19.10.2014 - Sadesunnuntai!

Kahdentoista viikon juoksuohjelmani mukaan kuudes viikko päättyy tänään. Tähän asti matkat ovat olleet korkeintaan 5 km luokkaa. Tälle päivälle oli ensimmäinen 7,5km lenkki. Minä vähän etuilin ja juoksin sen jo eilen.

Tälle päivälle luvattiin sadetta, eikä se tuntunut hauskalta juoksemista ajatellen. Lisäksi minua jännitti, pystynkö juoksemaan noin tunnin lenkkiä ja halusin päästä kokeilemaan. Saunailtakin lenkin jälkeen tuntui hyvältä.

Miten juoksu sujui?

 Ensimmäiset muutamat kilometrit jäivät tossun alle ilman sen suurempia esteitä kuten epätodellista vessahätää. Kun matka eteni ja Korkeamäellä tuli jonkin verran mäkistä maastoa, minun piti keskittyä hengittämiseen, pulssi huiteli 180 luokkaa. Alamäessä hiljensin tietoisesti vauhtia, vaikka en todellakaan yrittänyt pitää kovaa vauhtia yllä.

 Viereisen kuvan otin kerran lenkin jälkeen ja tuossa olen suhteellisen normaalin näköinen. Eilen en meinannutkaan yrittää kuvaa, ei tullut mieleenikään. Olin kyllä tosi iloinen ja tyytyväinen, että pystyin juoksemaan tuon matkan!

Lauloin mielessäni raamattulauluja koko matkan. Juoksu tahdittui laulamisen mukaan.

Herra on minun paimeneni... ps 23

Isä meidän...

Minä nostan silmäni vuoria kohti... ps 121

Minä ylistän sinua Herra... ps 30

Otin taskuuni listan, johon olin kirjoittanut raamattulaulujeni alkusanoja ja niin sain treenatuksi monia sellaisia raamatunkohtia, joita en ole pitkään aikaan laulanut. Sanat ovat aika hyvin mielessäni, sillä aikoinani harjoittelin niitä varmaan sata kertaa kutakin ennen kuin aloin muistaa ne ulkoa.

Tulevat juoksut

Seuraava ja pisin juoksu ohjelmassani on vasta 6 vk kuluttua, 10 km. Nyt se tuntuu utopialta enkä ole varma, juoksenko sitä tänä syksynä. Mutta tuo 7,5 km on joka viikko listalla kerran tai pari. Sen lisäksi lyhyempiä matkoja tai juoksua-kävelyä.

Kenties menen pururadallekin juoksemaan. Jos menisin autolla Hietasaareen, voisin juosta sieltä pururadalle ja takaisin ja käydä uimassa sen jälkeen.

Toisaalta olisi kätevää, jos minulla olisi kännykkä, jolla voisin mitata matkaa, mutta minulla on vain vanha nokialainen, enkä oikeastaan edes halua uudenaikaista. Olen hyvin epätekninen ja minusta on kiusallista opetella jotain, mikä on minulle vaikeaa, jos se ei ole välttämätöntä.

Netissä on kaupungin kartta ja sieltä voi mitata matkaa, olen opetellut! Sitä paitsi juoksen, kuten olen sanonut, ainakin tähän asti aina samaa reittiä.

Vierailuja

Eilen aamulla tuntui siltä, että nyt olisi keksittävä jotain, etten mökity. Leivoin kakun ja pakkasin potkuhousut kassiin ja ajelin Isoonkyröön. Menin katsomaan serkun vauvaa, joka on vasta reilun viikon ikäinen. Pieni, nätti ja tosi suloinen!

En ollut kauan, pikainen visiitti vain, että äiti pääsi lepäämään, kun vauvakin alkoi nukkua. Synnytyksen jälkeen ei kaipaa pitkällisiä vieraskäyntejä, mutta omasta kokemuksesta arvelen, että huomioiminen on tärkeää.

Oma äitini tuli aina mahdollisimman pian pullakranssin kanssa katsomaan minua, kun sain uuden vauvan. Se oli minulle tärkeää.

Kyläintoni

ei sammunut siihen. Päätin poiketa samalla reissulla ostamaan viimeinkin Kaisa Joupin toisen runokirjan ja hänen korttejaan.

Rouva itse oli naistenpäivillä, mutta mies ja kirjoja oli kotona, kuten myös Kaisan painattamia joulukortteja, joita ostin sen verran kuin kukkarossa oli lantteja.

Luin kirjan illalla

ja se oli hyvä. Kaisa kertoo naakoista, joiden asuttama savupiippu on tukittu. Kaisa huutelee niille, että menkää muualle asumaan, muuttakaa vaikka Vöyrille... Kyllä minua nauratti!

Kaisan runotyyli oli kehittynyt mielestäni kovasti ensimmäisestä, vaikka siitäkin tykkään yhtä paljon. Kirja maksaa 15 e ja sen tuotto menee kokonaan Kansanlähetykselle.

Runot ovat arkielämästä, realistisia kuvauksia ihmisen ja Kaisan itsensä raadollisuudesta - ja joka runossa tulee ilmi se, että Jeesus on toisenlainen. Hän rakastaa ihmistä pyyteettömästi ja on kuollut meidän syntiemme tähden. Suosittelen kovasti näitä runoja. Ne ovat mielenterveydellisestikin terapeuttisia. Saa nauraa ja tulee hyvä mieli.

Kyröstä Laihialle

Vieläkään en viitsinyt mennä kotiin. Soitin ja ajoin kylään Laihialle ystäväperheeseen. Mielessäni oli kyllä eräs kirjaystävänikin, joka asuu nykyään Laihialla, mutta Marjukka oli ollut aamusta asti mielessäni ja koin johdatusta kyllä, kun menin hänen kotiinsa.

Juttelimme, kahvittelimme perheen kanssa ja rukoilimme. Oli hoitava iltapäivä. Iloiten ajelin kotiin sen jälkeen. Sitten lenkille ja saunaan!

Aamusella

kuuntelin puolitorkuksissa sohvalla maatessani radio deitä ja sieltä Kansanlähetyksen ohjelmaa, jossa puhui Jukka Kalloinen. Aiheena oli rakkauden kaksoiskäsky.

Onneksi kirjoitin ylös asian, joka puhutteli minua, sillä nyt en sitä muistanut. Jukka puhui pöpöistä kynnen alla ja miten se on todistettu ja miten se liittyy päivän aiheeseen. Itse jatkoin ajatuksen lentoa.

Kynsiemme alla ja käsissämme on miljoonia bakteereja. Sen me uskomme, sillätiedemiehet kertovat siitä. Ei mitään epäilystä, etteikö se olisi totta. Jumalan Sana puolestaan ilmoittaa, että sydämemme on läpeensä paha ja turmeltunut. Ja on meillä siitä todisteitakin, ei tarvitse kuin olla rehellinen ja tutkistella itseään hiukan.

  Uskommeko Sanan, joka kertoo millaisia me olemme sydämeltämme, vai luotammeko omiin tunteisiimme tai kuvitelmiimme omasta kuvitellusta hyvyydestämme?

Minua pysäytti erään ihmisen kertoma, että Jumala näytti, kuinka hänen sydämensä on kuin käärmeen pesä. Iljettävää! Ja sellainen se on, minunkin sydämeni. Ei se siitä parantelulla tai uskottelulla muutu.

Tämän syntisen sydämen kanssa meidän ei kannata kuvitella, että kyllä me itse pärjäämme, kunhan Jumala vähän auttelee. Joku opetti, että se, joka luovuttaa kokonaan sydämensä ja itsensä Jumalalle ja ottaa vastaan kaiken hänen apunsa, minkä hän Jeesuksessa tarjoaa on rikkaampi kuin se, joka itse muka tekee osan ja Jeesus saa täydentää loput, mihin hän ei itse pysty. Jälkimmäinen jää kokonaan itsensä varaan, sillä ei Jeesus voi tulla likaiseen sydämeen. Hän voi tulla sinne vain, kun on saanut pestä sen verellään puhtaaksi. Emme voi elää sekä maailma että Jeesus sydämessä.

Kiusallista meille on se,

että emme muutu täydellisiksi tässä elämässä, vaikka olisimme kuinka uskovaisia. Jumalan silmissä olemme täydellisiä, kun Jeesus asuu sydämessämme, sillä silloin Jumala näkee vain Jeesuksen. Mutta ihmisinä me lankeamme edelleen syntiin, teemme väärin, puhumme väärin ja pahasti. Meidän on tehtävä parannusta synneistämme.

Meidän tulee ojentautua 10 käskyä toteuttamaan, mutta emme saa kuvitella, että pystyisimme sen avulla pelastumaan. Jos ei täytä koko lakia, joutuu kadotukseen. Koska emme pysty sitä täyttämään, meidän onnöyrryttävä ja uskottava, että Jeesus on lain täyttänyt ja pantava toivomme häneen. Jeesuksen veren tähden me pelastumme, emme minkään omien tekojemme.

Kesä on mennyt,

auttamattomasti. Mutta ei se mitään, sytyttäkäämme kynttilä ja eläkäämme kaamosta sen valossa. On asioita, joihin voi keskittyä kotona, kun ulkona on pimeä.

Kirkkoon

viideltä, tai jo vähän ennen. Kirjastonkatu 5:een. Markus käynee Arin luona ennen messua. Itse vien voileipiä kirkkokahville.

Seurakuntaamme Mikaeliin kuuluu joitakin lapsia. Heillä on kuulemma kaksi juhlapäivää viikossa:

karkkipäivä perjantaina ja kirkkokahvit pyhänä!

Siunattua pyhäpäivää, arvoisa lukijani!