25.09.2014 - Päivä illassa!

Viime yönkin vetelin sikeitä unia, mutta vieläkin vähän matkaväsymys painaa. Vai liekö jo muuta väsymystä!

Kävin uimassa, merivesi oli enää +10 asteista, ilman lämpö 12-13 astetta. Ihanhan tuo virkisti, kävellessä alkoi taas veri kiertää.

Kuvagalleria

on avattu. Siis minun on mahdollista laittaa kuviani sinne näkyville. Jyrki laittoi hyvät ohjeet. En ymmärtänyt niistä höykäsen pöläystä. Jotenkin sain keploteltua sinne joitakin kukkakuvia. Jatkan uurastusta, kunhan ennätän ja taidot lisääntyvät.

Etsin uimakuvaa, mutta kun tuo marjastuskuva osui silmiini, laitoinkin sen. Minusta se on hauska kuva: termospullo on kuulunut vakiovarusteisiini vauvasta lähtien.

Wycliffe-rukouspiiri

kokoontui tänä iltana eräässä perheessä. Saimme kaksi uutta rukoilijaa mukaan ja se oli tarpeen. Kaksi muutti juuri muualle ja meitä on vain kourallinen aktiiveja. Itse olen ollut mukana seitsemisen vuotta, tuon kuvan iän verran siis!

http://www.wycliffe.fi/?x147396=254855

Linkistä pääset katsomaan Wycliffen sivuja. Luin sieltä juuri mielenkiintoisen kertomuksen, jonka eräs kielenkääntäjä kertoo.

Uudet piiriläisemme olivat vaikuttuneita mahdollisuudesta rukoilla niin laajan kentän puolesta, jota teemme tuossa piirissä. Me vain rukoilemme meille lähetettyjen aiheiden puolesta ja myöhemmin kuulemme, miten Jumala on missäkin päin maailmaa vastannut rukouksiin. Tule mukaan, jos haluat olla mukana suuressa työssä!

Matkakertomus

Äkäslompolosta jatkuu, kolmas vaelluspäivä. Yöllä oli ollut pakkasta 7 astetta. Päivästä näytti tulevan aurinkoinen, sadevaatteita ei tarvittaisi tänään. Lipunnosto oli tavanmukaisesti vähän ennen kahdeksaa, sen jälkeen aamupala ja eväiden teko.

Ajoimme bussilla Ylläkselle. Sieltä lähdimme vaeltamaan metsässä kiemurtelevaa lumista polkua tunturille.

Kuljin toisen kannoilla, pistelimme reipasta vauhtia. Välillä pidimme hetken paussin, niin että porukka oli koossa ja hörppäsimme vettä ja niin taas matka jatkui.

Osa ryhmästä lähti lyhyempää reittiä takaisin bussille, osa meistä jatkoi pitempää reittiä. Oli mahtavaa, että polut olivat hyvin merkittyjä niin ettei missään vaiheessa tullut eksynyt olo.

Jossain kohden emme meinanneet tietää, kumpaa kahdesta polusta pitäisi seurata, mutta juuri silloin toista polkua tuli vastaan kulkijoita ja niinpä jatkoimme sitä pitkin.

Linkusilmä

oli kaunis, karu suojärvi. Ingrid kysyi ennen järvelle tuloamme, tuletko uimaan. Totta kai. Järvi oli mutapohjainen. Sen havaitsin siinä vaiheessa, kun kapusimme pois järvestä.  Sieltä ei niin vain tultukaan. Jalat upposivat mutaan, ja meillä oli täysi työ kivuta rannalle. Kyllä meitä tyttöjä nauratti!

Ne vähät vaatteet, mitä meillä oli päällämme, olivat aivan mudassa kuten me itsekin. Mutta vesi oli lämmintä, minun mielestäni, ja uiminen virkisti, sillä  olimme jo pistelleet pitkän matkan. Reitti oli kaikkiaan reilut 10 km.

Minulla on uimisestamme kuvakin, mutta en ole saanut sitä vielä. Laitan sen sivulle sikäli kuin se on kestää sensuurini.

Linkusilmän rannalla oli kota, jossa paistoin edellisen päivän eväsmakkarani. Sen olimme saaneet Pallas-tunturireissua varten, mutta lumimyrskyssä tunturissa ei tullut nuotionteko mieleen kenelläkään, kun siellä ei ollut mitään katosta.

Nuotiopuita oli mukanamme, yksi tai kaksi niiden repussa, joihin sellainen mahtui. Minun pieneen reppuuni ei mahtunut.

Kahvi maistui taas ja leivät myös ja niin jatkoimme matkaa.

Olen tosi iloinen, että uskaltauduin matkalla puhumaan ruotsia. Ihmiset olivat oikein ystävällisiä jokainen. Mutta vaikea on kaivaa esiin sanoja, jotka ovat painuneet muistikopan pohjalle, mutta ei hätää: käytin suomenkielisiä sanoja ja niitäkin kaikki ymmärsivät sen verran, että tulimme juttuun.

Matkan jälkeenpuhuin jopa eilen vesijumpassa ruotsia, sillä 4/5 olivat ruotsinkielisiä. Minähän ihan innostun! Ehkä sekin, että espanjan tunnilla joudumme puhumaan jo keskenämme, vaikka emme osaa kuin kysyä, mitä kuuluu, mikä sinun nimesi on. Ja nekin sujuvat vielä heikosti. Mutta ymmärretyksi tuleminen on tärkeämpää kuin oikeakielisyys!

Sykemittari

minulla oli mukanani koko ajan kävellessämme. Oli mielenkiintoista seurata, miten pumppu teki töitä ylämäessä ja paljonko kaloreita kului. Sain mittarin äitienpäivälahjaksi, se oli hyvä lahja!

Välillä näkyi hirven jälkiä, sanoivat jälkiasiantuntijat.

Tuntui helpottavalta, kun pääsimme takaisin lähtöpaikkaan. Kolmen päivän vaelluksista oli selvitty. Hyvä mieli, nyt evästystä ja sitten Mailan kauppaan ostoksille. Vähän tuliaisia lapsenlapselle, muutamat sukat.

Saunaan pääsimme heti majalle tultuamme joka ilta. Sen jälkeen kävin kävelyllä ja poimin pussiin puolukoita kotiin eväiksi. Niitä taidan vielä viilin kanssa syödä iltapalaksi.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!