10.05.2015 - Hyvää äitienpäivää!

Jälleen se monelle kipeä päivä tänään. Nämä ihmistä korottavat juhlat ovat aina vähän sellaisia. Niihin ei jokainen ihminen pääse osalliseksi, vaikka olisi kuinka tahtonut. Eivät kaikki naiset äitienpäivänä, eivät kaikki miehet isänpäivänä ja mitä muita juhlia niitä nyt sitten onkaan, joiden juhlinnan kohteena ovat ihmiset.

Ja äitinä ollessakin tunteet ovat monenlaisia: olenko ollut riittävän hyvä äiti, mitä kaikkea olen tehnyt väärin, miten paljon lapsilla on surullisia muistoja. Mutta synninalaisessa maailmassa tilanne on tämä: emme ole koskaan riittäviä mielestämme. Vaikea olisi kestää omaa riittämättömyyttään, ellen voisi luottaa Jumalan armoon ja huolenpitoon, jotka riittävät myös lapsillemme.

Pidän enemmän kristillisistä juhlista. Niissä jokainen tahtova pääsee osalliseksi juhlasta ja saa osansa juhlien kohteesta, Jeesuksesta.

Lapsena ollessani

oli tärkeää ehtiä ennen äitiä herätä keittämään äidille kahvia. Se oli vaikeaa, sillä äiti nousi joka tapauksessa varhain navettaan, olipa äitienpäivä tai ei. Kun me lapset vartuimme, saatoimme joskus navetoida niin ettei äidin tarvinnut nousta sinne, mutta jos sellaista tapahtui, harvinaista se oli. Ilman äitiä koti oli kylmempi.

Kun tulin lapsena koulusta, äiti oli aina keittänyt kahvia ja sai istua keittiön pöydän ääreen juomaan, lukemaan lehteä ja syömään jotain. Ja tietysti siinä puheltiin yhdessä kuulumisia ja tekemisiä. Jos äiti ei ollut kotona, siellä oli heti ikävämpi meininki. Ei ollut kahvi odottamassa, pöydässä saattoi olla astioita ja murusia, mutta ei puhdasta kuppia odottamassa koululaista. Miten se onkin jäänyt mieleen, vaikka sitä ei niin usein tapahtunutkaan. Melkein ainahan äiti oli kotona!

Kolme lastamme perheineen tulevat iltapäivällä luokseni; olen luvannut tehdä pitsaa. Neljäs lapsista lähetti postia ja joka kerta itken, kun luen kortin tekstin. Siinä on jotain samaa kuin tuossa edellä kirjoittamassani.

Olin Nivalassa

tapaamassa äitiä ja muuta sukua. Kävin kalassa veljeni kanssa. Tosin oma osuuteni oli vaatimaton: otin valokuvia ja pidin säkin suuta, että 6,5

kilon hauki päätyi säkkiin. Ikävä kyllä en saanut kuvaa, kun veljeni molahti jokeen. Ei kokonaan, mutta osittan kuitenkin, kun tempoili katiskan kanssa.

Kalajoki oli upea

keväisenä aamuhetkenä mutkitellessaan pitkin uomaansa. Sen viereen on tehty tie, jota voi autolla ajaa. Pellot olivat kynnettyjä ja osittain jo vihreinä. Rusakko juoksi edellämme ja kiemursi viimein pellolle. Pari kuovia näimme, muutaman kurjenkin. Kävin ajamassa myöhemmin äidin kanssa saman tien, että hänkin näki maisemat pitkästä aikaa. Joutsenia oli kauempana pellolla, 11 sain lasketuksi. Lapsuudessani niitä ei ollut koskaan kotiseudullani.

Sain flunssan,

vaikka olihan minulla korva kipeä jo pitempään. Korva on herennyt kiukuttelemasta, mutta kipu siirtyi taas kurkkuun. Tuntuu ikävältä kaikin puolin, sillä minulla on ensi viikolla monta haastetta, jotka vaativat terveyttä. Muun muassa lauluhetki Tammikartanossa.

Hartauskirjojen ja Raamatun

parissa olen viettänyt aikaa tänä äitienpäiväaamuna kotonani. Bo Giertz  sanoo osuvasti:

- - Jeesus oli torjuttu, ei parannussaarnaajana, ei ankarien vaatimusten tähden vaan evankeliumin tähden. Sillä evankeliumiin kätkeytyy väistämätön loukkaus: juuri tämä Jeesus tuo armon, ja lopulta kaikki riippuu siitä, miten hänet otetaan vastaan. -Kirjasta Luukas, s. 57

  Ihminen haluaisi, että on monta totuutta. Ei ole mitenkään suvaitsevaista - päivän termi - että väittää vain yhden, Jeesuksen, olevan totuus, ainoa totuus. Näin Raamattu meille kuitenkin opettaa. Ja siinä on voima, että uskomme evankeliumin emmekä Jeesuksen rinnalla pidä mitään epäjumalia.

Juha Vähäsarja sanoo, että on kahdenlaista toivottomuutta. Toivottomuus, jos ihmisellä ei ole Jumalaa, on pimeyttä, todellista pimeyttä. Mutta toivottomuus Jumalan edessä on toista:

Ihminen luulee olevansa ylitsepääsemättömien ongelmien edessä ja tuhoon tuomittu. Se on kuitenkin vain ihmisen oma kokemus, todellisuus on jotain toista. Jumalan edessä hätäänsä tuskaileva on Jumalan käden alla. Käsi voi levätä välillä painavana päälläsi, mutta sen alla on silti maailman turvallisin paikka. Sinne ei paha pääse, eikä sen alta joudu hukkaan. Kun aika on, hänen kätensä paino kevenee, mutta koskaan se ei siirry hänen omaansa suojelemasta. -Lupaus kantaa -kirjasta, päivän tekstistä

Jonas Lagus kertoo totuuden ihmisen tilasta:

- - jos lain ies painaa hartioitasi, kuinka voisi evankeliumi kirkkaalla, yksinkertaisella valollaan johdattaa sinua niin kauan kuin vaadit  hiuskarvankaan verran itseltäsi? (vähän mukailin tekstiä)

Kristus ei vaadi sinulta kestävyyttä, rehellisyyttä tai muuta. Hän tahtoo, että sinä aina uudelleen pyydät kaikkea, mitä olet vailla. Ja sinä olet aina kaikkea vailla. -Evankeliumin ääni, s. 26

Mitä sanoo Mailis Janatuinen  puhuessaan viidestä leivästä ja kahdesta kalasta?

Sinusta saattaa tuntua, ettei sinulla ole mitään annettavana Jeesukselle eikä lähimmäisellesi. Mutta varmaan sinulla on yhden hengen annos ruokaa ja jokin pieni armolahja tai vähäinen rahasumma käytettävissäsi. Jos annat ne Jeesuksen käsiin, hän voi siunata ne sillä tavalla, että niistä riittää apua suurelle ihmisjoukolle. Jumalan valtakunnassa ei nimittäin kysytä sitä, kuka antaa suurimman lahjan. Siellä etsitään häntä, joka suostuisi olemaan vähässä uskollinen. -10.4 tekstistä kirjasta Jää luoksemme

Siinäpä meille epätäydellisille äideille ja isillekin kuten myös ilman lapsia jääneille ihmisille lohdutusta kylliksi: Kun olemme vähässä uskollisia, siinä mitä meillä on, niin Jumala kyllä pitää meistä huolen.

Ole siunattu, arvoisa, rakas lukijani tänä kauniina armonpäivänä!