12.08.2014 - Aamusähläystä!

Pilvinen aamu, päivällä kirkastuvaa. +20 astetta klo 7.30.

Vaikka luin aamurukoukseni, aamu oli yhtä sekoilua. Miten joskus voinkin olla näin päättämätön ja sählä?

Heräsin varhain viedäkseni auton huoltoon. Vein sen jo eilen, mutta ilmastoinnin laitto olisi kestänyt iltapäivään, enkä jaksanut kävellä kotiin ja taas takaisin. Niinpä tarkoitukseni oli uusia yritys tänään aikaisin.

Sitä ennen kipaisin ulkovarastoon hakemaan vessapaperisäkkiä, sinnehän sen autosta siirsin taannoin. Se ei ollut siellä. Seisoskelin kuin ö aapisen nurkassa ympärilleni tähyillen ja seinällä roikkuvia kasseja kopeloiden.

Tuvassa kurkistin joka kaappiin, vessapaperit pysyivät piilossa. Alkoi jo ihmetyttää. Viimein hoksasin, että tuulikaapissakin on komero ja enkös vain sinne ollutkin pannut mokoman säkin. Apu oli lähempänä kuin arvasinkaan.

Seuraavaksi pohdin, lähdenkö vai enkö viemään autoa huollettavaksi ja ajatuksen viemänä ajauduin auton luo. Oho, ovet olivat olleet lukitsematta eilisestä! Mitään ei sentään ollut hävinnyt.

Istuin autossa miettien viedäkö vai eikö viedä. Lähdin ajamaan, mutta kilometrin päässä risteyksessä käännyin kotiin päin. En viekään, mitäs turhia tässä vaiheessa, kun helteet ovat takana.

Kotiin päästyäni heitin uikkarit reppuun ja lähdin kävelemään Hietasaareen, pari kilometriä sinne on matkaa. Yksi tölkkiparka löytyi rannalta, sen otin, mutta punaista hylättyä uimarengasta en. Pitäkööt lokit ja naakat, niitä siellä kyhjötti ripi rinnan. Uin kunnon lenkin, jospa sählääminen jäisi tähän.

Aamukahveja olen juonut pariin otteeseen. Mustikoita talkkunan kanssa, Raamattua uuden ja vanhan testamentin puolelta.

Yhdet verhot vaihdoin, lisää suunnittelen. Lietson itseäni siivousraivoon tässä kirjoittaessani. Siihen on oiva syykin.

Eilen mieleeni juolahti järjestää tupperware-esittely luonani, mikäli voisin saada emännänlahjaksi erään tietyn tuotteen. Olin kuullut miniältäni, että kyseistä pikkumari-kannua on saatavana tällä hetkellä.

Tuumasta toimeen: esittely luonani on viikon päästä torstaina. Teen tw-rengasvuoalla jotain juustokakkua tai muuta tarjottavaksi iltaan. Sitä ennen vaan on sitten raivattava kotia. Helteiden takia ei ole ollut siivous- eikä muutakaan intoa, mutta nyt on tahdin muututtava tässä asiassa.

Unohdin eilisessä saarnaraportissa kertoa saarnan alkuosan, joka osui kyllä kuin nappi silmään. Markus Pöyry sanoi, että kun Raamattu kertoo kaidan ja lavean tien kulkemisesta, siinä käytetään aikamuotoa, joka kuvaa nykyhetkeä.

Juuri nyt, tällä hetkellä, sinä ja minä, hyvä lukijani, vaellamme jompaa kumpaa tietä. Ei ole monia teitä taivaaseen, kuten väitetään, on vain kaksi tietä. Emme voi kulkea molempia.

Kun vaihdoin kännykkäliittymäni toiseen, firma huolehti siitä, että ilmoitus entiseen liittymääni lähti välittömästi. Voin olla vain yhden liittymän asiakas, kun kerran minulla on yksi "linja". Samoin on laita tien kulkemisen: kuljen joko kaitaa tai laveaa tietä. Niin sinäkin, hyvä lukijani.

SISIMMÄSSÄNI SINÄ ILMOITAT MINULLE TOTUUDEN.

Nuoruudessani olin epävarma, olenko uskossa. En ollut kieltänyt uskoani, joten arvelin olevani uskossa. Mutta en ollut liioin Jeesuksessa, minulla ei ollut sydämen uskoa eikä suun tunnustusta. En elänyt seurakuntayhteydessä, uskoni horjui puolelta toiselle.

JOS SINÄ TUNNUSTAT SUULLASI JEESUKSEN HERRAKSI
JA USKOT SYDÄMESSÄSI,
ETTÄ JUMALA ON HERÄTTÄNYT HÄNET KUOLLEISTA,
SINÄ PELASTUT.

SILLÄ SYDÄMELLÄ USKOTAAN VANHURSKAUTEEN
JA SUULLA TUNNUSTAUDUTAAN PELASTUKSEEN.
-Room 10:9-

Jumalan vastustaja sanoo, että nämä asiat ehtii ratkaista myöhemmin, nyt voi elää "vapaudessa". Jos ihmiselle sitten tulee synninhätä, vihollinen sanoo, että nyt on myöhäistä. Et sinä enää kelpaa, olet menettänyt mahdollisuutesi. Mutta Jumala sanoo,

TÄNÄ PÄIVÄNÄ, JOS TE KUULETTE HÄNEN ÄÄNENSÄ
ÄLKÄÄ PAADUTTAKO SYDÄNTÄNNE.

Niinpä uskossa Jeesukseen saan minä, kuten sinäkin, arvoisa lukijani, jatkaa matkaa iloiten. Itsessäni epävarmana, välillä sähläten ja epäonnistuen, mutta varmana siitä, ettei

KUOLEMA EIKÄ ELÄMÄ,
EIVÄT ENKELIT,
EIVÄT HENKIVALLAT,
EI MIKÄÄN NYKYINEN
EIKÄ MIKÄÄN TULEVA,
EIVÄT VOIMAT,
EI KORKEUS,
EI SYVYYS
EIKÄ MIKÄÄN MUU LUOTU VOI MEITÄ EROTTAA JUMALAN RAKKAUDESTA,
JOKA ON KRISTUKSESSA JEESUKSESSA,
MEIDÄN HERRASSAMME.
-Room 8:36-