vaan maistereita.

Jeesus sanoo tekevänsä omista seuraajistaan opetuslapsia: ei mestareita tai johtajia, vaan opetuslapsia! Ja opetuslapsen paikka on aina Jeesuksen, Mestarin jalkojen juuressa.

Luther, tohtorismies,

luki joka aamu Isä meidän ja 10 käskyä sekä psalmeja ym. Hänkin oli oppilas, opetuslapsi, tohtoriudestaan huolimatta. Enkö siis minä ja sinä, hyvä lukijani!

Markuksen kertomus

miehestä, jolla oli kaksi ruukkua, joilla hän kantoi vettä isäntänsä taloon olkapäillään olevan riman avulla. Toinen ruukuista oli ollut jo pari vuotta halki, niin että matkalla vedenottopaikalta siitä valui puolet vedestä matkalle ennen kuin mies oli talossa. Ruukku valitti omaa huonouttaan miehelle, jolloin mies totesi:

"Etkö huomaa, että olet nämä vuodet valuttanut vettä siemenille, jotka kylvin matkan varrelle ja nyt  siinä kasvaa kauniita kukkia isännän pöydälle! Olen kyllä huomioinut sinun halkeamasi eikä siitä ole mitään haittaa, päinvastoin. Sinä olen minun hyvässä käytössäni."

Näin mekin jokainen

olemme halkeamistamme ja muista vioistamme huolimatta Herramme sopivassa käytössä. Suurinta on palvella siinä tehtävässä, mikä meille on suotu.

Muitakin tarinoita Markus kertoi saarnan ohessa, mutta tässä päällimmäiset, jotka muistan.

Aioin mennä kävellen

kirkkoon, mutta sade alkoi juuri kun lähdin, joten menin autolla. Heti alkoi aurinko paistaa! Palatessani päätin lähteä kävelylle, mutta kotiin tullessani tuli taas melkoinen sadekuuro! Aurinko paistaa nyt kuitenkin, joten ehkä yritän pistää nokkani ulos ovesta. Lenkkeily on ollut vähäistä viime aikoina.

Siunausta iltaasi ja alkavaan kesäkuuhun, arvoisa lukijani!

jk. Markus Pöyryn saarnan voi kuunnella osoitteessa: http://www.lhpk.fi/saarnat/