30.03.2015 - Kiitollisella mielellä
Kategoriat: Ajankohtaista
37 vuotta sitten tänä päivänä minulla oli matematiikan yo-kirjoitukset. Muistan sen tarkasti. Olin saanut ajokortin edellisenä päivänä ja ajoin yksin autolla ensi kerran kyseisiin kirjoituksiin. En muista kumpaa jännitin enemmän, koetta vai ajamista. Kumpikin meni kuitenkin hyvin.
Sittemmin olen ajanut kerran kotipihalla omalla autolla toiseen perheemme autoon peruuttaessani. Aika älämölö siitä tuli. Viitisen vuotta myöhemmin ajoin ojaan lähellä Kokkolaa, kun olimme menossa joulun aikaan Nivalaan. Tädin mies kävi hinaamassa meidät ojasta ja matka jatkui.
Kerran peruutin Minimanin pihalla rautatolppaan. Muutaman sakon olen saanut tolppapoliisin ollessa tärppinä ja parkkisakkojakin on tipahdellut.
Näköjään töpeksitty on, mutta näillä mennään, kuten tavataan sanoa.
Eilinen meni
kokonaan sisällä. Tänäänkin taitaa mennä, mutta ei ihan. Käyn viemässä postia laatikkoon ja maitokauppaankin pitäisi. Sairaalaan en kuitenkaan lähde tänään. Liikuntaa en harrasta.
Keskiviikkona pidän lauluhetken Tammikartanossa, jos Herra suo niin että kurkku ei ole enää kipeä. Nyt se oireilee kyllä.
Otan nämä flunssapäivät Herran lahjana. Saan luvan perästä kököttää kotona ja tehdä vähitellen pikku puuhia voimieni mukaan. Imuroin palan kerrallaan kotia pääsiäiskuntoon. Tein listaa, mitä tarvitsen pyhien ajaksi. En varmaan paljonkaan, sillä lasten perheillä on omat menonsa.
Käsitöitä on mukava
näprätä. Jonkinlainen hippikausi kai menossa, sillä tekee mieleni virkata pieniä kukkasia ja olen niitä jo ommellutkin farkkujen lahkeisiin ja tänään ompelin lisää.
Aloitin myös kutomaan Arille villasukkia. Tavallisia harmaita, jotka olisivat sopivat hänelle. Niitä on kiva kutoa samalla, kun katson tai kuuntelen jotain ohjelmaa.
Meinasin katsoa jotain elokuvaa Areenasta, otsikko vaikutti kivalta, mutta heti alkuunsa kielenkäyttö oli niin roisia, ettei innostanut. On kiva katsoa KAUNIITA ohjelmia, mutta niitä ei kovin tahdo löytyä.
Päivän virsi
olkoon hiljaiseen viikkoon sopiva, virsi 72, joka ei ole tutuimmasta päästä virsiä, mutta jossa on kauniit ja puhuttelevat sanat:
| 1. Nyt liehuu viiri Kuninkaan ja loistaa ristin salaisuus. On Kristus kuollut. Kuollessaan hän voitti meille elämän. 2. Ja kylkeen kaikkein pyhimpään on keihäs haavan puhkaissut, ja Kristus uhriverellään voi kaikki synnit pestä pois. 3. Näin ristinpuusta ulottuu kaikille Luojan rakkaus. Oi terve, uhri, ristinpuu! Me kumarramme Kärsijää. | 4. Oi risti, loistat kirkkaana nyt purppurassa Kuninkaan. On paratiisin ruusuja nyt Golgatalle puhjennut. 5. Hän kaikki kauhut helvetin on kuolemallaan voittanut, toi saaliin tuonelastakin ja maksoi lunnaat maailman. 6. Oi terve, toivo ainoa! Vain ristiin katsoo syntinen. Myös kärsimyksen aikana me ylistämme Voittajaa. |
Venantius Fortunatus 568. Suom. V. Arti 1963, Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.
Rauhallista ja siunattua hiljaista piinaviikkoa, arvoisa lukijani!