22.12.2014 - Hyvää Joulua!

On päästy jouluviikolle. Miten onkin niin monia asioita joulun alla, jotka vievät voimia, vaikka suurin osa asioista on miellyttäviä ja toivottuja! Varmaan pimeys vaikuttaa väsymiseen, mutta uskon, että joulun tunnekylläisyys kuluttaa!

Otin muutaman kuvan, joiden kautta toivotan hyvää, siunattua joulua, sinulle arvoisa lukijani. Kiitos, että teet mahdolliseksi kirjoittamiseni. Enhän toki pitäisi blogia, jos tätä ei kukaan lukisi ja jos en koskaan saisi palautetta!

Enkelikynttilän

sain mummuni uskonystävältä, joka oli Kemistä kotoisin, Aino Skanz, vanha, lempeä mummu. Enkeli rukoilee ikkunallani lyhdyn sisällä ja taivaalliset valot (led-valot) valaisevat rukoilijaa.

Tuollaiset muotoon valetut kynttilät ovat huonosti palavia, ja olen tosi iloinen, etten ole missään vaiheessa polttanut tätä enkeliä, vaan se on säilynyt muistona, jonka haluan säilyttää.

Enkelikranssin,

jossa on valot, ostin edelliseen kotiin, jossa oli paljon huoneita ja tilaa. Jostain syystä tämä koriste juuri tuo mieleen kodin, jossa asuimme lasten kanssa 14 vuotta. Sekin koti oli pelkkää armoa meille: iso omakotitalo, jossa oli tekemistä pojille, kun halkoja piti hakata polttopuiksi ja ensin hakea niitä peräkärryllä mailta.

Nykyisin ajaessani tuon kodin ohi Sepänkyläntiellä näen istuttamani juhannusruusut, joita on pitkä rivi kadun vieressä. Istutin yhden monena vuonna peräkkäin. Viime kesänäkin niissä oli runsaasti valkoisia ruusuja.

Luultavasti köynnösruusut on hävitetty, sillä talossa tehtiin lähtömme jälkeen remonttia ja talon perustuksia kaivettiin ulkopuolelta.

Joulukuusi

oli tärkeä lapsena. Ensimmäisenä yhteisenä jouluna Arin kanssa ostimme kuusen ja muistan, että oli tunteikas joulu Turussa, kun olimme kahdestaan. Tiesimme silloin, että odotan vauvaa, mutta emme olleet kertoneet siitä vielä kai kenellekään.

Omien lasten kanssa meillä oli myös yleensä oikea kuusi, myöhemmin muovinen, mutta siitä en ole koskaan pitänyt. Se ei tuonut joulutunnelmaa.

Parina jouluna olimme Arin vanhempien luona tai Arin sisaren perheessä tai he meillä. Kun Arin sairaus eteni, oli hyvä syy ruveta pitämään joulua vain oman perheen kesken ja olihan meillä jo monta lastakin vähitellen.

Eniten mielessäni

on joulu, jolloin kuuntelin koko jouluyön Arin rohinaa ja mittailin kuumetta. Aamulla seitsemältä tilasin ambulanssin ja menimme keskussairalaan. Lapset jäivät kotiin nukkumaan, ehkä kävin jollekin heistä sanomassa, että me menemme nyt.

Kun menin Aria katsomaan silloin jouluna, se oli vaikeaa. En meinannut uskaltaa mennä huoneeseen, sillä en tiennyt, millainen näky siellä odotti. Niistäkin on Jumalan armon avulla päästy eteenpäin.

Joosef, Maria ja Jeesus-lapsi

ovat kipsisiä hahmoja, jotka saimme vuosia sitten lapsuudenystävältäni Helinältä. Niiden ympärille on kertynyt koko tallin väki ja enkelit.

Kynttilälälyhdyn sain toiselta lapsuudenystävältä vuosia sitten. Kerran se putosi ja hajosi moneen osaan. Laitoin jo palat roskakoriin, mutta en malttanut mitenkään luopua siitä. Otin ne ja liimasin vähitellen yhteen. Lyhdystä tuli vähän epämuotoinen, mutta se puhuttelee minua tällaisena. Sydänaukot viestittävät rakkautta, ystävien rakkautta ja Jumalan.

Hyasinttitelineen sain 92-vuotiaalta sukulaistädiltä, joka on ollut minulle enemmänkin kuin täti. Ostin uudet hyasintit telineeseen, kun edelliset kuivuivat. Liina pöydällä on äidin nuoruudessaan kutoma ja sen takia arvokas. Minulla on paljon äitini tekemiä käsitöitä ja olen niistä tietysti iloinen.

Jouluvaloja ja koreja

Eräältä sukulaiselta olemme saaneet runsaasti erilaisia leipäkoreja ja ne ovat tarpeeseen, kun leivon usein ja paljon. Korit valojen alla ovat uudet, ne sain juuri eräältä lähiystävältä.

Ruoka on uunissa,

sillä pian tulee nuorin poika vaimoineen Tampereelta joululomalle. Kalaa ja perunoita on tulossa ruuaksi. Limput ovat nousemassa, tuoksu on yhtä jouluinen kuin limppu itse.

Luumut porisevat kattilassa, riisipuuro on jo kulhossa kannen alla.

Eilen tapasin monia

ystäviä, sillä olin ensin Sley:n messussa, jossa soitti puhallinorkesteri joululauluja ja saimme laulaa mukana. Kahvittelun jälkeen menin Kohtaamispaikalle Kansanlähetyksen seuroihin. Tilaisuuden jälkeen meillä oli muutaman ihmisen kanssa palaveri. Suunnittelimme joulukuvaelmaa aatoksi.

Menen aattopäiväksi

järjestämään yhdessä noin 10 ihmisen kanssa jouluateriaa ja ohjelmaa ihmisille, joille ei muuten tulisi joulua tai ainakin se olisi yksinäisempi ja köyhempi. Sen jälkeen käyn Arin luona ja on minulle kutsu pojan anoppilaan sen jälkeen. No, sinne asti en vielä mieti.

Huomenna

on Arin syntymäpäivä. Tarjoan osaston väelle kakkua ja pullaa sekä kahvia omaisille, joille sitä ei ole tarjolla, vaikka monet heistä ovat kaiket päivät auttamassa omaisiaan osastolla heitä syöttäen ja kuljettaen. Hetken aikaa kahvia oli tarjolla, mutta köyhyys kai iski ja tarjoilut loppuivat.

Kala alkaa levittää tuoksua

uunista. On aika pistää sulka telineeseen ja rientää keittiöön.

Hyvää Joulua ja Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa sinulle, arvoisa lukijani! Kirjoittelen jossain vaiheessa, kun aikaa ja voimia liikenee.