Kategoriat: Ajankohtaista

Päivällä satoi, lämmintä muuten.

Koettelemuksia riittää. Olemattomiahan minun murheeni ovat, kun päivän lehteä vilkaisee. Murhat, väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus rehottavat. Mitäpä sen rinnalla merkitsevät yhden pienen ihmisen murheet! Mutta niissä on pureskeltavaa jokaiselle omiksi tarpeiksi. Ja kuitenkin: kaikki tämä tulee Jumalamme sallimuksesta ja on meille tarpeen, vaikka se ei koetuksen hetkellä siltä tunnu.

TEITÄ ON KOHDANNUT VAIN INHIMILLINEN KIUSAUS.
JUMALA ON USKOLLINEN,
HÄN EI SALLI TEITÄ KIUSATTAVAN YLI VOIMIENNE.
SALLIESSAAN KIUSAUKSEN HÄN VALMISTAA MYÖS PÄÄSYN SIITÄ,
NIIN ETTÄ VOITTE SEN KESTÄÄ.
-1 Kor 10:13

Pyöräilin aamulla uimaan. Paluumatkalla pysähdyin ennen kuin ylitin Kauppapuistikon. Luulin, että kettinki lähti irti, kun syöksyin taas vauhtiin. Tai yritin syöksyä. Pyörä kolahti ja kilahti ja vauhti loppui. Poljin oli katkennut!

Miten olisi käynyt alamäessä tai kovassa vauhdissa, kun ei pyörässäni ole käsijarrua? Pelottamasti olen kaahaillut aavistamatta, mitä kauheuksia voi sattua! Onneksi oli varjelus, kiitos Jumalalle.

Kävelin kotiin pyörää saatellen. Sama jalan sisäsyrjä, joka joulukuun onnettomuudessa loukkaantui, sai jälleen tärskyn ja verta vuotavan haavan. Pientä tämä on, mutta ah, niin rasittavaa!

Talutin pyörän vesisateessa Petrin työpaikalle, siellä korjausryhmä ottaa pyöräni työn alle, jahka ehtivät. Alamäessä piti vähän kokeilla, miltä tuntuu viilettää pyörällä, jossa ei polkimet eikä jarru toimi. Hmmh. Terhin kyydissä pääsin autoani hakemaan huollosta.

Olipa somaa: ei maksanut paljon auton korjaus, kun vikoja ei löytynyt. Huristelin kotiin ja iltasella ystävän luo. Menomatkalla, kilometrin kotoa, auto hyytyi. Jätin sen tien reunaan häpeämään ja kävelin loppumatkan. Palatessa otin kärryn haltuuni ja ajoin kotipihaan.

Sain auton melkein omalle paikalleen, kun se taas nuupahti. Odottelin ja jonkin ajan päästä se käynnistyi ja sain sen paikalleen. Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen. Ei tee mieli lähteä ajelulle, vaikeaakin se olisi.

Sähkövikako? Täytyy yrittää huomenna selvittää.

Päivällä hermostuin lisää ja verenpaine kiilasi kattoon, kun minun piti löytää eräs verolappu. Saan neurologisia, patologisia, fysiologisia ynnä muita vaikuttavan kuuloisia oireita, kun joudun avaamaan laatikon, jossa ovat verolaput ja muut tärkeät paperit. Sydäntä alkaa pakottaa ja epätoivo kolkuttaa.

Löysin mokomat paperit ja kävin tulostamassa ne (siitäkin oma stoorinsa, jota en jaksa kertoa). Löysin jopa Saran kortin, joka joutui eilen hukkaan ja vein postiin koko hoidon.

Nyt on sitten pyörä ja auto käyttökunnottomia. Jalkapeli toimii sentään vielä.

Päivän vastoinkäymiset ja elämän laineet ovat väsyttäneet minut, menen nukkumaan. Kauniita unia sinullekin, hyvä lukijani!

RAUHASSA MINÄ KÄYN LEVOLLE JA NUKUN,
SILLÄ SINÄ, HERRA,
ANNAT MINUN ASUA TURVASSA.
-Ps 4:9