17.10.2014 - Mieli virkeänä!

Niin laulut laulettiin

Olin eilen vanhainkodilla/sairaalassa ja menimme Arin kanssa lauluhetken pitoon juhlasaliin. Noin 30 ihmistä oli mukana, muutama tyttönenkin. Hekin esittivät toivelauluja, heille tuttuja, kutenKuule Isä taivaan pyyntö tää.

Oli helppo ja mukava laulaa. Ensi kertaa potilaat tai heidän omaisensa toivoivat laulut, niin että minä sain  vain laulella menemään.

Lopuksi lauloin joitakin raamattulauluja, joita olen itse säveltänyt. Ne ovatkin melkein ainoita, jotka osaan ulkoa!

Arin kanssa

kuuntelimme monta tuntia jälleen Kalliopohja-kirjaa, bo Giertzin upeaa teosta. Tilasin celia-kirjastosta lisää tuon tunnetun Ruotsin piispan kirjoja kuunneltavaksi, kun Ari todella nauttii kuuntelemastamme.

Tämä kappale vain naisille!

En tiedä, onko sivuillani mieslukijoita. Jos heitä on, niin varmasti he kiinnostuvat juuri tästä luvusta. Jos siis luet tätä, hyvä mies, niin kerropa vaimollesi/siskollesi/tyttärellesi terveisiä!

Arvoisa nainen: koska olet käynyt gynegologilla viimeksi? Toivottavasti siitä ei ole paria vuotta enempää. Itse kävin juuri ja hyvä kun kävin. Yleensä käynnit jäävät viiden vuoden väleihin ja siihenkin on syynsä: silloin on joukkotarkastus (55v tänä vuonna, seuraavaksi 60v). Taasen terveydenhoitaja muistutti, että papa-koe ei osoita, jos munasarjoissa tai kohdussa on jotain muutoksia.

Ja kuten ennenkin sain aikaiseksi vääntäytyä gynegologille. Naispuoliselle, kiitos. Nyt olikin jotain häikkää, mutta ilmeisesti ei mitään vakavaa. Mutta on se kummallista, että kun jokin todellinen uhka tai sairauden mahdollisuus tulee tarpeeksi lähelle, silloin myös elämän rajallisuus siintyy silmien eteen ihan uudella tavalla.

Siteeraan Leena Törmäsen runoa hänen kirjastaan Suru on tosikko ja lähtee. - Olen siteerannut samaa runoa myös toisessa blogissani, koska se on minusta hyvin puhutteleva:

Terveys

 

Varastettiin

enkä edes

tiennyt omistavani.

Siis rakas sisareni, kuka oletkin: kiittäkäämme terveydestämme, kun se meillä on! Ja mikäli jotain siitä on otettu pois, niin olkaamme toistemme tukena, että jaksaisimme. Jumala siihen meitä auttakoon ja viisautta antakoon!

Tässä miehetkin saavat tulla taas lukemaan

vaikka, kuten sanoin, ovat he lukeneet edellisenkin kappaleen, mutta se suotakoon heille. Niin me naisetkin olisimme tehneet, jos meiltä jotain olisi kielletty!

Arin kanssa

eilen oli oikein mukava iltapäivä. Olenpa kiitollinen todella Arista, siitä, että hän ON, ja että olemme kohdanneet silloin kauan sitten. Me katotaan tää juttu loppuun asti, Arin sanoin.

Ilahdun suunnattomasti, kun Ari on täysillä mukana kuuntelemassa ja nauraa samoille asioille kuin minä. Se on avioliitossa hyvin tärkeää.

Tunteet tarvitsevat tilaa

Tänään on ollut onneksi päivä, jolloin ei ole kalenterissa mitään pakollisia menoja. Niinpä olen voinut itkeä tirauttaa, kun kuuntelin aamullaErik Ewaldsin opetustaKuunteleva lähimmäinen. Siinä oli jotain, mikä kosketti.

Sosekeittoa

Lukija ei varmaan usko, että jälleen on sosekeitto porissut Kyyhkytupani liedellä.  Sämpylät leivoin nousemaan heti herättyäni, sillä leipä oli tyystin lopussa. Puolukkavispipuuroa söin aamupalaksi. Sitä innostuin tekemään pari päivää sitten, kun rakas naapurin mummo toi sellaista minulle. Pullia en tehnyt, vaikka niitäkin hän toi minulle ja iloisin mielin nautin ne kahvin kanssa silloin heti.

                        Teatteri, elokuvat ja konsertit

eivät kiinnosta minua! Totesin sen eilen jälleen, kun kävelin teatterin ohi ja näin ihmisten kiiruhtavan näytökseen. Tosin viimeksi pari vuotta sitten katsomani teatterikappale oli hyvä, kertoi miehen ja naisen erilaisuudesta -Ilkka Aro sitä yksin esitti. Se oli erinomaisen nautinnollinen esitys!

Tavallaan nautin ajatuksesta, että jotain tuollaista kulttuuritouhua on. Mutta itse en vaan jaksa istua aloillani niin että kuuntelisin tai seuraisin sellaista. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä menisin, jos Ari olisi kanssani ja voisin hänen kanssaan jutella ja vaihtaa ajatuksia ja viettää aikaa hänen kanssaan siten. Mutta voi olla, etten sittenkään olisi kiinnostunut. Ehkä olen epäkultturelli tyyppi vaan kerta kaikkiaan. Tai sitten nautin liikaa omin nokin olemisestani!

Voin kuunnella konsertin radiosta, jos sattuu huvittamaan, mutta aika harvoin sellaista sattuu. Joskus joulun tai pääsiäisen tienoilla niin voi päästä käymään.

Sen sijaan murhajutut ovat alkaneet kiinnostaa. Työ kirjastossa paljasti minusta tällaisen rikoksiin kiintyneen puolen. Toisin sanoen se, että ihmiset lainasivat runsaasti kyseisiä teoksia oli minulle yllätys ja päätin tutkia asiaa. Olen aina inhonnut jännitystä, en kestä sitä. Mutta Hercules Poirot on herrasmies kuten myös Miss Marple on siveä neiti-ihminen, ja partaveitsen terävällä älyllään he ratkaisevat kiperät rikokset.

Lopputulos on aina minulle yllätys: kertaakaan en ole keksinyt, kuka voisi olla mahdollinen murhaaja. Sen sijaan nautin kauniista maisemista, vanhoista autoista ja linnoista. Ehkä tämä on ohimenevä hurmio, mutta tätä nykyä virkkaustani siivittävät kyseiset filmit, silloin kun niitä innostun katsomaan.

Luepas tämä!

Juurikasvu-kustannus on julkaissut  v. 2007 tämän erinomaisen tärkeän kirjasen, jonka Jouko Nieminen Kokkolasta on kirjoittanut.

Hän kertoo uskoon tulostaan, harhaan menostaan ja Jumalan johdatuksesta, jonka avulla hän ei mennyt liian pitkälle "voitelussaan", jonka hän sai ns.Nokia-missio ilmiön yhteydessä. Tämä liikehdintähän levisi myös Kokkolaan ja lopputuloksen me tiedämme.

Tosin monet jäivät koukkuun "voiteluun" eikä sieltä välttämättä voi edes päästä pois, jos on tarpeeksi pitkälle harhautunut.

Itse olen ollut kuuntelemassa Niemistä sekä hänen opetustaan myös cd:n kautta. Hän on hengellisesti raitis ja puhuu asiaa. Tämän ajan kristittyjen pitäisi ehdottomasti kuulla hänenlaistaan opetusta.

On uskomatonta

että aikanamme ei arvostella juurikaan hengellisiä epäterveitä ilmiöitä. Kuitenkin Jeesus itse nimenomaan sanoi: ÄLKÄÄ EKSYKÖ, kun opetuslapset kyselivät lopunajoista. Eli eksyminen on hyvin todennäköistä, nimenomaan uskovien, sillä eiväthän pelastumattomat eksy, sillä he eivät ole vielä tulleet totuutta tuntemaankaan! He ovat eksyksissä ilman eksytystäkin.

Meille uskoville

Jeesus sanoo:

Kun nämä tapahtumat alkavat, niin nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä!

Ja ihan lopuksi, arvoisa lukijani

kuva Kalarannasta, joka on minun lempikuvauskohteeni: