19.12.2014 - Lumi toi valoa!

Päivät vilahtavat monissa tapaamisissa ja menoissa. Lisäksi olen kävellyt avannolle monena päivänä, joten kirjoittaminen on viivästynyt, mutta ehkäpä edellisessäkin oli pureksimista hetkeksi.

Tänä syksynä

olen voinut kai paremmin kuin koskaan. Elämässäni on ollut tervettä tasapainoa. En tosin tiedä, onko epätervettä tasapainoa olemassa, mutta tarkoitan sitä, että olen ollut onnellinen.

Edelleenkin unet väistyvät, jos seuraavana päivänä on sovittuja aikatauluja. Stressinsietokykyni on madaltunut. Olen kuitenkin osannut vähän hellittää, ainakin joissakin asioissa. En tarpeeksi ehkä, mutta jonkin verran.

Eilen sairaalassa

väsähdin. Pieniä vastoinkäymisiä, jotka tuntuivat räjäyttävän koko pankin. Kun joku minulle vieras, mutta ystävällinen ihminen jutteli vieressäni hyvän tovin, en meinannut jaksaa kuunnella häntä, sillä samalla Ari yritti saada yskäistyä ja oli muutakin hälyä ympärillä. Sanoin Arille, että perjantaina en tule, koska on saatava levätä. Huomenna kylläkin menen taas.

Leipomisterapiaa

olen harrastanut kai joka päivä. Hedelmäkakuista olen oikein innostunut. Kun äiti mainitsi tänä aamuna tekevänsä suolasarvia niin minä myös. Ensimmäiset uunissa. Teen vain pieniä annoksia, lämmin ja hyvä tuoksu tuovat hyvää mieltä.

Siivouspuoli

on vähän sisarpuolen asemassa, mutta ei täysin unohdettu. Jauhokaapin järjestin ja löysin jotain vanhentuneita ruoka-aineita. Pari muutakin laatikkoa kävin läpi samalla imuroiden jauhopölyt pois ja laatikot pyyhkien. Mielessäni on vielä tiskikaapin ritilät, jonain päivänä pesen kai ne.

Lattioiden suhteen en ole tehnyt mitään ja tavaraa on liikaa siellä sun täällä. Mutta olo on kotoinen kaiken keskellä. Kynttilöitä polttelen, jouluvaloilla valaisen huoneita ja niin on rauhaisa tunnelma.

Espanjaa olen joka päivä

vähän kuunnellut lähes joka päivä, etten unohda sitäkin vähäistä, mitä olen oppinut.

Lopuksi jätän erään

raamatunkohdan sinulle, arvoisa lukijani, mietittäväksi. Se puhutteli minua eräänä yönä, kun uni ei tullut ja menin lukemaan Raamattua. Suorastaan kavahdin sitä, mitä jakeet minulle puhuivat:

Kun Hiskia oli ottanut kirjeen lähettiläiden kädestä ja lukenut sen, hän meni temppeliin ja levitti sen Herran eteen.  Ja hän rukoili Herraa näin:

"Herra, Israelin Jumala, sinä jonka istuinta kerubit kannattavat! Sinä, yksin sinä olet maailman kaikkien valtakuntien Jumala. Sinä olet luonut taivaan ja maan.

Käännä nyt korvasi puoleemme, Herra, ja kuuntele! Avaa silmäsi, Herra, ja katso! Kuule Sanheribin sanat, jotka hän on kirjoittanut pilkaten elävää Jumalaa. 

On totta, Herra, että Assyrian kuninkaat ovat tuhonneet kaikki kansat ja niiden maat ja heittäneet tuleen niiden jumalat. Mutta ne eivät olleetkaan oikeita jumalia, vaan ihmiskätten työtä, puuta ja kiveä, ja niin he saattoivat tuhota ne.

Nyt, Herra, meidän Jumalamme, pelasta meidät hänen käsistään, jotta kaikki maailman valtakunnat oppisivat tietämään, että sinä yksin olet Herra ja Jumala!" -2 Kun 19:14-19

Kaunis auringonnousu

jonain aamuna tällä viikolla tuossa kuvassa. Lunta on tullut, tänään satoi vettä, sitten räntää. Nyt alkaa taas pakastua yötä kohti, joten ehkä lumi pysyy kuitenkin, se mitä vielä on jäljellä.

Olen keskeyttänyt

kirjoittamisen monta kertaa, sillä monta vierasta on käynyt, siis ystäviä ja poikakin vaimoineen. Itse olen poikennut eräässä naapurissa laululla toivottamassa hyvää joulua ja kipaissut Tarzanin ovella hyvän joulun merkeissä.

Nyt saunaan. Siunausta sinulle, hyvä lukijani!