07.11.2014 - Kävellenkin ehtii!

Heräsin kuuden maissa

ikävään uneen. Rukoilin, mutta jäi epämiellyttävä olo enkä enää saanut unta, vaikka väsytti kyllä noustakin.

Jäisten kelien takia

kävelemiseen pitää keskittyä, että pysyy pystyssä. En vaan ole saanut aikaiseksi laittaa jääpiikkejä kenkiin, vaikka ne minulla on. Sitten liukastelen, kun en muuta voi.

En olisi viitsinyt lähteä uimareissulle, mutta vielä enemmän harmitti ajatus jäädä sisälle. Niinpä lähdin liikkeelle ja virkeä olo tuli.

Kävin paitsi uimassa, jossa tapasin tutun rouvan pitkästä aikaa, myös kirjastossa. Lainasin espanjankielisen äänikirjan ja löytöpöydältä nappasin pari kirjaa.

Auton lämmitystolppa

on joko epäkunnossa tai jotain muuta häikkää on, niin etten saa autoa lämmitetyksi. Jäät sentään sain kravatuksi tuulilasista ja peitetyksi lasin, niin ettei se jäädy uudestaan umpeen. Soitin huoltomiehelle, mutta ei häntä ole näkynyt toistaiseksi.

Pyörähuoneeseen pääsi

tänään, tulitikuilla sulattelin lukon. Lopulta en kuitenkaan ottanut pyörää, vaikka raahasin sen jo ulos ja puolen tunnin päästä taas takaisin. Kaikkinainen sählääminen johtuu siitä, että olin aikeissa mennä sairaalaan, mutta en vaan jaksakaan! Tai jos menen, niin en jaksa illalla raamattupiiriin.

Huomenna joka tapauksessa menen sairaalaan, joten on parempi pysyä poissa sieltä tänään. Ari tosin olisi eri mieltä, jos kysyisin, mutta en kysy enkä halua mennä väsyneenä sinne.

Valitusvirsi

näyttää olevan tämän päivän juttuni. Ettei se olisi pelkkää sitä, kerrottakoon hyvä uutinen:

TÄNÄÄNKIN SAAMME ELÄÄ ARMOSTA

JA USKOA SYNTIMME ANTEEKSI IHAN VAAN ARMOSTA,

JEESUKSEN TÄHDEN.

PAREMPAA UUTISTA EI OLEKAAN,

JA SITÄ MIETTIESSÄ NARINATKIN UNOHTUVAT!

Roomalalaiskirjeen selityksiä

Andersenin kirjasta Uskosta uskoon.

  Se, jonka kokemukset Jumalasta eivät perustu Raamattuun ja joka ei uudistu Raamatun antaman Kristus-todistuksen kautta, ei ole kristitty. Kuinka monia "jumalakokemuksia" hän sitten sanoo kokeneensakin, ne eivät ole muuta kuin hänen oman uskonnollisen tarpeensa ilmentymiä. s. 32

Andersen kirjoittaa, että jos olemme tulleet uskoon löytämällä Raamatusta Kristuksen ja jos Raamattu on se lähde, jonka avulla olemme tulleet uskoon,

on uskomme syntynyt Sanan välityksellä ja meillä on elämä Jumalan yhteydessä.

Jos uskomme voi uudistua sisimmästämme tulevien suorien äänien ja kokemusten perusteella, ilman Raamatun todistusta Kristuksesta, me elämme ilman Kristusta.

Andersen osoittaa monin tavoin, että jos emme ole kiinni Jumalan sanassa, ja jos ei uskonelämämme ole Sanan varassa, se ei ole silloin Jumalan varassa.

Andersen selittää Paavalin suhtautumista toisiin uskoviin:

...tunsi mitä voimakkainta halua päästä Roomassa asuvien uskovien yhteyteen. Tämä on voimakas todistus siitä, että kaikki, jotka tuntevat Kristuksen, tulevat läheisesti sidotuiksi muihin uskoviin.

On arveluttava merkki, jos tunnustavat kristityt voivat elää yhtä hyvin yksinään, ilman muiden uskovien seuraa. Se on merkki siitä, etteivät he joko tunne Kristusta - heillä on siis väärä tunnustus - tai että elämä heissä on sammumaisillaan ja kuolee.

Alkukristittyjen voimanlähteistä huomattavia olivat toiset kristityt, yhteinen usko, sanoo Andersen.

Nähdessään heidät Paavali kiitti Jumalaa ja sai lisää rohkeutta. Apt 28:15

Rohkeus lisääntyy toisten uskovien tapaamisesta, yhteisten kokemusten jakamisesta, jota olemme saaneet Sanan kautta. Yhdessäolomme tulisi siis olla sellaista, että se tekee eläväksi Sanassa olevaa Kristusta. s. 36

Kun Jeesus siunasi leivän, hän oikeastaan kiitti Jumalaa, sanoi Markus Pöyry jossain opetuksessaan. Niinhän se tapahtui! Eli siunaus leipään tuli Jumalaa katsomalla.

Samaa "kaavaa" käyttäen Andersen opettaa, että meidän rakkautemme Kristukseen ei kasva ja huoli toisista kristityistä ei synny tuijottamalla omaan rakkauden puutteeseemme tai tuskaamme. Se syntyy katsomalla Kristukseen, hänen rakkauteensa ja tuskaansa. Tuo on varmasti totta!

Espanjan kuuntelua

Kuuntelin äänikirjaa. Ensin tuntui, etten ymmärrä juuri  mitään, mutta vähitellen aloin erottaa tuttuja sanoja. Pelkällä sanojen lukemisella ei pitkälle pötkitä. Voi olla, etten pötki muutenkaan, mutta ainakin on yritystä, että jotain oppisin.

Raamattupiiriin

viikon lopuksi tänä iltana. Luultavasti lähden kävellen. Kun en kerran voi juosta, voin ainakin kävellä, sillä  jalkasärky alkaa helpottaa päivä päivältä.

Adiós, arvoisa lukijani. Aksentti tuli varmaan väärin päin, mutta voit lukea suomeksi: näkemiin!