11.08.2014 - Velttoilua ja väsymystä

Lämpöä kai 25 astetta, illansuussa pilvistä, sadettakin yhdeksän maissa. Painostavaa.

Millaiseksi sinä, hyvä lukijani, ajattelet mielessäsi kaidan tien ja lavean tien? Ovatko ne kaksi eri suuntiin lähtevää polkua tai tietä?

Niin minä olin ajatellut ja samoin pastori Markus Pöyry, mutta eilen hän saarnassaan selvitti asiaa. Meinasin hihkaista muutaman kerran HALLELUJAA, tai AAMEN, sillä melkein henkeäni salpasivat asiat, joita Jumala oli hänelle avannut kaidasta ja laveasta tiestä.

Lavea tie on nimensä mukainen, mutta kaita tie kulkeekin yllättäen sen keskellä. Mutta kaitaa tietä kuljetaan päinvastaiseen suuntaan kuin laveaa. Vastavirtaan.

ÄLKÄÄ MUKAUTUKO TÄMÄN MAAILMANAJAN MUKAAN
VAAN MUUTTUKAA MIELENNE UUDISTUKSEN KAUTTA.
-Room 12-

Jos tiet olisivat erilliset, maailman ihmiset ja uskovat eivät koskaan kohtaisi ja sehän olisi paha juttu. Nyt sen sijaan tulee törmäyksiä. Nämä törmäykset voivat olla mahdollisuus lavean tien kulkijalle kääntyä toiseen suuntaan. Sitä siis tarkoittaa:
KÄÄNTYKÄÄ PAHOILTA TEILTÄNNE.

Koko elämämme ajan meillä on siis mahdollisuus törmätä tuohon kaitaan tiehen, sen kulkijoihin, jotka eivät vaella sammutetuin lyhdyin. Saatamme nähdä: ai, tuossakin menee TIE, koska tuo ihminen kulkee sitä pitkin!

Vastaavasti kaidalta tieltä on koko ajan mahdollisuus poiketa pois, kääntyä kulkemaan valtavirran mukana. Jos emme vaella Jeesuksessa, mikä tarkoittaa samaa kuin Jumalan Sanan mukaan, niin me lankeamme pois kaidalta tieltä.

Myös mielikuvani ahtaasta portista sai uutta näköalaa pastorin saarnasta: ahdas portti onkin vasta tien päässä, taivaan portilla. Siitä portista ei mennä kunniamerkit rinnassa, mutta ei liioin syntien kanssa. Portista mahtuu vain pieni, omista hyvistä ja pahoista teoista riisuttu ihminen.

Marsalkka Mannerheimillä oli kuulemma ansiomitaleja enemmän kuin kenelläkään. Hän oli sanonut ennen kuolemaansa, että hän ei halua yhtään niistä rintaansa kuoltuaan. Hän haluaa vain valkoisen paidan, joka kuvaa kastetta, sitä että hänet on pesty synneistä, sekä ristin kaulaansa.

Kreikkalainen sana sanoo PURISTUKSEKSI sitä, mistä Raamattumme puhuu ahdistuksena. Toisin sanoen,

TEITÄ ON KOHDANNUT VAIN INHIMILLINEN PURISTUS...

MONEN PURISTUKSEN KAUTTA TEIDÄN ON MENEMINEN TAIVASTEN VALTAKUNTAAN...

Puristuksen, ahdistuksen, tehtävä on riisua minulta ja sinulta, hyvä lukijani, omat ansiomme ja mahtavuutemme, niin että mahdumme ahtaasta portista sisälle.

Jeesus ei mahtunut, sillä hän onneton kantoi ristiä, eikä ahtaasta portista voi viedä mitään sisään! Mutta tuolla ristillä olivatkin sinun ja minun syntimme. Niiden takia Jeesus jäi Isän vihan alle, tuomion alle, hylättiin, että me mahtuisimme ahtaasta portista sisälle.

SIKSI MYÖS JEESUS KÄRSI PORTIN ULKOPUOLELLA
PYHITTÄÄKSEEN KANSAN VERELLÄÄN.
-Hepr 13:12

Muun muassa nämä asiat jäivät eilisestä saarnasta mieleeni. Kuuntelen sen vielä uudestaan netistä. Kehotan sinuakin tekemään niin, sillä tämä referointini on vajavaista ja kertoo vain kohdat, jotka itseäni puhuttelivat eniten. Voin kertoa myös vääristyneesti jotain, mutta toivon, että keskeiset asiat ovat oikein.

Minua lohduttaa, että tämä puristus missä elän, onkin minulle pelkästään hyväksi, sillä sen tarkoitus on tehdä minua sopivan kokoiseksi mahtumaan ahtaasta portista.

MINUN TULEE VÄHETÄ.
Jeesuksen minussa tulee kasvaa.

Olin Arin kanssa tänään ulkona ja nautin hänen seurastaan. Siitäkin olen niin iloinen, että hän on selkeästi ollut tämän kesän paremmassa kunnossa kuin yleensä. Markus Pöyry kävi eilen hänen luonaan antamassa ehtoollista ja pitämässä hartaushetken, mistä olen tietysti enemmän kuin kiitollinen kuten Ari myös.

Nyt ajatukseni karkailevat unisesti sinne tänne, joten toivotan siunattuja unia, arvoisa lukijani!