26.04.2015 - Sadesunnuntain sopiva sää

Naamakirjassa on sellainen leikki, että viikon ajan voi haastaa toisia kirjoittamaan kyseisen viikonpäivän kirjaimella tarinaa. Se on jäänyt minulla vähän päälle kuten otsikosta voin havaita.

Eilinen juoksentelu oli rohkaiseva kokemus, tosin tänään olen ollut rättiväsynyt. Hyvällä tavalla pehmitetty.

Olin Arin luona

iltapäivän. Koska eräs mummo oli erityisen höpöttelytuulella, menimme ala-aulaan Arin kanssa. Samat puuhat kuin aina: psalmien kuuntelua, minä keinuttelin ja tein ristikkoa ja Arin kanssa istuimme nokatuksin. Ari pyörätuolissaan, minä kiikussa.

Juttelin osan aikaa tuttujen rouvien kanssa, jotka olivat miehineen samasta syystä alakerrassa aikaa viettämässä. Vertaistuki on niin, niin kovin tärkeää!

Lagus opettaa,

että on aivan turha ruveta taistelemaan synnynnäisestä turmeluksestamme johtuvaa pahuutta vastaan, jota me emme voi voittaa mitenkään muuten kuin Jeesusta etsimällä ja hänen luokseen jatkuvasti menemällä. Hän jatkaa:

- -on varottava - - ettei vaadi itseltään hiuskarvankaan vertaa uskollisuutta, ahkeruutta, hengellisyyttä, puhtautta tai muuta. Tätä kaikkea hän uskoo Kristuksen - - antavan niille, jotka tulevat hänen luokseen.

Kun nyt usko, yksinkertainen Kristuksen ikävöiminen tällä tavalla toimii jatkuvasti, uusi syntyminen tapahtuu huomaamatta sielussa, ja ihminen saa voimaa vihatakseen syntiä ja voittaakseen sen.

- - usko ei pysähdy paikalleen, sillä se ei voi olla toimettomana. Sielu ei koskaan jää lepäämään tai tyydy itseensä. - -

- -tätä sisäistä työtä on jatkettava kuoleman hetkeen asti samalla tavalla. Näin oksa pysyy viinipuussa. Mutta se ei elä omasta hedelmästänsä, vaan imee puusta kaiken ravinnon. -s. 22, Lagus: Evankeliumin ääni

Ihmisen taipumus on ajatella, että kunhan ensin tulen täysi-ikäiseksi; saan ajokortin; saan ammatin; minulla on perhe, koti jne, tulen onnelliseksi ja sitten kaikki on niin kuin olla pitää.

Mutta eihän elämä näin mene!

Joka vaihetta seuraa uusia koitoksia ja haasteita. Elämä ei pysähdy paikalleen. Niin ei myöskään hengellinen elämä voi tehdä, vaan se joko syntyy ja kasvaa, ja jos ei sitä hoideta, se näivettyy ja kuihtuu.

Pääsen vain hitaasti

eteenpäin kirjoissani, sillä minulla on jatkuvasti tarve jakaa oppimaani ja hyväksi havaitsemaani. Sitä varten tätä blogiakin kirjoitan - vaikka onhan tähän montakin syytä.

Janatuisen

Jää luoksemme -kirjasta nappaan taas jotain ajattelemisen aihetta sinullekin, hyvä lukijani:

Lesken ja Naamanin usko oli ehkä heikko, mutta silti se oli oikeaa uskoa. Nuo kaksi luottivat Israelin Jumalan apuun ja hänen profeettojensa sanaan, vaikka olivat siihen asti olleet epäjumalanpalvojia. Oikea usko sai heidät myös toimimaan kuulemansa sanan mukaisesti.

Nasaretilaiset loukkaantuivat Jeesukseen - - . -he halusivat nähdä ensin ihmeen ja uskoa vasta sitten. Suokoon Jumala, että me uskoisimme tänäänkin hänen lupauksiinsa jo ennen kuin näemme hänen ihmeellisen apunsa. -s. 71, päivän 23.1. tekstistä.

  25.1. Janatuinen kirjoittaa loppusilauksessaan:

Paholainen tunsi Jeesuksen ja pelkäsi häntä. Jeesushan oli voittanut kiusaukset ja pystyi tekemään tyhjäksi hänen juonensa ja suunnitelmansa (1 Joh 3:8). Niin myös sinun ja rakkaittesi elämässä, tänäkin päivänä.

Aloitin Watchman Neen kirjaa Hengen vapautus

Se on järisyttävää tekstiä. Luin sitä Arillekin, sillä se todellakin rohkaisee ihmistä, joka on monen myrskytuulen riepottelema.

Nee kertoo nisunjyvästä. Sen sisällä on elämä, mutta se on hyödytön sikäli, että kuori estää sitä tulemasta esiin. Kun kuori murskataan lämmön, kosteuden jne vaikutuksesta, uusi elämä alkaa kasvaa ja tulla ilmi.

Näin on ihmisenkin kohdalla

Tämä kirja on syvällinen ja vaikuttava. Sen joka sana on luettava ja mietiskeltävä. Kehotankin sinua, arvoisa lukijani, hankkimaan tämän jostakin, jos mahdollista.

Meitä ei auta kristillisyytemme,

jos se on kuoren sisällä, jos Jumala ei ole saanut murtaa meitä. Meidän tulee suostua hänen kätensä alle ja näin saamme kokea ja uskoa, että KAIKKI YHDESSÄ VAIKUTTAA PARHAAKSEMME. Kaikki, mitä meille tapahtuu, tulee Jumalan kädestä.

Jos ja kun ajatus tuntuu pelottavalta, niin voimme ajatella omia vanhempiamme tai itseämme vanhempina. Olemme antaneet lapsillemme vain parasta, mikä on ollut meille mahdollista. Jumala, Isämme, omistaa ja hallitsee kaiken.  Hänkö ei sitten antaisi meille parasta? Ja hänelle kaikki on mahdollista päinvastoin kuin meille, vajavaisille ihmisille.

Näine ajatuksineni toivotan sinulle hyvää, siunattua uutta viikkoa, arvoisa lukijani! Mielenkiinnolla odotan, mitä se tuo tullessaan. Odotatko sinä?