Kategoriat: Ajankohtaista

Tänään ei ole satanut, aamulla +9, merivesi +17 astetta.

Etsikkoajasta on varmaan monella sama käsitys kuin mitä itselläni on ollut tähän asti. Että se on aika, jolloin Jumala erityisesti kutsuu ihmistä, ja että Hän tekee sen kahdesti tai kolmesti elämämme aikana.

Markus Pöyry selitti asian toisin ja perusteli sen tietysti Jumalan sanalla. Etsikkoaika on aina silloin, kun Jumalan sanaa opetetaan, puhutaan ja luetaan. Jumala etsii Sanansa kautta ihmistä ja kutsuu häntä seuraamaan.

Meidän ei siis tarvitse pelätä, että olisimme menettäneet tilaisuutemme, että etsikonaikamme olisivat ohitse, sillä vielä saa maassamme julistaa evankeliumia, ilosanomaa Jumalan valtakunnasta, Jeesuksesta. Ja tänä päivänä meillä on mahdollisuus tulla hänen tykönsä, ensimmäistä kertaa tai sadatta kertaa. Aina uudestaan ja uudestaan.

Jumalalla on vain päivän vanhoja lapsia, on joku sanonut. Joka päivä on uusi armon ja uskomisen päivä. Emme elä eilisellä mannalla. On saatava uusi ateria joka päivä.

Petri kävi välillä, jatkan. Itsekin olin lenkillä, kaupassa ja kävelemässä. Tänään ei tosiaan, kumma kyllä, ole satanut.

Aamuinen raamatunluku puhutteli minua kyyneliin asti. En tosin tiedä syytä, mikä siinä itketti, mutta se ehkä selviää joskus myöhemmin.

Jaakob oli ollut veljeään paossa 20 vuotta, niin kai se oli. Hän palasi rikkaana miehenä, kahden vaimon, kahden sivuvaimon, lapsilauman, palvelijoiden ja eläinten kanssa. Kun hän kuuli, että velipoika on tulossa vastaan 400 miehen kanssa, hän kauhistui. Eesau kenties vihaa häntä vielä ja tappaa heidät kaikki.

Oli tehtävä suunnitelma. Jaakob lähetti monta laumaa lahjaksi veljelleen:

200 VUOHTA JA 20 PUKKIA,
200 UUHTA JA 20 PÄSSIÄ,
30 IMETTÄVÄÄ KAMELIA VARSOINEEN,
40 LEHMÄÄ JA 10 HÄRKÄÄ,
20 AASINTAMMAA JA 10 AASIA.
-1 Moos 32:15,16

Joka laumaa kuljettivat palvelijat, jotka todennäköisesti heittäytyivät maahan mahtavan Eesaun edessä ja kertoivat lahjan tulevan Jaakobilta, veljeltä. Laumoilla oli välimatkaa, niin että Eesau ehti miettiä veljeään moneen otteeseen ja tämän lahjoja. Ehkäpä hän leppyisi.

Jaakobin paini käytiin yön aikana, Jumalan kanssa. Aamulla Eesau saapui ison joukkonsa kanssa. Jaakob lähetti vaimot lapsineen Eesauta vastaan, viimeisenä rakkaimpansa, Raakelin Joosefin kanssa.

HÄN ITSE KULKI HEIDÄN EDELLÄÄN VELJEÄÄN KOHTI JA KUMARTUI MAAHAN SEITSEMÄN KERTAA, KUNNES SAAPUI HÄNEN ETEENSÄ.

EESAU RIENSI HÄNTÄ VASTAAN JA SULKI HÄNET SYLIINSÄ, HALASI HÄNTÄ KAULASTA JA SUUTELI HÄNTÄ, JA HE ITKIVÄT.

EESAU NOSTI SILMÄNSÄ,
NÄKI VAIMOT JA LAPSET JA KYSYI:
`KEITÄ OVAT NÄMÄ, JOTKA OVAT SINUN SEURASSASI?`
- - -

`MITÄ TARKOITIT KAIKELLA SILLÄ JOUKOLLA,
JONKA MINÄ KOHTASIN?`

JAAKOB VASTASI:
`SAADA ARMON HERRANI SILMIEN EDESSÄ.`
-1 Moos 33 luvusta jakeita

En selittele tuota, Jumala puhukoon sinulle, hyvä lukijani, tuon tekstin kautta, kuten minullekin. Jotain se kertoo nöyryydestä, nöyrtymisestä, anteeksiannosta.

Olin Arin luona pari tuntia, olimme parvekkeella taas samoissa merkeissä kuin ennenkin. Puhuin Arille paljon asioitani. Olen iloinen, että hän ymmärtää minua.

Auton vikaa ei ole löytynyt, sillä sen pitäisi sammua korjaajien näpeissä, kun he käynnistävät sen, mutta sitä se ei tee. Rohkenen pyytää esirukousta, arvoisa lukijani: pyydetään, että vika löytyy, ja se olisi EDULLINEN vika.

Tänään olen kävellyt taas varmaan 12 km, joten alan olla kypsä nukkumaan. Päivään on mahtunut taas monenmoista muutakin kuin mitä olen kertonut. Herra hoitakoon kaiken parhain päin. Ja kyllä hän sen tekee.