06.03.2015 - Kevätsiivousta

Otsikko on ehkä turhan lupaava, sillä siivoukseni on ollut kodin perussiivous eilen ja vaatekaapin raivaus.

Makuuhuoneessani on kolme kaappia, joista kaksi on kohtuullisessa kunnossa. Kolmannessa ovat käyttövaatteeni, kolmella hyllyllä. Kahdella alimmaisella on ompeluun liittyvää omaisuutta, niihin en ole kajonnut. Mutta käyttövaatteet nakkelin hyllyiltä, pyyhin hyllyt ja järjestin uudelleen. Periaatteeni oli se, että vaatteet, joita oikeasti käytän ja jotka tuottavat iloa, pääsevät takaisin kaappiin.

Kolme muovikassillista

diskasin. Ne ovat autossa odottamassa kierrätyslaatikkoon viemistä. Koska en pidä mustista vaatteista, ne joutivat pois, paitsi pari hihatonta hellepaitaa.

Nyt vaan ilolla kurkistelen vaatekaappiin vähän väliä. Kolmas hylly jouti puolikäyttöisille vaatteille sekä yövaatteille, jotka tavallisesti ovat lojuneet pitkin kylpyhuonetta. Uusi kuri niillekin.

En oikein tiedä, mihin suuntaan raivuutani jatkaisin. Olohuoneen nurkkakaappi on kohtalaisen ähkykunnossa, mutta en ole varma, jaksanko ottaa sitä ohjelmaan. Keittiönkaapit sen sijaan pitäisi taas järjestää. Pursuilemista olen havaitsevinani.

Naisten kauneuskutsut

olivat luonani eilen illalla. Siitä tämä "kevätsiivous". Totisesti pitäisi kutsua useammin vieraita ja noudattaa ankaralla vimmalla Marttojen ohjetta: "Älä laske mitään kädestäsi tuolille ajatellen: jätän sen tuohon hetkeksi."

Mary Kay

tuote-esittelijä hemmotteli tytärtä, miniää ja miniän äitiä sekä minua toista tuntia. Hoidimme kätemme ylellisillä tuotteilla, sen jälkeen kasvot. Sen jälkeen olimme vielä kauniimpia kuin ennen ja ainakin hyvällä tuulella juomaan teetä ja syömään pojan anopin maukasta leipää.

Ja olihan mukana Mandakin. Lapsiparan pasmat menivät sekaisin, sillä hänen piti silmä kovana seurata uurastustamme kauneutemme eteen äitinsä sylistä niin ettei hän ennättänyt iltauniaan ottaa. Kiva ilta meillä oli kaikkineen ja sovin vielä uudenkin tilaisuuden kutsua eri naisia hemmottelemaan itseään.

Espanjaa

pitäisi harrastaa enemmän! Talvilomaviikko teki takapakkia oitis ja keskiviikon tunti oli työläs. Joka päivä olisi hyvä jotain tehdä asian eteen, mutta se tahtoo jäädä. Aika ei muka riitä tai ei ole riittävästi motivaatiota.

Liikunta

tarkoittaa nykyään uimahallia kerran viikossa, siellä vesijuoksua (kolme viimeistä kertaa) ja uimista (7km tänä vuonna tähän mennessä).

Kävellyt olen vuoden alusta reilut 300 km, lenkkeillyt noin 60 km, joka on siis tiukkaa kävelyä tai puolijuoksua tai jonkin sortin laahustelua kuitenkin. Juoksua on kertynyt 40 km, mistä on varmaan puolet kävelyä. Olen juossut vain uimareissuja tai ylipäänsä matkoja jonnekin tai jostain pois.

Minusta on mielekkäämpää juosta vaikkapa uimaan kuin juoksennella muuten vaan turhan päiten. Olen hyötyhakuinen tapaus. Mutta ehkä turhan päiten juoksentelukin kiinnostaa taas, kun kelit paranevat. Juoksulenkkareita käytän kuitenkin aina, kun ajattelen yhtään juosta.

Oikea kinttu vähän moittii juoksua, joten ei minusta kovin kaksista juoksijaa kehity enää tässä iässä, mutta ei haittaa.

Pyöräily on ollut vähän ikävää, sillä pyöräni kirskuu jostain syystä kuin kurkilauma. Ei huvita paljon kruusailla. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä äänet tulevat, vaikka olen yrittänyt seurata ääntä. Ääni tosin seuraa minua, missä ajelenkin. En tarvitse kilikelloa kertomaan, että täältä tullaan! No, Petri on tulossa sitä syynäilemään huomenissa ja ehkä nastarenkaankin voi kohta vaihtaa pois.

C.O.Rosenius kertoo

Yksin armosta -kirjasessaan nasevasti uskon pääkohtia:

"Niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät." -Ef 1:4

- - Ennen syntymäämme, ennen taivaan ja maan syntyä - - Jumala valitsi meidät lapsikseen ja perillisikseen.

- -Hän ei katsonut mihinkään meissä, vaan yksinomaan Kristukseen. Vaikka syntisyytemme olisi tuhat kertaa suurempi, se ei kuitenkaan voisi tehdä tyhjäksi tätä valintaa ja estää pelastumistamme Kristuksessa. Tämän pelastuksen perusta on niin luja ja varma, että ei syntimme, ei sydämemme pahuus eikä perkeleen raivo pysty sitä horjuttamaan.

Vaikka syntisi painaa raskaana vaakakupissa, painaa kuitenkin tuhat kertaa enemmän se mitä Jumala on tehnyt. Jos aiot kääntymykselläsi, katumuksellasi ja rukouksellasi jotenkin varmistaa pelastuksesi, olet myöhässä.

Jumala  valitsi meidän Kristuksen tähden jo ennen maailman luomista. Kristuksessa - ei sinussa eikä minussa eikä kenessäkään muussa. Kristuksen avulla Jumala on selvittänyt tilimme, ja Kristuksessa hän on tehnyt sovinnon kaikkien syntisten kanssa.

- - Pelastuksemme on yksin Jumalan teko, yhtä täydellisesti kuin koko maailmankaikkeus on hänen luomuksensa.

On hyvin lohdullista,

tuo Roseniuksen sana, että tuhat kertaa enemmän on Jumala tehnyt. Se on hyvä muistaa, kun synti ja omat epäonnistumiset painavat eikä niistä tahdo saada rauhaa. Hän, Jeesus, on meidän rauhamme ja häntä on katsottava eikä omaa sisintä, josta ei mitään hyvää löydy. On suurta armoa saada uskoa syntinsä anteeksi ja luottaa Jumalan lupauksiin. Siihenkin, ettei hän koskaan meitä jätä eikä hylkää.

Siunattua loppuviikkoa, arvoisa lukijani! Minä lähden Arin luo ja illalla tapaamaan nuoriani.