09.04.2015 - Köpsä olo jatkuu

Kummallista, että ulkoisesti voi olla ihan muka terve olo, mutta sittenkin tuntee, että "ei ole kaikki kotona": hiki, vaikka ei mitään oikein teekään. Pää kipeä, vaikka en pysty sanomaan, mistä kohti. Väsyttää, vaikka syytä ei pitäisi olla. Hmmh, kai tämä on sitä samaa flunssaa, mitä suuri osa ihmisistä potee tällä hetkellä.

Alkuun linkki Stiinan sivulle, upeita muovikasseista virkattuja liinoja:

http://koivukankaanstiina.blogspot.fi/2015/04/muovikassien-uusi-elama.html

Samettiruusuja

minulla on taipumusta juuttua, kun keksin jotain. Jos kudon säärystimiä, teen niitä 20 paria. Kun innostun pipoista, teen niitä yhtä paljon. Kun istutan samettiruusuja, niin sitten niitä on joka paikka täynnä!

Toissayönä

luin Steelin kirjan Matka, ja siihen menikin koko yö. En jaksanut, viitsinyt enkä halunnut lopettaa, kun pääsin alkuun. Kommentoin kirjaa jo kiitosblogissani ja teen sitä myös kirja-sivulla, joten ei siitä sen enempää.

Eilinen päivä meni sen takia vähän plörinäksi, mutta viime yönä posotin unta senkin edestä.

Siteeraan Juha Vähäsarjaa:

  Mutta joka huutaa avukseen Herran nimeä, se pelastuu. -Apt. 2:21

Tämä lause on maailman ihaninta evankeliumia. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä pelastuu. Pelastuu varmasti! Sana ei laita painoa ihmisen onnistuneelle elämälle, inhimillisesti ymmärretylle "vahvalle uskolle", kokemusten pakkopaidoille tai uskonnollisille värinöille.

Ehto on sama kuin aikoinaan Israelin kansalle, jolle riitti, että pihtipielissä oli Karitsan verta, ja niin kuolema kulki ohitse. Ei ylivoimaisia vaatimuksia, vain pyhä veri pihtipielissä.

Apostoli vakuuttaa, että se, joka huutaa avuksi Jeesuksen nimeä, pelastuu. Hän on verellä merkitty. Heikoinkin kykenee aina huutamaan, vähintään sydämessään huokailemaan. Kun kohde on oikea, niin huokauskin kuullaan huutona.

Tulee mieleeni

viimeisestä Vähäsarjan kappaleesta kehotus etsiä Herraa ennen kuin pahat päivät tulevat.

Terveenä ollessamme emme tajua, että sairaana voimat menevät kasassa pysymiseen. Jos itse olen vaikkapa hyvin väsynyt, aistini heikkenevät, en kuule enkä näe kunnolla, en ymmärrä välttämättä täysin, mitä minulle sanotaan ja muuta sellaista. Voimat menevät tärkeimpään asiaan: että jaksan olla.

Jos siis kuvittelemme, että ehdimme ajatella Jumala-asioita vanhana tai vuoteenomana, voi olla, ettei sellaista hetkeä tule. Tai jos tulee, ei ole voimaa enää mihinkään. Ei osaa huokaillakaan, kun ei ole opetellut tuntemaan Jumalaa. Vain sellaisen puoleen me heikkona huokaamme, jonka tunnemme terveinä päivinä. Tällainen kokemus minulla on. Myös hätätilassa huudamme avuksi omaa Jumalaamme: toinen kiroaa, toinen huutaa Jeesuksen nimeä.

Jonas Lagus (1850-luvulla):

Et ole ollenkaan väärässä toivossa kääntynyt laupiaan Herrasi ja Vapahtajasi puoleen. Mutta kun sinulla ei ole tuntuvaa voimaa, järkesi pääsee valloilleen ja aiheuttaa sinulle monia kiusoja.

Kun katsot itseäsi ja sitä, miten käyt armoistuimen eteen, ja kut et näe olevasi sellainen kuin valistunut järkesi tahtoisi, niin unohdat, että rakas Vapahtaja tahtoo pitää sinut köyhänä. Muista, ettei sinun tarvitse olla tekemisissä itsesi kanssa eikä odottaa tulevasi paremmaksi, vaan että Kristus juuri sen tähden, että olet kaikkea vailla, tahtoo antaa sinulle kaiken ilmaiseksi.

Lakkaa sen vuoksi katsomasta poissaoloasi Herran luota ja kuollutta rukoustasi, sillä niiden katseleminen vie sinut epäuskoon.

Ajattele sitä hyvää, mikä on totta ja oikeaa Kristuksesta - - hän tahtoo auttaa sinua - -. Luovu rohkeasti kaikesta, mikä tahtoo erottaa sinut Kristuksesta. Pysy tässä lujana ja kestävänä niin saat voiton. -s. 218, kpl 141.

Mukavaa päivää sinulle, arvoisa lukijani!