28.09.2014 - Kirkkopäivä!

Lauantai oli hyvä päivä. Aamulla luin Raamattua tapani mukaan. Viestittelin naapurin kanssa, jonpa puoliso oli joutunut sairaalaan. Sukulaisten kanssa soittelin, veljeä onnittelin nimipäivän johdosta ja rupattelimme muutenkin. Tuuli oli ankara. Edellisenä iltana myrskysi, kun pidimme Airamin luona raamattupiiriä. Sellainen kunnon syysmyrsky, pimeää, tuulista ja rankkasateista.

Uimassa

Tuuli oli navakka, mutta lähdin marssimaan meren rantaan ja uimaan. Vaikka olen maksanut avantouimareiden merkin lokakuun loppuun, käyn mieluummin laiturilla, jolloin minulla on ikioma pukuhuone: koko laituri.

Minullahan on kätevä "yhden naisen pukukoppi". Iso kangas, jonka keskellä on reikä. Pujotan sen pääni yli ja sen alla on helppo vaihtaa vaatteet, vaikka olisi muitakin paikalla. Nautin, kun voin tehdä asiat omalla tavallani.

Urho Muroma

sanoo jossain puheessaan:  MINÄ EN OLE KOSKAAN OIKEIN MAHTUNUT PAPIN KAAPUUN.Olen ennenkin siteerannut tätä ajatusta. Se sopii minuunkin: en halua kulkea jonossa, jossa kaikki tekevät samalla lailla. Oikeassa jonossa kulkemisessa ei ole mitään väärää tai huonoa, mutta johdatuksia on monenlaisia.

Kuten sekin mies,

jonka Jeesus oli parantanut ja joka julisti ja paransi. Opetuslapset eivät tykänneet, kun tämä ei seurannut heitä, opetuslapsia, vaan kulki omia teitään. Mutta Jeesus oli kutsunut miehen tuolle tielle. Jeesuksella on monenlaisia seuraajia, eivät kaikki ole samassa laumassa. Meidän on vaan joskus vaikea sietää niitä, joilla on toinen polku kuin meillä. Olennaistahan on vain se, että Jeesus on se, jota seuraamme. Vain se tie vie taivaaseen Jumalan luo ja pelastaa meidät.

Arin luona

leikkasin hänen hiuksensa ja menimme alakertaan juomaan kahvia ja istuskelemaan. Juttelin joidenkin tuttujen kanssa siellä. Kuuntelimme viktor-laitteelta Raamattua, Ari taisi nukahtaakin välillä. Minä keinuttelin tyytyväisenä ja meillä oli kaikki hyvin.

Omat poikamme ovat sen ikäisiä nyt kuin Ari oli terveenä ollessaan. Tuossa kuvassa hän vaihtaa renkaita autoon ja Jyrki on apumiehenä.

Elämä tuo tullessaan muutoksia, joten on ensiarvoisen tärkeää muistaa, että meidät on kutsuttu rakastamaan ja olemaan toistemme rinnalla sekä ylä- että alamäessä. Eikä helppo elämä ole tae onnellisesta elämästä. Voi olla jopa päinvastoin. Haasteet ja selviytymiset kiperistä tilanteista lisäävät voimaa ja kestävyyttä. Arista en luovu, me katsomme tämän jutun loppuun asti - Arin sanoin.

Katkeruus jäytää kuin syöpä

sanoo Raamattu. Sitä on varottava, siitä on sanouduttava irti, kun se langettaa verkkojaan päällemme. Sen se tekee. Tunnistan tunteen erinomaisesti, sillä se ei ole vieras minulle. Pyrin kuitenkin hätistämään sen tiehensä, Jumala on minua siinä auttanut sanansa kautta.

Juoksemassa

kävin aamupäivällä. Minullahan on 12 viikon juoksuohjelma, nyt on kolmas viikko lopussa. Kävelin ensin minuutin, juoksin 21 minuuttia ja kävelin reilut 3 minuuttia kotiin.

Kotona vasta huomasin, että olin unohtanut laittaa pohjalliset kenkiin. Käytän yksiä ja samoja pohjallisia sen jälkeen, kun ne tehtiin keväällä minulle Askel-klinilla. Ne maksoivat muutaman satasen, mutta nyt jalat eivät kipeydy.

Ihmettelin hiukan kenkien väljyyttä, mutta eivät ne pahalta tuntuneet ilman pohjallisiakaan. Olen kovasti kiitollinen, että voin juosta. Viime vuonna tai joskus aiemmin vähän yrittelin, mutta koin, ettei ole minun lajini, olen liian vanha. Mutta netin kautta saatu juoksuohjelma on oikein suositeltava!

Muutama on innostunut juoksuhaasteesta, jonka itse sain ja jota yritän jakaa teillekin, arvoisat lukijani:

Ensi kesänä puolimaratonille!

Veljeni järjesti pienimuotoisen puolimaratontapahtuman Nivalassa Pyssykankaalla elokuussa. Tavoite oli, että kaikki pääsevät perille ja niin tapahtui. Joukkueita oli kolme, kussakin viisi juoksijaa, jotka pitivät huumoria, juoksua ja tsemppiä yllä ajatuksella kaveria ei jätetä. Minusta tuo on hieno idea.

Kesään on aikaa,

joten nyt on reilusti aikaa alkaa kohottaa kuntoa. Itse ajattelen, että jos veljeni pystyi hölkyttelemään tuon matkan, minäkin pystyn. Ja sinä, hyvä lukijani, voit rohkeasti ajatella, että jos tuo mummeli sen tekee, niin siihen pystyy melkein kuka vaan. Puolimaratoneja järjestetään monissa paikoissa, itse menen Pyssykankaalle elokuun lopussa, jos veljeni saa pistetyksi pystyyn systeemit. Kuka haluaa tulla samaan joukkueeseen kanssani?

Mieliala

nousee, kun on tavoitteita, päämääriä, yhteistyötä. Kun on joku, jota rakastaa, kun on mielekästä tekemistä. Tämän tapaisia ajatuksia vaelluksemme vetäjä luki meille aamuisin lipunnoston yhteydessä Äkäslompolossa.

Sosekeitto

lämpiämään, lukuhetki ja kolmeksi Sley:n messuun. Käyn säännöllisesti luterilaisessa messussa Biblionissa, kirjastonkatu 5:ssä klo 17. Se pidetään kahden viikon välein. Joka toiseksi pyhäksi osuu usein Sley:n messu Kirkkopuistikko 10:een, jolloin menen sinne kolmeksi. Kuuntelen myös netistä saarnoja ja opetuksia, erityisesti Markus Pöyryn, jolla on armoitus opettaa ja selittää alkukielen sanoja.

Leppoisaa pyhäpäivän jatkoa, arvoisa lukijani!