03.06.2015 - Mökkiaamu

Heräsin virkeänä,

kuuntelin. Ei sada enää. Rukoilin ja mietiskelin vähän ennen kuin menin vetämään paksun verhon pois oven edestä. Kirkasta on, sateen jälkeen märän näköistä. Otin tuhkat takasta ja kamiinasta, heitin pyyhkeen olalle ja lähdin ulos. Vain 10 astetta lämmintä.

Vaikka tuuli reippaasti, uiminen tuntui jälleen ihanalta. Ja olo sen jälkeen, kun nousen laiturille, se on parasta!

Kahvi tippumaan, samalla ikkunasta kuikuilen pihalle, mitä siellä näkyy. Kurkihan siellä selvästi on koikkailemassa etupihaa kohti. En halua, että se tekee lisää isoja kolojaan nurmikolle, seuraan sen liikkeitä verannan ikkunasta. Kurki huomannee minut, vaikka on muka kuin ei välittäisi mitään. Se kääntyy harkituin liikkein takaisin tulosuuntaansa ikään kuin olisi päättänyt muutenkin mennä sinne.

Viiden maissa mökille

eilen. Istutin muutaman orvokin isoon ruukkuun, yhden kukkapenkkiin. Vein loputkin hengissä pihisevät samettiruusun taimet saunan kuistille tuulen suojaan. Kevätkesä ei ole suosinut kukkien ulkoilua. Tuuli on tuivertanut, kylmyys estänyt kasvua. Hain tiski- ja käsienpesuvettä järvestä, puita olikin laatikossa vielä.

Iltapesu tapahtuu mökillä uimalla kierros järvessä. Nyt oli kolkko ilta, luin kirjaa viltin alla sängyssä. Lähdin

nokkosia keräämään, että vilu väistyy ja tarkenen käydä uimassa.  Löysin uuden nokkosmättään, ja tarpeen olikin. Pensaiden alle ei ollut ehtinyt paljon kasvaa uusia versoja, sillä olen ahkerasti niitä nyppinyt. Mukavampi on kerätä nokkosetkin kuivina. Löysin niitä aivan riittävästi. Yöksi luvattiin kovaa sadetta.

lllalla yhdentoista maissa otin kuvia upeasta auringonlaskusta. Niitä toivon näkeväni monta tänä kesänä.

Aion leipoa sämpylöitä

ja raparperipiirakkaa. Saan vieraita iltapäivällä, huomiseen asti. Oikein hauskaa, sillä tulen täihin, jos hoipun yksin kovin kauaa. En ole erakkoluonne, vaikka viihdyn itseksenikin.

Kävin Arin luona

eilen ennen kuin tulin mökille. Olin yhtäkkiä aivan loppu, vaikka Ari ei ollut tavanomaista huonommassa kunnossa. Itse tunsin olevani pohjalla. Aika harvoin tunnen itseni kovin tyhjäksi ja toivottomaksi. Rukoilimme, jätin Arin Herran haltuun ja itseni myös.

Tapasin heti kohta taimitarhalla erään uskovan, jonka kanssa saatoin puhua ja sain uusia voimia. Soitin myös hyvälle ystävälle illalla ja juttelimme.

Viimeisen kuukauden ajan Ari on ollut aika limainen ja yskäinen, itse podin hammastani lähes viikon ja söin särkylääkkeitä, jotka kuluttivat voimiani. Kovin paljon ei tämä kameli tarvitse korsia lisää selkäänsä, kun se tuntuu liian raskaalta kantaa. Myös sateiset, kolkot säät ovat lannistaneet minua. Yleensä koen syvää rauhaa ja iloa Arin luona ollessani, se on todellista, ei toiveikasta kuvittelua, että kaikki on hyvin.

Mutta näinä päivinä olen ollut taakoitettu ja alavireinen sairaalassa käydessäni. Ilo ja lepo on ollut poissa. Arin vointi vaikuttaa niin kovasti minuun, ihan konkreettisestikin. Kun hän voi hyvin, hengittää tasaisesti, näyttää tyytyväiseltä, minullekin elämä maistuu. Jos hän sen sijaan rohisee, yrittää yskiä ilman kunnon tulosta ja vaikuttaa huonovointiselta, minä ahdistun. Voimattomuus ja kyvyttömyys muuttaa toisen huonoa oloa on aika sietämätöntä. Lisäksi joillakin läheisillä ystävillä on ollut vaikeaa, sekin vaikuttaa minuun.

Viime yön nukuin oikein hyvin, tänään tulee ystäviä kylään, on hyvä mieli.

Mailis Janatuinen kirjoittaa Jää luokseni -kirjassa taivaan pidoista:

Taivaaseen ei halua mennä kukaan, joka on täällä maan päällä täydellisen onnellinen ja kylläinen. Se kelpaa yleensä vain niille, joilla on maan päällä ollut nälkä - vanhurskauden nälkä ja rakkauden nälkä. Niille, jotka eivät ole saaneet kalvavaa nälkäänsä tyydytetyksi rahan, työn tai ihmissuhteiden avulla.

Mietipä elämääsi tältä kannalta, ystäväni. Ehkä osaat nyt vastata kysymykseen, miksi Herra ei suostunut antamaan sinulle sitä onnea, jota häneltä niin hartaasti rukoilit.

Virsi 353, säe 5:

Ristiin suostuta ja vaivaan, että taivaan matkan jälkeen saavutan. Siellä loistaa omillasi, lahjanasi kruunu kirkas voittajan.

Aamen, näin se on minun kohdallani. Miten on sinun laitasi, hyvä lukijani? Oletko rakastunut tähän maailmaan ja sen antamiin nautintoihin kuten Paavalin matkatoveri Deemas ja kuten monien uskovien on käynyt? Vai seuraatko sitä polkua, joka on Tie taivaaseen, Jeesusta? Tämä aika on kuitenkin lyhyt ja ajan nautinnot vain hetkellisiä. Edessä oleva, meille vielä näkymätön, sen sijaan on kestävä, todellinen ja iankaikkinen.

Itse tahdon vain sitä, mitä Jumala tahtoo elämässäni. Mielelläni suostun elämään sellaista elämää kuin hän näkee minulle hyväksi antaa, vaikka olenkin välillä katkeruuden ja kiusojen rääkkäämä, kuten nytkin olen ollut. Se on armoa, ettei hän hylkää minua, eikä sinua, hyvä lukijani, vaikka kapinoimme välillä osaamme. Saan jättää taas kerran kaiken Jeesukselle ja jatkaa matkaani iloiten! Kerran perillä on kaikki mitä parhaiten. Siihen asti:

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi.

Odota Herraa. -Ps 27:14

Sinua siunata tahdon, arvoisa lukijani!