28.04.2015 - Kahvia, kiitos!

Tiistaina sattui monta hassua kahvikömmähdystä. Yhdelle niistä nauroimme, kahden kohdalla asianosaisten yleisilme oli myrtynyt.

Olin siivoustyömaalla naapurien kanssa ja heillä oli herkulliset kahvitarjoilut mukana. Kun piti rupeaman kahville, huomasimme repun pudonneen ja termospullo oli hajonnut. Kahvit pitkin lattiaa, totta kai. Maitopullo puolestaan hajosi myöhemmin, auton lattialle. No, auton matot piti muutenkin pestä, joten maito vain pisti ryhtiä puuhaan.

Kun olin Arin kanssa

parvekkeella myöhemmin iltapäivällä, järjestin parvekkeelle isoon mukiin kahvit itselleni ja viereen pulla poikineen. Käväisin vielä hakemassa jotain Arin huoneesta, Ari istui jo keinuni vieressä parvekkeella. Kun palasin, tönäisin kai kahvimukia. Joka tapauksessa se kaatui selkäpuolelleni, niin että takki ja farkkujen takamus saivat kahvikylvyn. Ja keinun matto. Pulla lattialle ja vielä ylösalaisin. Se vasta kenkutti.

Kuivatin auringossa takkini ja keinumaton, housut kai kuivuivat omia aikojaan, en niitä jaksanut murehtia. Kahvia oli vielä jäljellä, joten hätä oli olematon. Pullan putsasin ja pistelin menemään ääntä kohti.

Illalla sain kutsun

naapuriin pannarikahville. Istuimme olohuoneessa juttelemassa, kunnes kahvi oli tippunut. Siirryimme pöytään. Kun emäntä alkoi kaataa kahvia, hän huomasi, että pöönit olivat unohtuneet pannusta, joten homma meni uusiksi. Takaisin olkkariin ja hetken kuluttua uusi yritys paremmalla menetystyksellä. Söimme koko herkullisen pannarin poskeemme mansikat ja siirappi kyytipoikana. Päivän kahvisaldo oli lopulta positiivinen!

Keskiviikko alkoi juosten,

toki ennen sitä tein aamutoimeni, joihin kuuluu aamupalan ohessa erinäisten kirjojen ja Raamatun lueskelua ja Jumalalle puhumista. Sadetta luvattiin tälle päivälle aiemmin, mutta koska sitä ei näkynyt, ei kuulunut, lähdin uimaan juoksemalla.

Pienen mutkan kautta huohotin Hietasaareen, uimaan ja takaisin toista kautta. Noin 7 km. Tyytyväinen! Suihkun kautta venyttelemään ja pyykkituvalle.

Venyttely

sujui rattoisasti, kun kuuntelin tällä kertaa Juhana Pohjolan saarnan viime sunnuntailta. Löytyy http://lhpk.fi. Mieleen jäi erityisesti sivulause, jonka hän ohimennen sanoi puhuessaan aiheesta `kristitty on muukalainen maailmassa`. Aihe oli laaja ja mielenkiintoinen, mutta hänen mainitsemansa ajatus oli:

kristityn pöytä on avoin kaikille, mutta hänen vuoteensa ei ole.

Kun laitoin lauseen facebookin sivulle, tunsin, että tämä on lause, josta ei pidetä! Sanon aamen ja totisesti tuohon lauseeseen, mutta hengessäni koen, että pitäisi olla SUVAITSEVAINEN eikä kirjoittaa tai puhua tuollaisia. Pitäisi päästää kaikki sänkyynsä ja ainakin iloiten antaa kaikkien muiden tehdä niin, eikä ainakaan missään nimessä tuomita, hyvänen aika! Jos joku haluaa suvaita sängyssään puolisonsa ohella tai lisäksi muita, niin senhän täytyy olla oikein ja hyvä asia, jos hän kerran haluaa tehdä niin.

No, eipä kauhean innostuneesti ainakaan vielä, lauseeseen ole sivullani tykkäyksiä lykättykään. Mutta vaikka ei kukaan meistä ei tykkäisi ja vaikka me kuinka haluaisimme suvaita kaikkea mahdollista ja mahdotonta, Jumalan sana ei muutu. Piste.

Kevätsiivous on päässyt

hyvään alkuun, joten jatkoin sitä. Tuvan kolme ikkunaa olen pessyt ja samalla sitä ja tätä muutakin. Nyt väsyttää, joten siivouspaussi on tarpeen. Päivän sapuska kypsyi kannen alla paistinpannussa:                                                                                                                                       2 munaa, jauhoja, vettä, suolaa; 1 grillimakkara. Veitsellä vuoleskelin keräkaalta sekaan. Öljyä. Nam.

Soitan Arille,

kun Sauliz menee hänen luokseen tänään. Sen jälkeen onkin taas espanjan opiskelua 1,5h. Facebookissa kirjoittelen viestejä opettajalleni ja tuntuu, että se on hyvin hyödyllistä oppimisen kannalta. Mainiona apuna on kaannos.com -sivut. Kirjoittamalla suomen/espanjankielisen sanan saan vastineen toisella kielellä ja monesti monta vaihtoehtoa. Kun vaan ne vielä muistaisin myöhemminkin!

Olen seurannut tutun pariskunnan vaellusta Espanjassa. Sinäkin pääset mukaan linkistä  http://artojasaara.blogspot.fi/ Minullahan on ollut haaveena lähteä keväällä 2016 itse vaellukselle Santiago de compostelaan, mutta saa nähdä, jääkö haaveeksi. Riittääkö uskallukseni? Vaelluskaveria ei ole, tarpeeksi tuttua ja samanlaista, huonoa en huoli. Parempi tapella itsensä kanssa kuin purkaa väsymystä vieraaseen ihmiseen. Voihan olla, ettei rohkeuteni riitä lähtemiseen.

Olisi monta hyvää

sananpaikkaa ja hengellistä jakamista niistä, mutta olen liian väsynyt. Sen takia laitan vain sivun kirjasta Watchman Nee: Hengen vapautus. Syvällinen sanoma.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!