21.10.2014 - Flunssaa teettelee!
Kategoriat: Ajankohtaista
Eilen hääräsin liikaa kaikenlaista. Ei siinä mitään, mutta uimisen jälkeen menin Walkers-kahvilaan, eikä minulla ollut villatakkia. Oli vähän viluinen olo.
Muuta ei tarvittu ja tänään olen koko ajan viluinen ja flunssa koputtelee tuloa tehden.
Lenkki jääköön
tältä päivältä. On vain levättävä, kun on siihen mahdollisuus. Onneksi sentään kävin marketissa, jossa tapasin Raikulin. Tunnen hänet muutaman vuoden takaa, uskovainen ihminen. Meillä oli antoisa keskustelu, pidän Raikulista. Rehellinen, vilpitön ihminen, kovia läpi käynyt.
Netistä opetuksia
Viime päivinä olen kuunnellut sivuilta
http://www.evank.org/sivu2.php
useitaOlavi Peltolan luentoja. Vanhurskauttamisesta ja Roomalaiskirjeestä. Syvällistä, armollista opetusta. Olen saanut sisäistä hoitoa ja levollisuutta sydämeeni.
Suosittelen kuuntelemaan noita, sinuakin, hyvä lukijani, joka et pidä itseäsi uskovaisena ja ajattelet, etteivät tuollaiset asiat voi sinua koskettaa. Tulet yllättymään, miten paljon ne koskettavat ja osoittavat, että me uskovaiset olemme yhtä raadollisia kuin kuka tahansa.
Usko on se, mitä me tarvitsemme kestääksemme. Se syntyy Jumalan sanan ääressä, kasvaa ja lisääntyy.
Markus Pöyry puhui sunnuntain saarnassa Jumalan rakastamisesta. Ei kukaan voi rakastaa Jumalaa, ellei tunne häntä. Mutta kun opimme tuntemaan, millainen Jumala on, mitä hän ajattelee meistä ja kuinka hän rakastaa ja hyväksyy sinut ja minut tällaisena kuin olemme, se synnyttää vastarakkautta. Ja miten ihanaa on tietää olevansa taivaallisen Isän rakastama lapsi! Tiedätkö sinä sen, hyvä kuulijani?
Eräässä opetuksessa
Peltola siteerasi Loy Johnsonia (en ole varma, kirjoitetaanko noin):
Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on se, että hän menestyy kuin hän ei ole siihen valmis.
Peltola puhui Joosefista, joka kertoili ennen aikojaan uniaan veljilleen. Joosef osasi selittää vankitoveriensa unet Jumalan avulla. Hän vannotti vapaaksi pääsevää kertomaan hänestä faaraolle, että voisi vapautua, sillä ei hän ollut mitään väärää tehnyt. Vankilaan Joosef kuitenkin jäi, kunnes kaikki toivo vapautumisesta oli mennyt. Sitten Jumala näki, että nyt on aika: Joosef on kypsä astumaan tehtävään. Jumala vapautti hänet vankilasta. Joosef ei voinut omilla teoillaan mitenkään jouduttaa vapautumistaan.
Näin on meidänkin kohdallamme. Voimme olla aivan levossa luottaen, että Jumala kyllä näkee vankilamme. Kun aika on, hän vapauttaa ja nostaa meidät, mutta ei ennemmin. Me tulemme näkemään, että kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme, kun luotamme häneen, olemme hänen lapsiaan.
Kalliopohja-kirja,
Bo Giertzin huipputeos, tuli kuunnelluksi loppuun, kun olin Arin luona eilen. Odotan postista Celia-kirjastosta lisää hänen kirjojaan kuunneltavaksi Arin kanssa.
Hänen artikkeleitaan näyttää olevan Luther-säätiön sivuilla. Käynkin niitä lukemassa, kun ennätän.
Ari
on voinut tasaisesti. Aika limainen hän on ollut viime viikkoina, mutta ei mitään erityistä muuta. Hyvällä tuulellakin hän on tapansa mukaan ja Markushan on käynyt hänen luonaan sunnuntaina ennen messua antamassa ehtoollista ja pitämässä pienoisjumalanpalveluksen. Olen siitä hyvin kiitollinen. Uskon, että tuo tilanne on noteerattu myös taivaassa.
Itse istun aina Aria vastapäätä keinussa, jalat tuolilla, virkkaan tai kudon. Näin voin myös heilutella nenäliinaa ja puhdistaa Arin nielua, kun hän yskii, kun olen "oikeakätisesti" hänen edessään. Eilen ostin kahvit ja pullan kahvilasta, ja monesti keskeytin syömiseni Arin yskimisen takia. Mutta vähitellen tilanne rauhoittui eikä Arin tarvinnut kakistella kurkkuaan.
Mielelläni kävisin useammin Arin luona, mutta teen minkä voin. Eilen totesimme taas, että elämämme on hyvin: vaikka sairaus kestäisi ja jatkuisi, kaikki on hyvin meidän välillämme ja me kestämme Jumalan avulla.
Siitä olen oikein kiitollinen Jumalalle, ettei Arilla ole kipuja.
Virren 434 myötä Jumalan siunausta, arvoisa lukijani:
1. |
3. |
Hans Utbø 1870, pain. 1880. Suom. Mikael Nyberg 1920. Virsikirjan lisävihkoon 1963.