13.08.2014 - Naisten kesken

Aamulla satoi, sitten tuuli ja oli vähän syksyn tuntua. Lämmintä kuitenkin.

Pyörällä aamu-uinnille, sillä pilvet uhkailivat sateella. Sade tulikin paluumatkalla, mutta pääsinpä nopeasti karkuun. Uimavesi tuntui tavallista lämpimämmältä - mikä sanahirviö! - kun tuuli kovasti ja vähän raittiistikin.

Eilen uhkailin kodin siivouksella ja sainkin jotain aikaan. Verhot vaihtuivat ikkunoihin, vähän ruutujakin pikaisesti pyyhkäisin ohimennen. Imuroin tarkasti ja suunnittelin lattianpesua, mutta miksi tehdä se nyt, kun tupperware-vieraita tulee vasta ensi torstaina?

Mustikkametsään on mieleni niin kauan kuin niitä on mahdollisuus poimia. Olin eilen tunnin pöpelikössä lyhyen automatkan päässä. Mustikka siellä toistaan huhuili. Litran verran sain tiristettyä ämpäriini, kun kaikki otin, mitkä näin.

Tänään suuntasimme tyttären kanssa Köklotiin, varmemmille marjamaille päivällä. Muut olivat tehneet samoin. Toisten jäljiltä jonkun litran napsimme koneella. Isoja mustikoita, enemmänkin olisimme huolineet.

Siirryimme kahvittelemaan, mistä oheiset kuvat. Mukava, kun on aikuinen tytär, jonka kanssa jutella. Paluumatkalla koimme pienen yllätyksen, mutta selvisimme hädästä.

Yhtäkkiä vaan auton kierrokset loppuivat, moottorivalo vilahti punaiselle ja auto sammui! Pyörittelimme silmiämme hetken ja etsimme nappulaa, josta konepelti aukeaa. Sen löydettyämme menimme viisaan oloisina kurkkimaan masiinan sisuksia. Joo-o, tuo on varmaan akku.

Konepelti kiinni, huolto oli ohi. Käynnistin auton ja jatkoimme matkaa. Näin yksinkertaista se on, kun naiset ovat asialla. Ei turhia räpläyksiä eikä koneen alla makaamisia. Kurkistus vaan ja homma on hoidossa. Hmmh.

Vein tyttären kotiinsa ja soitin uskollisille Korven Pojille. Vein auton sinne ja hyppäsin mustikkaämpärin kanssa miniän kyytiin, joka palasi työstä. Matkalla otimme Petrin kyytiin työpaikaltaan ja minä pääsin kotiin ämpäreineni ja eväineni, joita siis ei enää ollut jäljellä.

Kenties voisi nähdä johdatuksen makua siinä, etten vienyt autoa ilmastointihuoltoon eilen: nythän voi samalla korjata senkin vian. Monta kärpästä yhdellä lätkäyksellä. Ja parempi on toki yksi iso lasku, kuin monta pientä, sen nyt älyää lapsikin.

Metsästä palattuani havaitsin levyn jääneen päälle, sentään vain kakkoselle. Neljä tuntia se oli posottanut päällä. Onneksi levyllä ei ollut mitään eikä ollut sattunut vahinkoja. Pitäisi olla huolellisempi!

Pihatuulessa puhdistelin marjojani. Tein mustikkaisen raparperipiirakan, vein naapurille maistiaisia. Söin ison annoksen talkkunan kanssa samaisia herkkuja. Luin romaania, nautin elämästä. Yritin unohtaa autonrumiluksen.

Illan tullen lähdin lenkille, palautin kirjastonkirjan luukkuun, kuljin rantoja ja katuja. Mietin samalla, mihin ihmeeseen laitoin Saralle kirjoittamani kortin. Vaikea viedä postiin, kun ei löydä koko korttia.

Taloamme maalataan. Kovin käy hitaanlaisesti homma. Muovit, joita on laitettu ikkunalautojen suojaksi, paukkuvat tuulessa. Ne ovat irronneet ja koetin tunkea niitä lautojen reunojen alle, kun menin lenkille. Ehkä niistä on aamulla vain muisto jäljellä, jos tuuli jatkuu voimakkaana.

Ilmoittauduin espanjan alkeiskurssille! Nyt tarvitsee enää mennä sinne, kun se alkaa. Minulla on pitkän tähtäyksen suunnitelma. Toivon, että pitkäjänteisyyteni riittää.

Aamulla luin Sananlaskuja. Tässä muutama silmääni osunut puhutteleva:

LUOTETTAVAN MIEHEN TOIMISSA ON SIUNAUS.
JOKA RIKKAUTTA ROHMUAA,
EI RANGAISTUSTA VÄLTÄ.

AHNE JUOKSEE RAHAN JA TAVARAN PERÄSSÄ EIKÄ HUOMAA,
ETTÄ KÖYHYYS ON JO KINTEREILLÄ.

MIELETÖN SE, JOKA ITSEENSÄ TURVAA,
JOKA VIISAUTTA SEURAA, SE MENESTYY.
-Snl 28. luvusta

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!