15.08.2014 - Itku lyhyestä ilosta vai miten se menikään?

Vähän painostava sää tänään, tuulta ja syksyn viileyttäkin.

Pitkä, vaiherikas päivä tänäänkin. Onneksi minulla oli hyvä kirja luettevaksi, niin etten jauhanut päivän kuvioita koko iltaa. Hetken jo luulin, että minulla on toimiva auto, mutta se oli ohimenevä kuvitelma.

Aamulla kävin uimassa, kävellen, seitsemän aikaan. Kaupunki oli vielä hiljainen, sää viileähkö, kunnes aurinko nousi ja alkoi kovasti lämmittää. Merivesi oli selkeästi jäähtynyt eilisestä, mutta ei se kylmää ollut.

Aamupäivällä soitin hinausauton hakemaan kärryni korjauspaikkaan. Ajoin sen valmiiksi kadulle, johon se sammui vähän ennen kuin olisin sammuttanut sen. Kävin vakuutusyhtiössä, kassillinen kiliseviä kaljapulloja mukanani, sillä palautin niitä kauppaan samalla reissulla.

Yllättäen auto oli iltapäivällä valmis, kun olin juuri matkalla Arin luo. Sain hakea sen samalla. Nyt oli kuulemma kunnossa.

Vietimme Arin kanssa pari tuntia sairaalan puistossa Matteusta koneelta kuunnellen. Arin tukan leikkasin ennen ulosmenoa, oli jo venähtänyt pitkäksi.

Paluumatkalla ehdin körötellä kilometrin autollani, kun kärrystä loppuivat kierrokset ja öljy- tai akkuvalo paloi punaisena - jompi kumpi ilahduttaa minua loisteellaan aina tuossa vaiheessa kuin mikäkin jouluvalo. Ajoin tien sivuun. Urhoollisesti jatkoin kohta matkaa, kun auto käynnistyi. Parinsadan metrin päässä se taas sammui, mutta sain sen opiston parkkipaikalle parkkiin. Liikaa ryyppyä, ihan selvästi, kun ei pysy hereillä millään.

Kävin kaupassa oivariinia ostamassa, kävellen tietysti, kun pyörä on korjaamolla ja auto epäkunnossa. Kävelyn päälle oli virkistävää käydä saunassa.

Jääkaapissa on lojunut viikkokausia tien poskesta löytämäni lonkerotölkki. Kiskaisin sen kitaani saunan päälle. En pidä kaljasta tai muista väkijuomista, mutta joihan tuon yhden, kun jano oli.

Illan olen lukenut romanttista kirjaa neljästä toisilleen vieraasta ihmisestä, jotka tapaavat ulkomailla ja ystävystyvät.

Erään lehtijutun kirjoitin myös pitkästä, pitkästä aikaa. Se julkaistaan jo huomisessa Kalevassa - ehkä Nivala-lehdessäkin ensi viikolla.

KAIKKI MINUN LÄHTEENI OVAT SINUSSA.

ILMAN SINUA MINÄ EN VOI MITÄÄN TEHDÄ.

Herra olkoon kanssamme tämänkin viikonlopun. Hän auttakoon maatamme, kansaamme ja päättäjiämme. Tulevaisuuden toki tiedämme, jos olemme Raamattuamme lukeneet:

Moni hylkää Jumalansa ja kääntyy takaisin maailman teille, jos on koskaan kääntynytkään uudelle tielle palvelemaan elävää Jumalaa. Mutta rohkaiskaamme me mielemme Jumalassamme, kuten Daavid teki. Älkäämme olko niitä, jotka luopuvat Jumalasta ja kadottavat elämän.

TULEE AIKA, JOLLOIN HE EIVÄT SUVAITSE TERVETTÄ OPPIA,
VAAN OMIEN HALUJENSA MUKAAN HAALIVAT KORVASYYHYYNSÄ ITSELLEEN OPETTAJIA.

HE KÄÄNTÄVÄT KORVANSA POIS TOTUUDESTA
JA EKSYVÄT TARUIHIN.

OLE SINÄ RAITIS KAIKESSA,
KÄRSI VAIVAA,
SUORITA EVANKELISTAN TYÖ,
TOIMITA TÄYSIN PALVELUVIRKASI.
-2 Tim 4:3-5

Siunausta valintoihisi ja tien kulkemiseen, arvoisa lukijani!