07.06.2014 - Kotiinlähtöaamuna

Säätä piisaa, varmaan kaunis päivä tulossa.

Laitoin kellon herättämään kuudelta. Kuitenkaan en saanut unta ennen puoli kahta ja niinpä siirsin herätyksen vasta puoli seitsemäksi.

Kello herätti, ponkaisin pystyyn ja syöksyin suihkuun. Palatessani sieltä vilkaisin kelloa, se oli puoli kuusi. Niin pikainen suihku kai, että kellokin meni taakse päin. Ihmettelin hieman kyllä, miten muista huoneista ei vielä kuulu heräämisen ääniä.

Motkotin eilisessä kirjoituksessani suomalaisten miesten kielteistä huomion osoitusta - yhtä huonoja me naisetkin olemme antamaan myönteisiä lausuntoja toisistamme. Tai saatamme antaa, mutta puemme ne kielteisiksi. Eilisiltana sain balsamia sielulleni runsain määrin ja olen valmis syleilemään maailmaa siitä ilosta.

Kulkiessani teeveen ohi Arja Koriseva lauloi juuri ohjelmassa, kaunis pitkä iltapuku yllään, tukka upeasti ja niin edelleen. Suupaltti ryhmämme naurattaja sanoi, että minä olen saman näköinen kuin Arja Koriseva, mutta tällä vaan ei ole hattua.

Minähän suorastaan liitelin tuollaisen kohteliaisuuden jälkeen ja melkein uskoinkin jutun. Näin vähällä naisen mielen saa iloiseksi. Kunpa miehet sen oivaltaisivat! Aviomiehet suhteessa vaimoonsa ja tyttäriinsä, kaikki miehet suhteessa toiseen sukupuoleen.

En tarkoita imartelua - sellaisesta ei tietenkään ollut kyse äsken kertomassani tapauksessa. Minkä sille voi, jos muistuttaa Arja Korisevaa (makeaa naurua).

Miehistä tulee miehiä, kun me naiset olemme heille siinä peileinä, rohkaisemme, arvostamme ja tuemme heitä. Meistä naisista tulee naisia, kun miehet osoittavat meille ihailua ja arvostusta. Oi, miten ihmeellisesti Jumala on kaiken luonut!

Kuvia en ole ottanut kovin paljon, siihen on syynsä. Viikon aikana on joka päivä ollut hierontaa, infrapunasauna, suolakammio tai jotain muuta, mikä vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Vastaavasti olen juonut vettä litratolkulla.

Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että kun pääsen huoneestani puoleen väliin kolmannen kerroksen portaita, vessa kutsuu, vaikka olisin lähtenyt sieltä juuri. Muistan kauan eilisen vouhkaamiseni torille kahden kilometrin päähän helteessä ja takaisin kyseisissä tunnelmissa. Tori on sisätila, ja siellä on kuulemme vessa, mutta en tietenkään käynyt sellaisessa. Ehei, kivempi on konhottaa jalat ristissä monta kilometriä, niin että silmissä lainehtii!

Välillä luulen rauhoittuneeni niin että olen melkoinen viili, mutta syöksyilyä piisaa yhä vaan.

Kerroin asperiinin vaikutuksesta. Näin lääkärin ja hän sanoi, että asperiinia kannattaa ottaa lasten annos päivittäin, se ehkäisee rintasyöpää. Asperiinilla on verta ohentava vaikutus, se kannattaa muistaa.

Suolasta ja hunajasta en maininnut kai vielä. Saunaan mennessä kannattaa suolata ja hunajoida itsensä pintapuolisesti, kehotti lääkäritäti. Suola puhdistaa, hunaja pehmentää ihoa.

Ostin torilta kilon hunajaa, nahan pehmitys alkaa. Kiva, jos lasti losahtaa laukun pohjalle. On riemussa pitelemistä. Matkalaukkukin vaati päällä pomppimista, kun pakkasin. Tavara on lisääntynyt viikon aikana. Vielä on makkaroita matkaevääksi jääkaapissa, ei pääse hiuka yllättämään pitkän päivän aikana.

Ruoka on tässä talossa hyvää. Aamupala kerätään itse lautasille, lounas ja päivällinen tuodaan kauniina annoksina asiakkaille eteen. Maha tulee täyteen eikä tule syödyksi liikaa.

Eilen infrapunasaunassa, puoli tuntia, lauloin koko ajan, kun laulatti ja olin yksin. Suolahuoneessakin hymisin vähän, vaikka siellä oli muitakin. Tuli vaan niin hyvä mieli ja hiljaa kuului jokin kesäisen laulun melodia nauhalta. Olin laatinut juuri mielessäni hääpuhetta Petrin ja Susannan häihin ja kun sen jälleen sain valmiiksi, kuten monesti ennenkin, olin liikuttunut ja iloinen.

Viime yönä puolestani suunnittelin pientä puhetta kotimatkalla pidettäväksi. Siinä meni aamuyöhön kuten kerroin edellä. Kotiin lähtö jännittää aina, kun olen ollut poissa viikon, kuten nyt. En ole soittanut sairaalaan enkä paljon ollut yhteydessä minnekään.

Aamupalan aika. Sitten käsihoito, puolihieronta ja laukut autoon. Pikainen lounas ja matkaan vaan! Puolen yön jälkeen, jos Herra suo, kolisutan jälleen matkalaukkuani pitkin Vaasan katuja.

Iloa päivääsi ja hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani!

OLE TURVALLISELLA MIELELLÄ,
MINÄ SE OLEN.

ÄLÄ PELKÄÄ,
MINÄ OLEN SINUT NIMELTÄ KUTSUNUT,
SINÄ OLET MINUN.