Kategoriat: Ajankohtaista

Tähän päivään olen tyytyväinen, vaikka kaikki ei mennyt kuten ajattelin olevan parasta. Päivä on kuitenkin illassa, hyvillä mielin odotan yön tuloa ja uuden päivän koittoa, jos Herra sen suo.

Äidin mehuja, vuodelta 2013. Juotu jo!

Yöllä heräsin

ja tuumin, että on syytä rukoilla, jos kerran herää. Rukousaiheitahan ei puutu. En muista enää, mikä asioista nousi mieleeni, mutta hetken päästä nukahdin uudestaan.

Minua on myös rohkaissut joidenkin ystävieni toteamus, että tässä iässä unta ei tarvitse niin paljon. En siis panikoi, kun unta ei heti tule tai herään. Ehdin nukkua riittävästi, vaikka unen määrä olisi vähäisempi jonain yönä.

Kävelin keskussairaalaan

verikokeisiin kahdeksan jälkeen. Löysin mainion tölkkiapajan eräältä kentältä matkallani. Onneksi oli pussi mukana niin että sain kuljetetuksi tölkit kauppaan, rahat pistin plakkariin.

Jännitin vähän, tuleeko jalkani kipeämmäksi, mutta selvisin reissusta. Kävelin päivän mittaan ehkä 7 km, kun menin myöhemmin nuorisokahvilaan ja vielä lähetyskodille.

Haastattelu

tai sen tapainen minulla oli kahvilassa vastaavan henkilön kanssa. Sain paperin, jossa minut valtuutettiin vapaaehtoistyöhön Walkersiin. Ensi viikolla menen jälleen muutamaksi tunniksi. Myöhemmin on luvassa muutama konsertti nuorille ja sinne aion mukaan auttamaan. Sukan kutominen edistyi, samoin tein espanjan tehtäviäni. Nuoria kävi aika reipas porukka ja tuvan toinen huone oli täynnä nuoria siinä vaiheessa, kun lähdin kotiin.

Paketit matkaan

Onneksi oli perunamuusia

monen päivän takaa vielä jäljellä, ettei tarvinnut ryhtyä suurisuuntaiseen ruuanvalmistukseen. Vispipuuroakin oli, ja kuvittelin lähteväni pyörällä viemään Romanian lasten joulupaketit lähetyskodille.

Mitä vielä,

pyörähuoneen munalukko oli umpijäässä eikä auennut hyvällä (=lukkosula) eikä pahalla (=väkivaltainen reuhtominen). Niinpä jouduin marssimaan jalan ison kassini kanssa noin kilometrin matkan.

Samalla jäin kutomaan sukkaa naisten kanssa, jotka olivat käsitöitä tekemässä. Aina ystävällinen Marlee halasi, kun tapasimme pitkästä aikaa! Veisasimme minun mielivirteni ja rukoilimme myös.

Soma elokuva

oli A perfect day, jonka olin lainannut kirjastosta. Siinä söötti perheenisä saa potkut töistä ja ryhtyy kirjoittamaan kirjaa. Yllättävä menestys vie isän mennessään ja perhe on hajoamaisillaan. Ystävien ihmeelliset väliintulot estävät eron ja tuovat perheen taas yhteen. Mukavaa katsottavaa näin joulun lähestyessä, sillä elokuvassa vietettiin joulun aikaa ja siinä oli myös hengellistä perspektiiviä mukana eikä mitään räävittömyyksiä. Kyynel silmässä sitä katselin.

Caption

Skipataan joulu -dcd:n

skippasin. En jaksanut katsoa, liikaa hässäkkää. Kyseisen kirjan olen lukenut monesti. Kirjan voi lukea rauhassa ja levossa ja nauttia. Hässäkkää katsoessa tulee itse sekapäiseksi.

Ladies in lavender oli koskettava. Kaksi sisarusta löytää rannalta nuoren pojan, joka jää eloon ja jota he alkavat omia. Näin he käyvät, varsinkin toinen naisista, läpi omaa elämäänsä ja rakkauden puutetta ja kaipuuta. Hyvä elokuva se oli.

Uskosta uskoon

on Öivind Andersenin erinomainen teos Roomalaiskirjeestä. Siteeraan sitä jälleen, kun olen vähän edennyt lukemisessani.

Jumalan valtakunnassa on eräs peruslupaus: ihmisen elämä ja hänen tekonsa tulevat juuri sellaisiksi, millainen on hänen suhteensa Kristukseen. s. 24.

Luther hyökkäsi kiivaasti kaikkia heitä vastaan, jotka sanovat kohtaavansa ja elävänsä todeksi Jumalan välittömästi. Hän sanoi, että se on pahojen henkien tunnusmerkki, sillä ne puhuvat suoraan sielulle eivätkä Sanan kautta.

Hänen, joka haluaa totella Jumalan ääntä, pitää totella Jumalan sanaa. Olkoon meistä kaukana se, että kieltäisimme Jumalan voivan muistuttaa meitä ja puhua meille suoraan. Kyllä hän voi. Se kuitenkin edellyttää sitä, että ihminen on uskon ja Sanan välityksellä uudestisyntynyt Jeesukseen Kristukseen sekä oppinut erottamaan Pyhän Hengen äänen vääristä jäljitelmistä, tai että tavalla tai toisella hänen aikaisemmin lukemansa tai kuulemansa Sana alkaa suoraan ja yhtäkkiä vaikuttaa sydämessä.

Molemmissa tapauksissa pitää muistamisen tai ilmestyksen vahvistaa todenmukaisuutensa sillä, että se toteuttaa Raamatun totuutta sen mukaan, kuin se siinä tilanteessa on ajankohtainen sille ihmisille, jota se koskee. Ellei se näin vahvista itseään, se on ja jää vaikuttavaksi valheen hengeksi. s. 32,33.

Meillä kaikilla on luonnostamme, lihantekona, kyky ajatella Jumalaa. Siksi voimme niin helposti sekoittaa tämän ajatellun "Jumalan" siihen Jumalaan, joka on antanut meille Sanan ja sen välityksellä ilmestynyt Kristuksessa. Joka uskoo "jumalaan" , rukoilee häntä ja elää tälle "jumalalle", jota hän ajattelee ja joka elää hänen mielikuvituksessaan, ei tee muuta kuin mitä pakanat tekevät. Hän muodostaa itselleen Jumalan omasta tietoisuudestaan ja omasta uskonnollisesta vaatimuksestaan. s. 32.

 Voisin siteerata

Andersenin kirjan melkein kokonaan ja näköjään niin teenkin! Yritän hillitä kuitenkin itseäni ja tuoda vain joitain kohtia, jotka toivottavasti puhuttelevat sinuakin, arvoisa lukijani, kuten ne puhuttelevat minua. Siksi olen ne kirjoittanutkin.

Rauhallinen ilta,

pian aika mennä levolle. Odotan vielä ystävän puhelinsoittoa, tyttären kanssa olin juuri puheissa. Herra kanssasi, hyvä lukijani!

Rukoillen eteenpäin!