Kategoriat: Muu kirjoitus
Meidän on usein vaikea siirtää kirjatietoamme arkiseen elämään. Jos olemme oppineet, että kuumeista potilasta pitää viilentää, me viilennämme häntä päästä varpaisiin, vaikka hänen jalkansa ja kätensä olisivat jääkalikat.
Kun itse tulen hikisenä ja kuumissani lenkiltä, puen kevyesti ylleni kunnes lämpö alkaa tasaantua. Jos jalkani ovat pakkasesta kylmettyneet, laitan kuitenkin villasukat jalkaani, kunnes jalat ovat lämpimät.
Kuinka moni potilas makaa jalat jäässä ja särkevinä vuoteessaan, kun hänellä on kuumetta? Kehon kuumuus ei siirry jalkateriin, joissa on huono verenkierto, vaan niitä pitää auttaa lämpiämään ja muuta kehoa on viilennettävä. Lapasetkin voi laittaa käteen, että ne lämpiäisivät ja olo olisi siedettävä.
Ja jos potilas suinkin voi ilmaista itseään, häneltä voi kysyä, hyvänen aika! Kunpa osaisimme ajatella, miten itse toivoisin itseäni kohdeltavan, kun olen avuton enkä voi itseäni auttaa. Sen sijaan asetumme usein autettavan yläpuolelle ja luulemme tietävämme, mikä hänelle on hyväksi.
Oi, kun meidän on vaikea asettua toisen asemaan!