12.12.2014 - Taivaan esikartanoissa!
Kategoriat: Ajankohtaista
Uusi, ihana uuni!
Leivät onnistuivat hyvin ja nyt ovat uudet limput uunissa. Minusta leipominen on tosi hauskaa ja terapeuttista puuhaa. Leivän leipominen ehkä mukavinta siitä päätellen, että sitä teen eniten.
Toisinaan olisi hyvä, jos olisi muukin pakastin kuin tuollainen pikku koppero, mikä minulla on jääkaapin alapuolella. Mutta parempi ehkä ettei ole, sillä hamstraisin varmaan kamalasti sitä sun tätä. Ja pienissä erissä voin hyvin leipoa, tuleepa niitä ihania tuoksuja!
Hautajaisissa
tänään oli niin surullista ja samalla niin voimakas taivastoivo läsnä, että itkin sumeilematta. Oli lohdullinen ja hyvä olo koko iltapäivän tilaisuuden ajan. Esirukoilija lähti lepoon, nyt Herra lähettäköön uusia rukoilijoita muurin aukkoja täyttämään.
Tapasin vanhoja ystäviä, esirukoilijoita hekin. Sanoivat joka päivä rukoilevansa Arin puolesta; se on heille annettu rukoiltavaksi. Armoahan tällainen on, että joku rukoilee Arin ja minunkin puolesta. Itsekin toivoisin olevani parempi rukoilija. Herra siihen auttakoon, itse siihen en kykene.
Aamujuoksut
ehdin tehdä ennen sadetta. Puoli tuntia menee aika kevyesti, tai ei kevyesti, mutta menee. Keväällä sitten on pantava iso remmi päälle, jos maratonille aion.
Tämän hetkinen sää on minulle mieluinen, paitsi sade. En kaipaa lunta, koska silloin tulee myös jäätä, ja siitä en pidä. Mutta muutaman asteen lämpötila, kuiva keli on lempikelini.
Hukkako vei?
Nyt jo tiedän, paljonko kaloreita palaa puolessa tunnissa, joten päätin, etten käytä sykemittaria näillä puolen tunnin lenkeillä. Ryhdyin kuitenkin etsimään sitä, mutta se on kadonnut. Tai ei varsinaisesti kadonnut, minä vain en tiedä, mihin olen sen laittanut. On siis tehtävä raivaustöitä.
Puhdistin liesituulettimen eilen, joten pienoinen siivousvire on päällä. Aina joulun ja juhannuksen aikaan muistan mummuni sanonnan, joka juontui jo ajalta ennen häntä: Jos ei olisi joulua ja juhannusta, niin ihmiset hukkuis p-aan.
En soisi niin käyvän, joten yritän siivoilla ja raivailla heti, jos suotuisa vimma iskee. Muutenhan siitä ei mitään tulekaan. Tältä illalta työt on tehty. Asetun pian sohvalle lukemaan. Peruutin saunan, en jaksa tänään saunoa. Ehkä huomenna.
Hyvät lukijani. Pyydän esirukousta erään ystävän puolesta. Hän on ikäiseni nainen, joka on vuosia kärsinyt kovista selkäkivuista. Eläkettä hänelle ei ole myönnetty, vaikka asia on ollut vireillä usein. Rukoillaan, että tässä asiassa tapahtuisi Jumalan tahto: Herra paranna tämä selkäkipuinen nainen tai jos et paranna, niin anna hänen päästä eläkkeelle. Sinulla, Herra, on kaikki valta tässä asiassa. Odotamme sinulta apua:
Ne jotka häneen katsovat eivät joudu häpeään.
Voi hyvin, arvoisa lukijani!
Loppuvirsi
muistotilaisuudessa oli tänään riemullinen ylistysvirsi, joka kohotti mielen taivaallisiin. Se on virsi 345:
| 1. Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä, jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää Jumalan suurta hyvyyttä, että saisimme taivaassa häitä viettää Karitsan suuressa salissa, että saisimme taivaassa häitä viettää Karitsan suuressa salissa. 2. Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, kun saan olla morsian Jeesuksen, oi rakkaus suuri, oi ääretön armo, kun saan olla morsian Jeesuksen, ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla, ääretön armo ja rakkaus, ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla, ääretön armo ja rakkaus. |
Suomalainen 1863. Virsikirjaan 1986.