29.09.2014 - Kokemuskouluttajana tänään!

Heräsin jo kuudelta, kun valmistelin menoani Ammattikorkeakouluun kertomaan oman tarinani sosionomiopiskelijoille. Eli millaista on elää perheessä, jossa joku sairastaa ms-tautia.

Opiskelijoita oli vajaa 20. Opettaja oli minulle tuttu, olemme tehneet yhteistyötä jo useana vuotena samoissa merkeissä. Menen ensi viikolla toiselle ryhmälle kertomaan suunnilleen samat asiat. Vaikka joka kerta tulee kyllä kerrotuksi vähän erilailla. Vastaanottajat vaikuttavat osaltaan siihen.

Vaikka homma kesti vajaan tunnin, olin ihmeen poikki sen jälkeen. Soitin lapsuudenystävälle, hän oli yrittänyt tavoittaa minua. Kerroin kuvassa olevasta elämänkaaresta, sillä kaaren sanoma oli yllättävä.

Koetapa tehdä itsestäsi vastaava, mikäli olet 50+ ikäinen. Se kummastutti, että matkaa 60 ikävuoteen näyttää olevan enää pieni rahtu! Mielessäni ajattelen, että siihen on hirmuinen matka vielä.

Ikään kuin edessäni olisi pitkiä vuosia ja ehkä jokunen vuosikymmenkin vielä. Mutta tuossa kaaviossa tulevat 5 vuotta ovat kovin lyhkäinen matka!

Tuo punainen piste on olen minä nyt. En ihmettele, että tuollaisia elämänkaaria tai miksi niitä missäkin sanotaan, tehdään erilaisissa tilanteissa. Niiden kautta realisoituu oma elämä hiukan toisennäköisenä kuin on kuvitellut. Joka tapauksessa on mielenkiintoista tehdä jana elämästään ja ripotella sinne elämänsä vaikeita/ihania/alku-/lopputapahtumia.

Señor Peregrino, Cecilia Samartinin romaani, tuli juuri uunista ulos. Eli siis luin sen, toistamiseen. Kiinnosti espanjalaistaustan takia, ja tarinaan liittyi myös pyhiinvaellusta Espanjassa. Itse kertomus on hyvin kaunis ja ihana. Suosittelen. Samartin on kirjoittanut neljä romaania, minulla on toinen odottamassa, sitä en ole aiemmin lukenut.

Kuvagalleria

on uutta kotisivullani, oletkohan huomannut? Olen laittanut sinne jo jonkin verran kuvia, lisään ja täydennän sitä, kun ehdin.

Lukemani kirjat

on Jyrkillä työn alla. Siinä hänellä onkin urakkaa, kuulemma työ on puolivälissä. Sittenhän näemme, miten ne toimivat, mutta käsittääkseni niistä tulee paljon paremmat kuin tähän asti.

Uimassa

kävin taas tänään. Ensin en ollut varma, menenkö edes tänään, sillä väsytti siihen malliin. Mutta käveleminen raikkaassa tuulessa teki vain hyvää. Vesi oli vieläkin noin 10-asteista, ilma vähän lämpimämpi. Tuuli oli kohtalaisen navakka.

Jalka puutuu!

Kirjoitellessani koneella tai oikeastaan noustessani päivällä ylös, vähän säikähdin. Olin kyllä huomannut, että oikea jalkani on puutunut, mutta nyt se ei ottanut kunnolla alle ollenkaan. Melkein kaaduin! Vähitellen se alkoi kantaa. Kerran ennenkin on käynyt näin, mutta jalka ei silloin pettänyt yhtä pahasti.

Autolla ajaessani samaista lonkkaa alkaa pakottaa ja olenkin usein noussut kävelemään kesken matkan. Siis Nivalan reissulla esimerkiksi. Ei sentään kaupunkiajossa tarvitse jaloitella. Sepäs vasta olisikin hankalaa. Veri ei ilmeisesti pääse kiertämään, kun istun.

Uutta sosekeittoa

on taas kattilallinen. Siitäpä passaa syödä huomisenkin ajan. Jälleen keitossa on hiukan eri koostumus, mutta sitä parempi. Sulatejuustolla se on helppo maustaa eikä suolaa tarvitse lisätä. Vaikka nestettä laittaisin kuinka vähän, aina sitä on vähän liikaa. Mutta senpä voi tosiaan juoda, kun laittaa mukiin eikä tuhlaa altaaseen.

  Raamatun sana

 HERRA, SINÄ VALMISTAT MEILLE RAUHAN. MYÖS SE ON   SINUN TEKOASI, NIIN KUIN KAIKKI MITÄ ME OLEMME  SAANEET AIKAAN. -Jes 26:12

Mukavaa iltaa, arvoisa lukijani!

jk. Huomenna menen pitkälle lenkille Rinkelin kanssa!