09.06.2014 - Liukkaasti kotioloihin!

Sopiva sää. Kesäinen, mutta ei helteinen.

Työpäivä mukavasti takana ja monta muutakin puuhaa:
- auto päivän huollossa ja katsastuksessa (setelit jonoon, huokaus, onneksi riitti, siitä ilo)
- töiden jälkeen erään naapurin hyvästely, muuttivat muille maille
- Kyläsairaalan katsominen on päivän hyvä hetki
- naapurin rouvien kanssa kukkaostoksilla, istutimme kaiken, kaunista tulee kunhan kesä etenee!
- pakko oli viimein pestä makuuhuoneen ikkunasta talven liat pois tuolilla keikkuen ja vaihtaa paksu verho kuumuutta estämään.

Iloitsen joka vuosi ylenevästä juhannusruususta ikkunani takana. Nyt se näkyy jo kunnolla, sikäli kuin siirrän verhon sivuun ja katson ulos. Itse asiassa juhannusruusu on ruusujen kaunotar minulle. Siihen liittyy monia lapsuusmuistoja, koska kotini tuvan edessä kasvoi sellainen.

Kerran enoni kävi meillä, olin varmaan korkeintaan kouluikäinen. Katkaisin ruusunoksan ja laitoin sen sokeripussiin ja annoin hänelle. Eno oli itseäni vajaa kymmenen vuotta vanhempi, nuori mies. Mitä mahtoi tykätä pikkutytön ihailusta ja kukkasesta?

Olin Arin luona eilen iltamassa ja olimme lammella. Olin väsynyt ja meinasin hermostua, kun en ymmärtänyt, oliko Arilla kaikki hyvin. Väsyneenä ei ole hyvä hetki mennä sairaan luo. Ei voimat riitä.

Palasin kotiin yhden jälkeen edellisyönä, joten vielä oli matkaväsymystä. Paluumatka meni mainiosti kuten koko reissu. Tullessa kerroin bussissa kaikille jotain perheestämme, uskostani Jumalaan ja raamattulauluista. Laulaa lurautinkin yhden värssyn noin niin kuin koemielessä, tämän:

SINÄ KANSA JOKA ASUT SIIONISSA
JERUSALEMISSA
ÄLÄ ITKE
HÄN ON SINULLE TOTISESTI ARMOLLINEN
KUN APUA HUUDAT
SEN KUULLESSAAN HÄN VASTAA SINULLE KOHTA

VAIKKA HERRA ANTAA TEILLE HÄDÄN LEIPÄÄ
JA AHDISTUKSEN VETTÄ
NIIN EI SINUN OPETTAJASI
SITTEN ENÄÄ KÄTKEYDY
VAAN SINUN SILMÄSI SAAVAT NÄHDÄ SINUN OPETTAJASI
JA SINUN KORVASI KUULEVAT
TAKAASI TÄMÄN SANAN
MILLOIN POIKKEATTE OIKEALLE TAI VASEMMALLE
TÄSSÄ ON TIE
SITÄ KÄYKÄÄ.

Olin hyvin iloinen, kun saatoin jakaa jotain siitä, mitä infrapunasaunassa laulaessani ja suolakammiossa istuessani ajatuksiini sain.

Herra tietää, mitä kuulijat ajattelivat. Raamattu kehottaa kylvämään kaikkien teitten varsille, sillä me emme tiedä, mikä sanan siemen tuottaa satoa.

Joskus siemen voi olla maassa vuosikymmeniä kunnes se jostain syystä alkaa itää ja kasvaa. Näin on Jumalan sanan laita myös. Pyhä Henki muistuttaa kuulijaa sopivalla hetkellä sanasta, minkä tämä on kuullut. Jokainen tekee valinnan, totteleeko sanaa vai ei. Jumala ei pakota. Hän vaan rakastaa ja odottaa, että saisi olla ihmiselle armollinen.

Viikon takainen Markus Pöyryn saarna avasi jälleen armoa minulle, kun sen netistä kuuntelin. Jeesus seisoi ja huusi:
JOKA JANOAA, TULKOON MINUN TYKÖNI JA JUOKOON.

Alunperin Raamatussa ei ole ollut välimerkkejä, ne on lisätty myöhemmin. Nykyiset käännöksemme antavat ymmärtää, että meidän sisimmässämme on virta tai että me olemme jotenkin niitä, joilla se virta on.

Mutta todellisemmin se voisi olla niin, että piste on lauseessa eri kohdassa (en jaksa kaivaa esiin kohtaa nyt), jolloin sisältö muuttuu ja vastaa enemmän Raamatun muita kohtia. Siinä JOKAINEN kuulija saa mennä Jeesuksen luo, hän on lähde. Niin kauan kuin olemme lähteellä, elävät vedet virtaavat meissä ja meidän kauttamme. Missään vaiheessa me ihmiset emme ole se lähde, vaan Jeesus Kristus ainostaan on. Me vaan saamme juoda JOKAINEN tuosta lähteestä tasapuolisesti. Kaikki tarvitsemme tuota lähdettä, armoa ja Jeesuksen rakkautta. Meissä kenessäkään ei ole sitä itsessämme.

Minulle tämä on armon sanoma. Minä en ole keskiössä missään vaiheessa. Minä saan olla pieni ihminen, joka juon elävää vettä, kun käyn ehtoollisella, luen Raamattua, ajattelen ja rukoilen Jeesusta. Kun minussa virtaa elävä vesi, muutkin voivat saada siitä jotain kuten minäkin saan niiden kautta, jotka juovat tuosta samasta lähteestä. Koko ajan Jeesus yksin on lähde ja ELÄMÄ. Se on armoa.

Aika mennä nukkumaan, että jaksan uuteen päivään ja ennätän lukea Raamattuani vielä ennen nukahtamista. Huomenna on Lady Run -juoksu/kävely, johon osallistun lukuisten muiden naisten kanssa työporukan mukana illalla. Sitä ennen on työpäivä ja muitakin haasteita.

SE, JOKA LUOTTAA HERRAAN
EI OLE HÄPEÄÄN JOUTUVA.

Iloa ja kiitollista mieltä, arvoisa lukijani!